torstai 21. toukokuuta 2015

Pyrstösoossit ja tanssia

Aamulla oli kyllä niin veemäiset fiilikset, kun olin erikseen valinnut kesämekon ja satoikin niin kovaa, että pisarat pomppi puoleen metriin. Meidän koti on sellainen mesta, missä kaikki tavarat häviää, joten yksikään kahdestatoista sateenvarjosta ei ollut löydettävissä. Paitsi se, missä on yksi kepakko katki. Jos teillä on siis tavaraa, mistä haluatte päästä eroon, niin suosittelen meidän asunnon eteistä. Parissa minuutissa se on kadonnut, eikä ikinä löydy. Viimeisen kuukauden aikana asunto on syönyt kaksi kelakorttia, bussilipun, uuden Lancomen ripsarin, viisi villasukkaa ( joita käytän öisin), sekä kaikkea muuta, minkä katoamista en edes vielä ole huomannut.
Lasten huoneissa on samaa maagista voimaa. Aikuisen allekirjoitusta vaativat paperit ja koulukirjat ovat ihmeellisesti hukassa. Aika noloa, mutta niin tyypillistä kaksosluonteelle.


Kouluhommien (oppari n-y-t valmistumassa, jihuu) jälkeen sponssasin siskoni ja mieheni lounaalle uuteen ravintolaan, Bravuriaan. Olin saanut lahjakortin Radio MetroHelsingiltä, siitä vielä tätäkin kautta kiitos. Koska aina kun menen mestoille, asioita vaan tapahtuu. Ruokailu sujui kyllä asiallisesti sen kolmen ruokalajin ajan, mutta poislähtiessämme muuten niin huomaamaton pyrstöni otti mukaan vinegraittet, lasipullossa tietty. Henkilökunta oli erittäin ihanaa ja hoiti tämänkin tilanteen hymyssä suin, kun itse menin lisäilemään valkaisevaa puuteria nololle naamalleni. Me kaikki kolme varmasti menemme uudestaan rikkomaan muut kastikepullot ja nautimme lounastakin :)
Alkuruokani. Muut annokset söin ennen kuvaa :D


Nämä toukokuun loput on aina yhtä juoksua. Lasten harrastusten kevätkarkelot, koulujen kevätjuhlat, omat ja tyttöjen synttärit ja kaikkien tilaisuuksien kenraaliharkat saivat mut tänään juoksemaan iltaan asti kodin ja keskustan välillä. Illalla oli tyttöjen tanssin kevätesityksen kenraaliharkat ja kävin siellä itkemässä. Olen sellainen, että itkelen kaikissa tilaisuuksissa, joissa lapsi tai tuttu esiintyy. Kotona olen saanut kyllä tiukat ohjeet olla itkemättä.(Kuten myös olla käyttämättä pinkkiä takkia, eikä pinkkiä huulipunaa, laulamatta Robinia, tanssimatta Robinia. En myöskään saa nauraa, enkä missään nimessä puhua muille.) Tänään teinien armottomat säännöt kuitenkin unohtuivat ja liikutuin ihan hurjasti esityksestä.
Äiti, älä kävele meidän kanssa samaa matkaa.


Miten teillä kotona, oletteko te jo lastenne mielestä noloja?

4 kommenttia:

  1. Pojan mielestä oon nolo kun yritän antaa hyvää koulupäivää pusun kotiseinien ulkopuolella :)
    Tyttären nolousvaihe on jo ohi, nyt me ollaan jo ihan coolit vanhemmat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että cooliuskin joksus tulee 😆

      Poista
  2. Voi maar sun juttuja, oot niin ihana <3 Vinegraittetkin tais tahtoa sun mukaan, kun oot niin ihqu <3

    VastaaPoista