keskiviikko 19. elokuuta 2015

Miltä se tuntuu olla minä?

Viltsu pyysi kommenttiboksissa kertomaan itsestäni lisempää, syvällisemmin. Monologiin taipuvaisena ihmisenä olen omalle piirille vitsaillutkin, että mielelläni vuokraisin auditorion tai muun nousevan katsomon tilan, jossa saisin puhua itsestäni lavalla tunteja, tuntematta huonoa omaatuntoa. Olen kovin avoin ihminen, mikä näyttäytyy tietynlaisena sinisilmäisyytenäkin, mikäli se on kyynisyyden vastakohta. 
Luotan ihmisiin helposti, tutustun helposti ja toisaalta kyllästynkin helposti energiaa vieviin ihmissuhteisiin. 
Aiemmassa postauksessani kerroin koulutustaustastani, joka lienee myös osasyynä tähän tunnettuun ammattitautiin nimeltään empatia. 
Ajattelen muita, autan muita ja kuuntelen muita. Siksi vapaa-ajalla tykkään antaa oman ääneni kuulua. Sanovat hyväsydämiseksi. 

Mutta mistä mä oikeasti tykkään? En ala luettelemaan mitään karkki-meikki-leffajuttuja, koska olen kuitenkin analyyttinen ihminen ja itsereflektioon varsin kykenevä. 

Tykkään siitä, kun auttaminen auttaa. Oli kyse niin yksilöstä tai isommasta kokonaisuudesta, ilahdun uudelleen ja uudelleen saadessani tietää jonkun voivan paremmin.  
Tykkään liikuttua, itkellä tilaisuuksissa.  
Tykkään myös vauvojen reisistä, pehmeistä ja lihavista. Tykkään, kun puhelin soi. Iloitsen kyläilyistä ja siitä, että on kyläpaikkoja.
Tykkään siitä, että lantioni muistaa miten vauvaa kannetaan automaationa. Tykkään osata asiat hyvin, olen perfektionisti enkä voi sietää esimerkiksi yhdyssanavirheitä. Tykkään tehdä kaikkea, mikä on muiden mielestä iälleni älytöntä tai liian haastavaa. Tykkäsin kirjoittaa opinnäytetyön hemmetin nopeasti, koska sen piti olla mahdotonta.
Tykkään siitä, että ei olla toisillemme kateellisia tai puhuta paskaa. Minäkään en tykkää puhua pahaa. Nuorempana tykkäsin, koska en ollut vielä minä.

Tykkään siitä, että saan olla päivän aikana mahdollimman monessa paikassa näkemässä vilinää. Mun pitää saada liikkua vapaasti, puhua vapaasti, nauraa kovaa. Muuten koen teeskenteleväni ja väsyn. Väsyminen näkyy tavaranheittelynä ja kiroiluna ja liiallisena röökinpolttona.


Mistä  mä en tykkää ja miksi?
En tykkää teeskentelystä, koska silloin ei voi luottaa mihinkään ihmisessä. Tiedätte, miltä näyttää tekohymy kuvissa, jos silmät ei hymyile? Sellaiset ihmiset ovat pelottavia. 

En tykkää myöskään eleiden ja sanojen ristiriidasta, koska olen viestien tulkitsemisessa huono. Tyyliin "kiva nähdä sua" ja välitön selänkääntäminen saa minut pois tolaltani, koska en tiedä mihin uskoa. Jään ennemmin kiinni sanoihin. Tätä mun täytyy opetella.

En tykkää siitä, että asiat tapahtuvat hitaasti. Inhoan odottelua ja istumista. Tarvitsen tauon tunnin välein, jos joudun olemaan paikoillani. Koulussa istun eturivissä, koska takarivissä olisin häirikkö. 

Minut saa raivoihini epäoikeudenmukaisuus ja valehtelu. Se, että samalla rivillä olevia ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti on kertakaikkisen hirveää. Se, että ihmisiä arvotetaan ulkokultaisten asioiden tai keinomeriittien takia suututtaa. Valehtelun tai epäjohdonmukainen puhe saa mut suunniltani, koska tahdon uskoa asian olevan niin kuin sanotaan. Eli tavallaan suutun myös siitä, että olen uskonut valetta. 



Mikä saa minut onnelliseksi? 
Se, että lapsilla (omilla ja kaikilla maailman) on asiat hyvin. Se, että voin itse vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Se, että on ihmisiä joille minun vaikutuksellani on väliä.

Onnelliseksi minut saa myös monet harrastukseni ja se, että vihdoin tiedän että niitä pitää olla monta, jotta voin vaihtaa innostustani.

uteliaille tiedoksi, en ole adhd. On tutkittu. 

14 kommenttia:

  1. Miten nämä sun arvot ovat kuin omasta suusta! <3 Paitsi mä en näe niitä värejä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, jos ja kun on! Ps. Sä oot turkoosi, etävisio

      Poista
  2. Alkoi hymyilyttämään heti alkuunsa, kun vasta laitoin kysymyksen ja nyt jo on postaus tehty. " ..mielelläni vuokraisin auditorion tai muun nousevan katsomon tilan, jossa saisin puhua itsestäni lavalla tunteja..." .
    Voi Taru, olet ihana!
    Sinussa on paljon energiaa ja voimakkuutta. Olet hyvin rehellinen ja avoin, myös tunteinesi. Meissä on samaa, mutta paljon eroakin. Sinä raivostut kirjoitusvirheistä ja minä raivostun siitä, että kirjoitusvirheistä raivostutaan. :D Onneksi maailma on pullollaan erilaisia ihmisiä, eri persoonia. Rikkautta.
    Sinä räiskyt ja minä katselen sinua sivulta nauraen hellästi. Kerran minäkin saatoin mennä ja olla joka paikassa, nyt olen vartaloni vanki. Löydän tänään onneni rauhallisista asioista.
    Kiitos ihanasta postauksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän oon sanonut, että olen salama!
      Olet ihana Viltsu.

      Poista
  3. Samoja ajatuksia. En tykkää seläntakana puhumisesta, en tykkää ihmisistä, jotka ei oikeasti halua kuulla, että mitä sinulle kuuluu. Mottoni on, että "ole ihminen ihmiselle". ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin, että ollaan samoilla arvoilla liikenteessä. Tultiin niin hyvin juttuunkin!

      Poista
  4. Samoja ajatuksia paljonkin <3, tykkään myös erityisesti siitä, että auttaminen auttaa. Hyvä kirjoitus taas!

    VastaaPoista