maanantai 22. kesäkuuta 2015

Älä mene kauppaan kaksosten kanssa

Silloin, kun kaksoset olivat pieniä ja suhteellisen puhumattomia, muistan toivoneeni että he alkaisivat puhumaan kieltä, jota me vanhemmatkin ymmärtäisimme. Nyt, tyttöjen ollessa 11- vuotiaita on toivomukseni toteutunut, ehkä joskus liiaksikin.

Meillä on kotona järkyttävä älämölö. Perheet, joissa on vähemmän kuin neljä lasta, ehdottavat puheenvuorojen pitämistä esimerkiksi ruokailuhetkissä. No, ollaanhan me kokeiltu viittaamista ja oman vuoron odottamista. Minut tuntevat ihmiset tietävät, etten itsekään ole sanaton enkä välttämättä jaksa sitä vuoroani odottaa, etenkin jos oma asia on kuunneltavaa asiaa tärkeämpi.
Tämä lasteni möykkääminen kulminoituu julkisilla paikoilla ja joskus tuntuu, että menen seuraavaan retkikohteeseen eri kulkuneuvolla lopun perheen kanssa. 

Eilen menimme Ikeaan ostamaan kesätavaraa. Lapsista oli mukana vain 3/4 ja silti olimme Vantaan huippunähtävyys. Sillä hetkellä, kun kaksosemme pääsevät tavaratalon ovesta sisään ( ei väliä onko kyseessä S-market vaiko Ikea), tulee heille akuutti tavarantarve. Se, että jo ensimmäisessä Ikean näytöshuoneessa aletaan stereona huutamaan, kuinka ME EI IKINÄ SAADA MITÄÄN, on ilmiönä erikoinen. Lähtökohtaisestihan kukaan muukaan ei ole saanut vielä yhtään mitään, joten kuinka täysillä vaativa stereopari voi päätyä heti traagisiin lopputulemiin?

Kattilaostastolle päästyämme oli kaikilla jo hiki. Kaksoset hajaantuivat haluamaan omia munanleikkureita ja purkinavaajia, koska niitä ei vielä ole silleen niinkuin henkilökohtaisena omaisuutena. Tyynyosastolla alkoi olemaan jo lataamon ovi lähellä meille vanhemmille. Toinen tytöistä muisti, ettei hänellä ole tyynyä eikä tarkemmin ajateltuna peittokaan. Oman kokemuksensa mukaan hän on nukkunut kaikki nämä yksitoista vuotta pelkällä patjalla pussilakanalla. Koska minulle alkoi jo piiiiikkkkkuuhiiiljaaa riittämään, ostin lapselle tyynyn, että elämässä olisi edes joku joskus hyvin.


Lopuksi voisin kertoa haluamisen alkaneen hyvin nuorella iällä. Tuplarattaista noin kaksivuotiaat kaksoseni huusivat pinkkien libressepakettien kohdalla paikallisessa marketissa: TAAVIIN, ÄITI HALUUN!

6 kommenttia:

  1. Ha haa... Olen varmaan kertonut sulle, että mä olen yksi kolmosista? Vanhemmillani oli 4 lasta ennen meidän kolmosten syntymää... Voin sanoa, että meidän perheessä on aina riittänyt menoa ja meininkiä ;)

    VastaaPoista
  2. Hatunnosto vanhemmillesi! 😆

    VastaaPoista
  3. Heh, ei ole helppoa ei. Olisin kyllä mielelläni lukenut että iän lisääntyessä helpottaa, mutta pitää vain tyytyä kohtaloonsa :)

    VastaaPoista
  4. Vauva-aika oli ihanaa! Taaperoaika oli ihanaa! Teini-ikää odotellen.

    VastaaPoista