tiistai 19. toukokuuta 2015

Kuka pelkää värejä ja miksi?

Eilen minua tuli puhuttelemaan nuorempi nainen, joka kertoi kuinka on hienoa että käytän rohkeasti värejä. Koska en aina osaa loppuun asti miettiä sanomisiani, vastasin että mitä pelättävää väreissä on?
Olen nyt miltei vuorokauden miettinyt värinkäytön problematiikkaa ja ennen kaikkea sitä, että mitä rohkeaa siinä on.
Eilinen juttukaverini kertoi, että itse uskaltaa käyttää ainoastaan maanläheisiä värejä ja ruskeakin tuntuu joskus liian hurjalta. Onko kyseessä siis se, että tekee itsensä näkyväksi tai näkymättömäksi?


Te, jotka olette minut tunteneet kauemmin, tiedätte että olen laihtunut yli 30 kiloa. Ollessani yli satakiloinen käytin silti värejä, vaikka olo omassa isossa nahassa oli erilainen kuin nykyään. En silti piiloutunut "mustiin säkkeihin", kuten ylipainoisista yleensä luullaan. Olisinko ollut huomaamaton, hiljainen mustissa? Tuskin. Olisinko nykyhabituksessani nynny tai seläntakanaseisoja, jos käyttäisin hillittyjä sävyjä? Tekeekö värien käyttö ihmisestä  automaattisesti rohkean? Pitääkö sitä jotenkin erikseen kummastella ja MIKSI?
Tosiasiassa mä ollen tarpeen vaatiessa edelleen arka ja saatan jännitellä satunnaisesti sitä sun tätä, mutta tunteiden kirjo ei liity paitani väriin. 
 
Lempilaukkuni, kuvattu teinin huoneessa.


Koska olen pohtimiskoulun opiskelija, pohdin ilmiön vastakohtaa. Mitäs jos maanläheisiä sävyjä käyttävistä ihmisistä ajateltaisiin yleisellä tasolla, että he ovat ujoja ja maanläheisiä vaikka joukossa voi olla millaista riehuraijaa vaan.

Mitä te olette mieltä? Onko ihminen kirjavassa paidassa jotenkin rempseämpi ja lähestyttävämpi kuin harmaapaitainen? Miksi?

5 kommenttia:

  1. Jäin jumiin jo ensimmäiseen lauseeseen, että oliko tuossa värikehussa piilotettu veetuilu vai oliko se aito kehu. Olen kait aika epäluuloinen itse, kun joku kehuu jään kauheasti kieputtelemaan, että mitäköhän kyseinen ihminen sillä nyt tarkoitti.

    Selvästi sinullakin on jäänyt pintaan kiehumaan nyt jos monenmoista problematiikkaa. Koska minä tässä myös mietin, että miksi moista edes pitää huomioida, että käyttää värejä. Hitsin Suomi joka verhoutuu mustiin ja kesällä vaan sopii jotain väriä laittaa, tai muuten olet niin niin outo lintu.

    Käytän värikkäitä laukkuja talvellakin jetsulleen kun lystättää, ärsyttää tuo massahyväksyttävä musta meininki. Ei siinä mitään, jos rakastaa mustaa, sehän on aina tyylikäs. Mutta jos ei uskalla pukeutua, kun pelkää mitä massa tykkää, niin jää paljon värin iloa kokematta.

    Wau 30kg tästä haluan kuulla lisää ja paljon. Tässä nyt sulateltu -10kg ja jos tästä lähtisi vielä 15kg olisin niissä mitoissa, mitä olin ennen lapsia... Mutta tästä vielä -7kg tekisi minut valtavan onnelliseksi. Eli kysymys kuuluu, miten sen teit, miten lähti -30kg.

    VastaaPoista
  2. Niin, eka lause kiteyttää kaiken. Koska mä olen sinisilmäinen höntti, otin tietty kehuna☺

    Vikan vauvan jälkeen painoin miltei 110, ohan tästä tosin jo aikaa. Kokeilin superdieettejä ja kalorilaskuria ym. En jaksanut niitä. En tiedä miksi laihduin, koska syön edelleen levyn suklaata päivässä. Ehkä touhuan niin paljon? Kävelen paljon myös ja juon 3 l vettä päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tietty kehu <3 <3 Tuo Ted Baker on ihana, mulla on tuollaiset varvassandaalit. :) Vaaleanpunaiset tietty.

      Ooh minäkin haluan laihduttaa sukulaatileyvillä. ;)

      Poista
  3. Mä olen sellainen vuodenaika pukeutuja, värit lisääntyy kesää kohti ja tummenee talveen :) Tykkään pukeutua mustaan, vaikka ei se kyllä tätä ihravuorta mihinkään hävitä :D. Jos asu on tosi tumma on kiva laittaa vaikka kirkkaan punainen laukku olalle. Mahtavaa tuo sinun laihtuminen, wau!

    VastaaPoista
  4. Heei, kiitos laihdutuskehuista. Unohtui ehkä olennainen: Mun vika vauva täyttää KAHDEKSAN. Joten -30 kg kahdekassa vuodessa ei ehkä ole hirveän iso saavutus. Nyt olen taas syömispuolella, koska grillimakkara on maailman parasta ruokaa. :D:D

    VastaaPoista