keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Vouhotusta

Helvetinkoneeseeni, eli älypuhelimeen, asennetun askelmittarin mukaan olen viimeisenä kolmena päivänä kävellyt tai juossut keskimäärin 17000 askelta. Se on enemmän, kuin The Voicen tarjoaman Sam Smithin Munchenin keikkamatkan aikana maaliskuussa. Siellä sentään oltiin juoksussa aamusta iltaan. Ehkä vieraan maan  maisemat saa kävelyn tuntumaan vähemmältä, kun joka paikassa on kimmeltävät tavaratalot ja eksyntää odottava metrolinjasto. Nyt olen sikäli epämiellyttävässä tilanteessa, että olen kävellyt kaikilla kengilläni viimeisinä päivänä, joten ne kaikki hankaavat tai painavat. Mutta missä mä olen vouhottanut ja miksi?

Kuten suurieleisesti viikonloppuna kehuinkin kaikissa sosiaalisissa medioissa, mulla oli synttärit. Silloin saadaan lahjoja. Paitsi jos halutaan arvoparfyymi mieheltä, jonka tuoksumaailman mieltymykset eroavat vahvasti omasta. Silloin saadaan mieheltä  raha, seteli, ja sen kanssa mennään Sokokselle tuoksuttelemaan. Koska itse vimmaannut meikkiosastoilla, lähti ihana koulukaverini hajutuomariksi ostamaan mieheni rahoilla minulle uutta tuoksua. Siinä kahdenkymmenennen pullon jälkeen en haistanut mitään. Uuden tuoksuni kriteerit olivat, etten saa tuoksua Oopperan aulassa seisovalta aikuiselta, enkä myskiseltä orientaalita naiselta. Enkä myöskään alaikäiseltä. Ihana kaverini auttoi minua ostamaan tämän. IHANA!
Uutustuoksu huokuu iloa, hymyä ja vapautta. Hienostunut yhdistelmä iiriksen-kukkaa, patsulia sekä
makeita vivahteita, vaniljaa ja päärynää. Elämä on kaunista.



Parfymoituna lähdin viettämään iltaa sisareni kanssa. Oli ihanaa ( ja harvinaista), että jollain muulla oli ollut onni myötä. Meillä oli nimittäin siskoni ansiosta liput Elastisen keikalle Casinolle. Mehän ollaan sellaiset, että ollaan aina eturivissä, mutta tää olikin ihan etueturivi. Tälla tarkoitan sitä, että olimme samalla korkeudella itse artistin kanssa ja käsietäisyydellä. Teinityttäreni mielipidettä en näistä asioista kysy, koska tiedän jo nyt kuinka NOLOO on innostua tällaisesta. Saati innostuneisuus siitä, että saimme nimmarit ja kaverikuvat. Ja halit.


Koska te aikuset ymmärrätte, niin katsokaapas tätä.
Vieläkin pyörryttää

Olen siis vouhotellut ympäri Helsinkiä koulussa, meikkiostoksilla, keikalla, ruokaravintoloissa, kirjastossa, uudestaan koulussa. Huomenna siirryn minäkin verkko-opiskeluun pariksi kuukaudeksi ja toivon askelmittarini rauhoittuvan.

6 kommenttia:

  1. Ihana ❤ kiitos että sain olla mukana valitsemassa tuoksuja! Nenäverenvuodoltakin vältyttiin ja mahtava tuoksu löydettiin - joten kannatti!

    Oot minun idoli, senkin voimanainen! ��

    -mari

    VastaaPoista
  2. Mä voin kuvitella miten noloo toi ois jos ois teini. Mut onneks me ei olla ja toi on niin coolii!!!

    VastaaPoista
  3. Voih. Ela pitää bongata kesällä jostakin. Iih. Siinä miehessä on asennetta.

    Vastaus glitterilakalle. laitan kynsilakanpoistoainetta kuppiin (lue=kuntoutuksessa ollessani sain ottaa pillerinjako mittakupit/yskänkääkemitat kotiin) ja tunne sormenpään siihen aineeseen likoamaan. hankaan, hankaan ja hankaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Viltsu!
    Ela ansaitsee hymypoikapatsaan.

    VastaaPoista