tiistai 29. syyskuuta 2015

Kotini kimallus

Jos saisin yksin päättää, asuisin talossa joka olisi vaaleanpunainen sisältä ja ulkoa. Jos saisin yksin valita kodin tavarat, istuisin valkoisella nahkasohvalla ja joisin kolani ainoastaan kultareunaisista kupeista.

 Olen saanut kuitenkin hommailla tiettyjä kimmellyselementtejä kotiimme. Ymmärrän, että miehiseen egoon saattaa ottaa pinkit karvatyynyt olkkarissa, joten olen ripotellut pieniä aarteitani sinne tänne, itseni iloksi.
  
Tämän täysin feikin lilan kristallikruunun ostin itselleni synttärilahjaksi. Sijoituspaikka on tietysti olohuoneen katto, että näen tämän aina. Tämän puhdistus on kauheaa.
 
 
Tällaisen lamppuparin ostatin itselleni syyslahjaksi. Näitä oli pinkkeinäkin, mutta päädyin turkoosiin. Valo näyttää ihanalta lasien läpi. Kissat tykkäävät nukkua valon katveessa ikkunalaudalla, voiih!

 
Suuri hopeinen peili on kirppikseltä ja sitä koristaa valtava pinkki sydän. Aivan ihana ja keskeisellä paikalla. Varsinainen kodin sydän.

 
Minikristallikruunu. Kaikessa kamaluudessaan tämä on suosikkini. Ostettu joukukoristeosastolta, mutta roikotan tätä keittiön ikkunassa koko vuoden. Lähiömaisemakin näyttää kauniimmalta tuon läpi. Tätä ostaessa törmäsin pitkäaikaiseen ystävääni, joka oli sattumalta ostamassa samaa koristetta.

Kerro millaisia sun lempitavarat kotonasi on ja miksi?

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kadonneen jäljillä

Vaikka ripset ovat ojennuksessa, kaikki muut asiat eivät välttämättä ole. Viikolla kerroin facebookissa tilanteesta, joka oli itselleni tyypillinen. Nimittäin tärkeän tavaran hävittäminen. 

Olen pienestä asti ollut homssantuu, eli ihminen joka arkistoi omalla tavallaan. Kodin tärkeät paperit, kuten esimerkiksi etsimäni viime vuoden verotuksen erittelyosa, ovat tallessa mikron vieressä. Jos mikron vieressä ei ole tilaa, saattaa paperi olla missä vain. Paperin löytämiseen oli aikaa arviolta noin 21 tuntia. Etsintä meni näin.

Saapui ilmoitus, että paperia tarvitaan. Varmalla otteella mikron viereen, jossa oli samannäköinen kirjekuori, sisältäen kuitenkin lasten koulukuvat. Pientä kelausta, että mihinköhän mä sitte oon sen laittanut?
 
Vara-arkisto, eli keittiön alalaatikko oli täynnä tällaista. Vatkuli, possugrilli, varrastikkuja, omena-tai sormileikkuri, voileipägrilli ja plussakortti pohjalla. Ei tärkeää paperia. Seurasi lievää hätää, että missä sitte ja mihinkä nytte. Hikoilutti hieman ja ehkä vähän huoletti.


 
Lankakorissa oli tallessa toinen lankakori ja neuvolakortit. Lisäksi sormeen pistänyt neula. Mutta ei oikeaa paperia. Tässä vaiheessa soitin siskolle, joka tietää missä tavarani ovat. Puhumme niin paljon puhelimessa, että äänijohteisesti hän tietää missä olen minkäkin paperin kanssa ollut.  Aloitimme yhteisetsinnät. 

Seuraavat asiat löytyivät:

- Työsopimus. Löytöpaikka: teinin vaatekaappi (oli ennen mun ja varmaan olen ajatellut, että muistan tämän talteenpanopaikan)

- 3 kadonnutta huulipunaa ja pojan kateissa ollut lempipipo, nyt liian pieni. Löytöpaikka: pipolaatikko. Liian ilmiselvä paikka pitää mm.pipoja. Huulipunien häviämistä en ollut huomannut.

- kissasukkapari, koko 40. Löytöpaikka:arkkupakastin. En tiedä asiasta mitään.

- luottokorttini. Löytöpaikka: Kissankantokoppa vaatehuoneen ylähyllyllä. Ahaa, tämä on jo huolestuttavaa.

- työ-ja koulutodistukset. Löytöpaikka: Pojan legolaatikon pohja. Onneksi olivat tallessa. En tiennyt niiden varsinaista sijaintia.

Etsintämyllytyksessä löysin muun muassa lasten synnytyskertomukset ja muita kiinnostavia papereita, joiden pariin jäin istumaan. Mulla on IHANA vaalepanpunainen kodinkansio, jossa on välilehdet ja kaikki. Sisältö on hieman eroava välilehdistä, esimerkiksi VEROTUS-kohdassa olikin synttärikortteja ja ASUNTOASIAT-kohdassa kaikki seinäkalenterit vuodesta 2008 eteenpäin. Niitä säästän muistosyistä. Eli siis, veropaperia ei löytynyt. 

Katoaminen tuli uniin ja mietin toimintasuunnitelmaa. Mähän voin mennä verovirastoon hakemaan kopsun, jess. Ai niin, siihen tarvitaan henkkarit. Mullahan on vaan passi, joka on viimeksi nähty käsilaukussani Helsinki-Vantaalla elokuun alussa Kreikasta paluun aikoihin. (Henkkarikortti tippui kerran vessanpönttöön ja painoin huuhtelua ja sinne meni). 

Intuition saattelemana meni tsekkaamaan erään laukun sisältöä ja siellä oli punainen passi, jonka jätin pakastimen päälle, jotta voin sen aamulla ottaa mukaani verovirastoon. Aamulla tilanne oli eri. Passi ei ollut enää paikallaan. Selvisi, että se olikin miehen ja mies oli ottanut sen mukaan töihin.

Alkoi pikkasen ahdistamaan ja tuli valtava kiire, metroon 4 minsaa aikaa.
 MISSÄ HEMMETISSÄ MUN PASSI ON? Tiedoksi kaikille kanssahikoilijoille, että perheen passit ovat kaikki samassa paikassa (yleensä). Menin tietty sinne katsomaan ja kello kävi, tiktaktiktak. Jess, 5 passia! JOISTA kaksi on POJAN! Vauvapassi ja uusi. MISSÄ HEMMETISSÄ SE MUN PASSI SITTEN VOI OLLA!
No tuota. Se oli siinä toisessa käsilaukussa, joka mulla oli lentokentällä.Ehdin metroon, ehdin verovirastoon. Sain paperin. Mietityttää, että mikä muu on hukassa? 
Ps. lasten kadonneet kelakortit löytyivät leipäkorista, kun olin jo tilannut uudet.

 
 
Tässä voisi säilyttää esimerkiksi hanskoja tai teippejä. Tai papereita.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Lumenen pikakaunistaja ja syväkorjaava voide

Koska olen kuulemma miltei keski-ikäinen ja ihoni tarvitsee erityishoivaa perusvoiteen sijaan, sain Lumenelta testiin pari nelikymppisille soveltuvaa luksushenkistä tuotetta. Uulalaaa! Ensinnäkin, olen erittäin vaikuttunut tämän päivävoiteen habituksesta. Kaikki mikä on kultaa, on IHANAA ja siten myös hyvää. Näin ajattelen kosmetiikasta. 

Lumene Complete Rewind recovery- voiteesta luvataan seuraavaa :
Lumene Complete Rewindin uusi, mullistava anti-age-vaikutus saa ihosi tuntumaan kiinteämmältä ja näyttämään nuoremmalta. Sen anti-glykaatio-teknologia suojaa ihoasi tehokkaasti haitallisten sokerien ikääntymistä nopeuttavalta vaikutukselta. Antioksidantteja sisältävän suomalaisen tyrniöljyn ansiosta rypyt vähenevät ja iho tuntuu kiinteämmältä. Sen avulla saavutat näkyviä tuloksia - aivan kuin matkustaisit ajassa taaksepäin. http://www.lumene.com/fi/complete-rewind/complete-recovery-paivavoide-sk-20
  
Mitä minä olen mieltä, rasvojen suurkuluttaja ja purkkihamsteri? Voide tuoksuu arvokkaalta, vähän varakkaamman ihmisen (kuin minä, perusduunari) voiteelta. Se imeytyy pian eikä jätä nahkeaa pintaa. 

Mutta mitens toi tyrni? Olen tyrniskeptikko, koska olen joutunut niitä kerran kaatosateessa keräämään, pensaissa oli piikkejä, eikä kukaan varoittanut. Vuosin verta ja sitä paitsi paha maku jäi suuhun, niin marjasta kuin sateestakin.

Mitään varsinaista syväkorjaavaa vaikutusta en ole vielä huomannut silmällä, toki käyttöaikakin on suhteellisen nafti. Luksuspakkauksen vuoksi plussaa plopplop ja jään odottamaan teiniposken paluuta.
Jihuu ja jabaduu tästä toisesta tuotteesta: voiko parempaa nimeä olla kuin PIKAKAUNISTAJA? Mulla on aina se kiire, joko päässä tai oikea. Jos jossain on lupaus ihmeestä tai nopeudesta, I´m yours. 

Lumenen Time Freeze Kiinteyttävä V-shaping Pikakaunistajasta sanotaan lehdistötiedotteessa näin: Uusin tulokas sisältää peptidiyhdisteen, joka auttaa kohottamaan ja muotoilemaan kasvonpiirteitä. Se madaltaa syviäkin ryppyjä ja ehkäisee uusien muodostumista, napakoittaa ja selkeyttää leukalinjaa. 
Mullahan on joka aamu molemmissa poskissa piiiiitkät pystyrypyt ja isänikin luuli, että ne ovat jostain arpia. Ensin mä ajattelin, että onko vähän törkeetä ajatella mun olevan roikkuvanaamainen tai löysäleukainen, mutta kai se sitten niin on. Iho ei enää mene kasaan pystyyn noustessa.  
Olen tykännyt tästä aivan valtavasti. Pikakaunistaja on todentotta silittänyt kasvojani ja etenkin niitä poskijuomuja. Hyi. 

Oletteko te kokeillut kumpaakaan? Tuliko samoja fiiliksiä, hienostuneita ja nuorentuneita? 

Postaus tehty yhteistyössä Lumenen kanssa. Tuotteet saatu blogiin testattavaksi. 

torstai 24. syyskuuta 2015

Kakun maalausta

Meillä on himassa tokaluokkalainen Minecratf-friikki. Synttäreitä juhlittiin jokin aika sitten, sellaisena viikonloppuna kun isosisko oli kovin kipeä ja äiti hyvin disorientoitunut. Unohdin kutsua puolet vieraista paikalle, joten panostin toivomuskakun tekemiseen. En ole millään lailla keskittyväinen keittiössä, mutta parhaani panen sinkoiluilla kehiin.
 Poika toivoi Minecrafthenkistä kakkua. Ööö. Pelihän on aivan käsittämätöntä palikansiirtoa ja kivenhakkuuta ja se kyllä tavallaan hypnotisoi pelaajansa. Eikä siinä kai voi voittaa tai hävitä, siksi en itse pelaa. 

Inhoan sokerimassaa. Inhoan sen kaulitsemista, koska liimaefekti. Juu, teidän konstit ja keinot, mutta silti. Tähän väliin voin kertoa aikoinaan pojalle tekemästäni 3-v kakusta, jonka piti olla paloauto. No, minä ja keittiö oltiin kuin murhenäytelmän jäljiltä kun hikeä valuva sokerimassa valui kirkkaanpunaista karamelliväriä. Kaikki kehuivat hienoksi, varmaan siksi koska en ollut nukkunut koko yönä pesiessäni valkoisista kaakelisaumoista punaisia tahroja.
Ohuella siveltimellä tein väräjävää vihreää pintaa, koska hermotti. Karamelliväriä sekoitin veteen ja siniseen ja olikohan keltaiseen. En halua muistaa.

  
Ei filttereitä, kaunisteluja. Tämä on Creeperkakku. Ens vuonna toivon, ettei kukaan toivo kirahvia tai jääveistosta. 
 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

I love me-arvonnan voittajat ja ihanat kupit

Olen kääriytymisenvastainen ihminen. Saan oksennusoireita joka syksyisestä vouhotuksesta, jossa porukat vauhkoavat kuinka on ihanaa kääriytyä sohvalle hyvän kirjan kanssa. Kuinka ihanaa on laittaa pehmeät sukat jalkaan ja nautiskella syksyn pimeydestä.  

Kääriydyn kesät talvet. Nautin kynttilänvalosta keskikesäkuussa. En tarvitse vällyihin kietoutumiseen syksyn lupaa. En tarvitse lokakuun vihmaa voidakseni maata luvalla sohvilla kolmen fleecen alla. 

Koska nyt on kuitenkin syksy, niin ohessa kuva lempikahvikupeistani, joista voisin juoda kupposen kuumaa, syksyllä.
Minulla oli viikon verran arpajaiset, jossa palkintona on 2x 1 päivän lippuja ILOVEME-messuille. Arvonta päättyi pari tuntia sitten ja töttöröö:
arpakäsinä toimivat ihastuttavat neidit E 13 v ja H 13 v, kiitos avustanne!

Ensimmäisenä nostamaan leipomuskulhosta pääsi E.
 
E nosti nimen MIUDE! Onnea!
 
Seuraavana arvonnattareksi pääsi H.
 
Nostaen voittonimen Petra G!
 

Naiset, ottakaahan minuun yhteyttä ilopilleriblog (at) gmail.com, kertokaa kotiosoitteenne viestissä niin saan liput postiin! WOHOO!
ONNITTELUT!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Lumenen syksyn sävyt

Jos olet kaltaiseni huulipuna-addikti, seuraava aihe kiinnostaa sinuakin kovasti. Mulla on ollut uuden sävyn valinta ajatuksissa jo pidemmän aikaa, mutta en ole osannut luopua pinkistä sävystä. No, nyt kun hylsy on miltei pohjia myöten kaavittu, tuli tämä Lumenen lähetys oikeaan ajankohtaan. Itsehän en olisi kyseisiä sävyjä osannut millään itselleni valita! 
Hylsyt ovat säilyneet samoina, kuten ennenkin. Mielestäni nämä ovat jollain tavalla suomalaisuuden ilmentymä ja tuovat tiettyjä kotimaisuusassosiaatioita teille muillekin, eikö? 



Punat tuoksuvat marjaisilta ja ehkä vähän syksyltäkin. Pigmenttiä on kivasti, mutta kyllä punaa saa lisätä päivän mittaan. Ajattelin, että parhaimman käsityksen sävyistä saatte suoraan huuliltani. 

Tässä kuvassa minulla on sävyä 18, Lupines Lupiineja. Näistä kolmesta tämä oli ehdoton suosikkini, ihanan vahva eikä liian hissukka. Kuten en minäkään.
 

Tehty yhteistyössä Lumenen kanssa. Tuotteet saatu blogiin testiin.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tuuli muuttui.

Aamun valjetessa aloin pohtimaan eilisen illan kirjoitustani ja eilisiä tuntemuksiani. Vaikka blogini on perhe-elämään ja kosmetiikkaan painottunut, koen tärkeäksi tuoda myös omia näkemyksiäni yksilönä esille.
 Olen enemmän kuin parfymoitu lähiömuija.

 Tiedän ja ymmärrän, että osalle lukijoista saattoi tulla yllätyksenä syvällisempi, herkkämielinen postaus. En kuitenkaan osaa teeskennellä, enkä halua oppiakaan. Onko blogini nimi siis taakka? Olettamus siitä, että olen aina iloinen?  Tuskinpa vaan. Toki olisin voinut murehtia itsekseni sekä kirjoittaa glitterillä koristellun happyhappy-postauksen. Mutta miksi ihmeessä? Toivon, että lukijani oppivat tuntemaan minut paremmin, ihmisenä jolla on samat kompastuskivet kuin sinullakin.
  
Mollivoittoisia päiviä on meillä kaikilla. Omani oli eilen. 
 
Mitä sinä olet mieltä, pitääkö bloggaajan kuoliaaksivaieta huonommat tuulet? 

lauantai 19. syyskuuta 2015

Auta minua.

Tämä kirjoitus saattaa olla ristiriidassa nimeni kanssa. Tiedättekö ihmisen, joka kuuntelee murheesi ja varaa sinulle viikon ainoat vapaatunnit oman perheensä kustannuksella? Ihmisen, joka sanoo aina joo? Se olen minä. 
Olen auttaja. Aina valmis kuulemaan hädän, valmis tulemaan kesken ruokailun. Valmis olemaan sinulle valmiina. 
Työkseni autan mielelläni, enkä tällä kirjoituksella tarkoita mitään virka-aikaan tapahtuvaa toimintaa. Puhun vapaa-ajastani, vähäisestä ja itselleni arvokkaasta. 
Ihmissuhteissani auttamishaluni on tunnettu. Minua on voinut pyytää lyhyelläkin varoitusajalla tueksi, minä tulin. Minulta on voinut varata aikaa, niin että säädän oman yksityiselämäni kuviot juuri sinun tukemiseksi sopiviksi. Viime minuutilla ilmoitat, että saitkin jonkun toisen avuksesi. Et tarvinnutkaan enää minua. 

Kun seuraavan kerran pyysit, olin sydämestäni mukana. Kuten aina. Auttaminen antaa minulle enemmän kuin ottaa. Se ei rasita. 

Mikä sitten rasittaa? Se, että kiltteyttäni ja haluani olla avuksi käytetään väärin. Nyt tunnen vahvasti niin, että kun seuraavan kerran pyydät apuani, sanon ei. Mutta mitä jos hätäsi on silloin niin suuri, että olisin ollut tarpeen? Mitä jos juuri silloin minun tukeni olisi ollut tarpeeksi arvokasta?

Dermoshopin uutuuksia

 
Sain ilokseni kokeiltavaksi Dermosilin uutukaisia tuotteita. Paketin avaamista seurasi kolme haluavin käsin hamuavaa tyttöä, jotka eivät melkein antaneet minun innostua itse. Vaaleanpunaista rakastavana ihmisenä olin overwhelmed, suomeksi kai lähinnä tohkeissani tai haltioissani. Kuitenkin! 

Mähän olen ollut vannoutunut mineraalipuuterimuija, koska en yhtään kestä sellaista nihkeää meikkivoiteen tuntua naamalla. Sellaista, johon kissankarva jää ja joka menee silmäryppyyn valkoiseksi tahnaksi. Paketissa oli ihoni sävyinen meikkivoide  ja sen levittämiseen erillinen TYÖKALU eli 3D-meikkisieni. Olen vastaavia ihaillut meikkihyllyillä, mutta jättänyt aina ostamatta (koska ei sovellu mineraalipuuterille, korjatkaa jos olen väärässä). No nyt daamit on mullakin lelu. Tällä levittyi meikkivoide asiallisesti ja tasaisesti, eikä ihoni näytä liian meikatulta raadin (sisko, lapset ja mies) mielestä. Meikkisientä voi käyttää kosteana tai kuivana, itse en malttanut tietenkään kosteuttaa ja hyvin skulasi.

Ennen meikkivoidetta käytin Trio-peitevoidetta (ja vähän meikkivoiteen jälkeenkin, kun en ollut varma). Mullahan ei sellaisia väriepätasaisuuksia juuri ole, paitsi sinisenä sykkivät silmäpussit ja muutamat katkenneet verisuonet kauheiden aamujen johdosta. Mä näytän nyt ihan nuorelta ja silinneeltä.
 
Jihuu ja jabadabaduu, kuinka tämä ripsari saapui oikeaan saumaan! Kyseessä on All-in one ripsari, joka tuuheuttaa ja taivuttaa ja pidentää ripsiä. Harja oli tosi kiva, joustava ja erotteli ripset ilman erillistä säätämistä. IHANA! 
 
 
Kuvan meikissä käytetty ainoastaan Dermosilin tuotteita: 


Postaus tehty yhteistyössä Dermosilin kanssa. Tuotteet saatu blogiin testattavaksi.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Viikon bisnekset ja Tammertukku

Mä niin rakastan tilaisuuksia ja tapahtumia ja ihmisvilinöitä. Keskiviikkoiltana meidät 40+-blogaajat ja muitakin tietty oli kutsuttu tutustumaan Tammertukun syys- ja talviuutuuksien blogi-iltaan. Treffasin keskustassa ihastuttavan ja kaltaiseni rempseän Dioriinan eli Marinan, jonka kanssa istuimme ruuhkaantuneella moottoritiellä taksin kyydissä. Aloin kyllä säälimään kuskia, joka jaksoi koko matkan kuunnella meikkipainotteista läppää.

Tilaisuudessa oli monia muitakin kollegoita, osa aivan uusia tuttavuuksia. Mieleeni jäi etenkin Tiia, jonka vasta pääsin tapaamaan kasvotusten. Sielunsiskoni, tämä on varma! Uutena tuttavuutena pakko mainita Katja, jonka hiuksia kadehdin :)
Mutta asiaan. TopChefistä tuttu (ei muualta, vaikka eräs niin luuli) Aleksi Herlevi oli vastuussa illan tarjoiluista ja voi veeeeljet. Oli salaattia ja burgereita, oli toast skagenia ja brownieseja. Instassa kerroin jo, että ainoastaan häpeä esti minua ottamasta lisää! Kiitos Aleksi!
  Tilaisuudessa hämminkiä aiheuttivat nämä mimmit ja Uniikki. Maijulla ja Tiialla on aivan mahtava pokka ja rohkeus tehdä juuri tällaista keskellä ihmismassojen! Respect! Itsehän olen NYNNY.
  
 
Kattokaahan näitä! Ylävasemmalla keksileimat. Siis KEKSILEIMAT! Miksi mä en oo keksinyt näitä? Meidän leipovat kaksoset ovat haluamispäällä näiden suhteen. Tuo oliivikannuhan oli aivan söpö ja siitä tulee mieleen joku lapsuuden satu. 
 
Ja uulalaa, näitä saimme kotiin testereiksi! Kaiken kaikkiaan ihana ilta, kauhean aamun päätteeksi :)

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Lukekaa nämä kaksi tarinaa samasta aamusta.

Tiedättekö ne aamut, jolloin kaikki menee väärin? Minulla, tai siis meillä, oli sellainen tänään.

Ensin nukuin liian pitkään ja jäin vielä sänkyyn pelaamaan ala-asteikäisille pojille suunnattuja kännykkäpelejä. Annoin lasten nukkua vahingossa pommiin, koska sisäinen kelloni oli tavallaan jälkijunassa. Unohdin, että pojalla oli koulukuvauspäivä ja lempipaita oli piimätahraisena pyykkikorin pohjalla suihkupyyhkeen kastelemana. Isoin lapsi valitti kurkkukipua ja kaksoset harhailivat pitkin kotia yöpaidoissa, vaikka piti olla jo koulumatkalla. Poikien vessan lattialla pitkä kissanpaska.

Itse juoksin keittiön ja eteisen väliä, etsien viittä sateenvarjoa kodistamme, joka tiettävästi hävittää kaiken tarpeellisen. Etsin kumisaappaita lapsille vaatehuoneesta, jonka pitäisi saada kansainvälistä katastrofiavustusta. Kumppareita ei löytynyt, joten pitää vierailla Elloksessa alekoodin kanssa.
Siellä kompastuin matkalaukkuun, joka on heinäkuisesta Kreikan matkasta asti odottanut kellariinmenoa. Siellä lattialla ollessani huomasin hävinneen käsilaukkuni matkalaukun alla ja ilahduin. Laukun hihna oli kuitenkin talousjakkaran (keskellä vaatehuonetta) jalan ympäri kietoutuneena, joten sinne jäi. Sain kaksoset matkaan riideltyäni lapsentasoisesti. Poika lähti ryppyisessä paidassa valokuvaan ja isoin otti buranan koulumatkalla. Itse menin rumameikkisenä miltei vartin myöhässä omaan paikkaani.
Kuinka tämän saa muutettua positiiviseksi aamuksi? Vaikka näin:
Oli ihanaa nukkua kerrankin pitkään. Lapsetkin olivat selvästi väsyneitä, joten annoin heidän nukkua kaunista ja ravitsevaa unta. Ai niin, kuopuksen koulukuva! Nythän on niin, että koska lempihuuhteluaineeni on loppu, ei paitaa ole voinut pestä. Joten valitaanpa tämä rustiikkistyylinen retale. Aika grunge, jess! 

Oho, kaksoset myöhästyvät kohta koulusta! Jospa ottavat vaikka tuon yhteisen sateenvarjon, jonka löysin siivouskaapista. Ihanaa, että meillä on siivouskaappi. Kaikilla ei ole. Ihanaa, että meillä on sentään mahdollisuus kouluun, kaikilla ei ole! Se viiden minsan myöhästely missään tunnu. 
Voi viiiitsit, teinillä on kurkkukipua. No, sitä on liikkellä ja lääkkeitä on. ONNEKSI ei ole kuumetta ja 5/6 perheestä on terveinä.Ja onneksi vain kurkkukipu.

Oi, Appukissalla on käynyt vahinko! Ymmärrän, että seniorikissalla voi hämärtyä tuo vartalontuntemus eli ruumiinkuva. Onneksi meillä on mahdollisuus lemmikeihin, kaikilla ei ole. Onneksi kissanpaskaa oli vain kaksi pötköä ja se oli KOVAA. 
Ja hei, ei se haittaa että olin rumameikkinen ja myöhässä. Sain metroasemalla juteltua opiskelukaverin kanssa ja vietin sellaisen hitaamman aamun, mitä ei hetkauta mikään.
  
Kuvat eivät liity mihinkään

I LOVE ME 2015- bloggaajaksi ja LIPPUARVONTA

No nyt daamit ja herrat on ilouutinen jaettavana.Helsingin Messukeskuksessa on pian eli 16.-18.10.2015 lempimessuni: I LOVE ME-messut. Tänä vuonna minut valittiin mukaan messubloggaajien arvostettuun joukkoon, joten olen sekä paikan päällä tutustumassa kauneusalan uutuuksiin, että raportoimassa teille niistä livenä! 


Kuva: www.messukeskus.fi, iloveme2014


Messuillahan on VALTAVASTI ohjelmaa muodista koruihin, turkiksista hyvinvointiin. Ja mikä minua erityisesti innostuttaa : THE VOICEN livelähetykset! Viime vuonnahan sairastuin paikan päällä akuuttiin nynnytautiin, enkä edes päiväätä uskaltanut sanoa. Asia on sittemmin korjattu :)

Kuva: www.messukeskus.fi iloveme2014




Minulle tarjoutui mahdollisuus arpoa lukijoilleni 2 lippua kyseisille messuille. Haluatko päästä paikan päälle hiplaamaan kosmetiikkaa? Katsomaan muotinäytöksiä? Kokeilemaan kynsilakkoja?

OSALLISTUMISOHJEET:
Arvonta alkaa N-Y-T ja päättyy tasan viikon päästä, eli 23.9 klo 18 illalla. 
Osallistut kommentoimalla tähän postaukseen, jätä sähköpostiosoitteesikin! Julkaisen voittajan nimen blogissani ja odotan voittajan yhteydenottoa viikon arvonnan päättymisestä.
Arvon siis kaksi yksittäistä lippua, joten kommentillasi voit voittaa yhden lipun.
ONNEA ARVONTAAN JA NÄHDÄÄN MESSUILLA!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kissakuiskaaja

Mulla ja kuvissa esiintyvällä Jone Nikulan näköisellä kissalla on ollut yli viidentoista vuoden tarina. Appukissa on perheemme ensimmäinen hoivattava ja hän tietää sen itsekin. Olen ennen kaikkea kissaihminen (taaperoihmisen lisäksi).

Esikoista odottaessani tutustutin Appua vauvatavaraan mustasukkaisuuden pelossa. Ainoa, mikä kiinnosti oli punainen vauvan pulkka. Siinä punaisessa pulkassa piti kissaa hilata pitkin kerrotalon käytävää, huusi jos en vetänyt. Lopulta Appu muutti lampaankarvalla vuorattuun muovikoppuraan nukkumaan. Raskausaikoinani kissa on käyttäytynyt erilailla kuin muuten. Viettänyt yönsä mahani päällä, seurannut vessaan ja hyökännyt niskaan keskellä yötä karmeilla loikilla.

Nyt on kuitenkin tullut vanhuus. Villillä Kaivopuiston ex-kuninkaalla on silmissään pilke ja sata tarinaa kerrottavanaan niistä viikkojen hatkareissuista, joilla on ollut. Appukissan raidallinen takki on auttamatta liian suuri ja valkoiset sukat ovat puhtaammat kuin koskaan. Päivät menee nukkuessa tyynyni vieressä ja kunnon päivä alkaa vasta noin 16, kun kotiin saavun. Silloin Appu kävelee keittiöön, syö ja seisoo ja huutaa kakkahätää. Nyt häntä hoivataan taas, kannustetaan menemään vessaan ja kehutaan kuin sylivauvaa. Illalla kymmenen uutisten aikaan hän tulee uskollisesti Hachikon lailla noutamaan minua nukkumaan. On tyynyt ja unilelut, hehkulamppu (joita ei saa enää mistään!) ja oma fleecepeitto. 

Näissä kuvissa näkyy mielenliikkeet ja tunnetilat vahvasta ketutuksesta riehakkuuteen.

Olen kiukkuinen kohta. Mutta miksi?


Turpaan tulee 1-2-3 sekan päästä

IIIHANAAT päväunet.

Aika onnellinen. Selkää kutittaa.

Huoooh. Taas toi dorka.




Paras paikka.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kysymyshaaste ja vastaukset.

Tiia heitti ilmoille haasteen, jonka innokkaana nappasin. 




1.
 Minkä asian haluaisit toteuttaa lähitulevaisuudessa?

Haluaisin lähteä siskoni kanssa etelään ruskettumaan. Ilman lapsia, ilman miehiä. Maattaisiin rannalla ja juhlittaisiin opinnäytetyön julkistamista!



2. Jos olisit sarjakuvahahmo, mikä olisit?

Sarjakuvahahmoista varmaankin Hessu Hopo , mutta eniten kohdalleni osuu Nalle Puhin ystävä Tikru. Olen yhtä vauhdikas ja pomppivainen, täynnä energiaa. Tikrun tavoin päädyn joskus oho-tilanteisiin. 


 




3. Bravuurisi keittiössä?

Sellaiset ruoat, joiden tekemiseen vaaditaan minimipanos. En kerkeä hämmentelemään tai vahtimaan keitoksia, joten uunissa tulevat hommelit varmaankin onnistuvat suurimmalla todennäköisyydellä.Paitsi pullat.

 




4. Miten näet blogisi tulevaisuuden?     

Motivaationi ja innostukseni on kova. Toki blogini tulevaisuus riippuu lukijamääristä, kommenteista ja muustakin kaksisuuntaisesta vuorovaikutuksesta lukijoideni kanssa.

 



5. Podetko koskaan maailmantuskaa?

Useinkin. En lue tällä hetkellä facebookin uutisvirtaa ollenkaan, Hesrista saadut katastrofikuvaukset riittävät. Haluan pelastaa pakolaiset kauheista oloista, enkä voi käsittää suomalaisten vihapuhetta heitä kohtaan.



6. Ideaalivapaapäiväsi?

Kaupungilla hengailua, shoppailua, kolan juontia ja puhdasta pyykkiä.



7. Kadutko mitään tekemiäsi ratkaisuja?

En. Joissain ratkaisuissa olisin voinut ehkä nukkua yön yli.




8. Miten mies saa sinut nauramaan?

Tekemällä erinäisiä ääniefektejä, kuten robottiääniä kävelyni tahtiin.
 



9. Miten otat tästä syksystä irti parhaat palat?

Nukun tarvitsemani 7 h 38 minuuttia/yö ja muistan pitää vapaailtoja perheen kesken
kuva Habitare2015-messuilta
.

10. Oletko illan virkku vai aamun torkku,.

Aamuvirkku. Herään aina sisäisen kellon auttamana ennen herätyskelloa ja nukahdan kuin tukki kymmenen aikaan. Missaan siis kaikki tv-sarjat ja leffat ja katselen omia ihania uniani. 







Haastan nelkytplusblogaajista ihanan Outin ja Dioriinan.