sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kadonneen jäljillä

Vaikka ripset ovat ojennuksessa, kaikki muut asiat eivät välttämättä ole. Viikolla kerroin facebookissa tilanteesta, joka oli itselleni tyypillinen. Nimittäin tärkeän tavaran hävittäminen. 

Olen pienestä asti ollut homssantuu, eli ihminen joka arkistoi omalla tavallaan. Kodin tärkeät paperit, kuten esimerkiksi etsimäni viime vuoden verotuksen erittelyosa, ovat tallessa mikron vieressä. Jos mikron vieressä ei ole tilaa, saattaa paperi olla missä vain. Paperin löytämiseen oli aikaa arviolta noin 21 tuntia. Etsintä meni näin.

Saapui ilmoitus, että paperia tarvitaan. Varmalla otteella mikron viereen, jossa oli samannäköinen kirjekuori, sisältäen kuitenkin lasten koulukuvat. Pientä kelausta, että mihinköhän mä sitte oon sen laittanut?
 
Vara-arkisto, eli keittiön alalaatikko oli täynnä tällaista. Vatkuli, possugrilli, varrastikkuja, omena-tai sormileikkuri, voileipägrilli ja plussakortti pohjalla. Ei tärkeää paperia. Seurasi lievää hätää, että missä sitte ja mihinkä nytte. Hikoilutti hieman ja ehkä vähän huoletti.


 
Lankakorissa oli tallessa toinen lankakori ja neuvolakortit. Lisäksi sormeen pistänyt neula. Mutta ei oikeaa paperia. Tässä vaiheessa soitin siskolle, joka tietää missä tavarani ovat. Puhumme niin paljon puhelimessa, että äänijohteisesti hän tietää missä olen minkäkin paperin kanssa ollut.  Aloitimme yhteisetsinnät. 

Seuraavat asiat löytyivät:

- Työsopimus. Löytöpaikka: teinin vaatekaappi (oli ennen mun ja varmaan olen ajatellut, että muistan tämän talteenpanopaikan)

- 3 kadonnutta huulipunaa ja pojan kateissa ollut lempipipo, nyt liian pieni. Löytöpaikka: pipolaatikko. Liian ilmiselvä paikka pitää mm.pipoja. Huulipunien häviämistä en ollut huomannut.

- kissasukkapari, koko 40. Löytöpaikka:arkkupakastin. En tiedä asiasta mitään.

- luottokorttini. Löytöpaikka: Kissankantokoppa vaatehuoneen ylähyllyllä. Ahaa, tämä on jo huolestuttavaa.

- työ-ja koulutodistukset. Löytöpaikka: Pojan legolaatikon pohja. Onneksi olivat tallessa. En tiennyt niiden varsinaista sijaintia.

Etsintämyllytyksessä löysin muun muassa lasten synnytyskertomukset ja muita kiinnostavia papereita, joiden pariin jäin istumaan. Mulla on IHANA vaalepanpunainen kodinkansio, jossa on välilehdet ja kaikki. Sisältö on hieman eroava välilehdistä, esimerkiksi VEROTUS-kohdassa olikin synttärikortteja ja ASUNTOASIAT-kohdassa kaikki seinäkalenterit vuodesta 2008 eteenpäin. Niitä säästän muistosyistä. Eli siis, veropaperia ei löytynyt. 

Katoaminen tuli uniin ja mietin toimintasuunnitelmaa. Mähän voin mennä verovirastoon hakemaan kopsun, jess. Ai niin, siihen tarvitaan henkkarit. Mullahan on vaan passi, joka on viimeksi nähty käsilaukussani Helsinki-Vantaalla elokuun alussa Kreikasta paluun aikoihin. (Henkkarikortti tippui kerran vessanpönttöön ja painoin huuhtelua ja sinne meni). 

Intuition saattelemana meni tsekkaamaan erään laukun sisältöä ja siellä oli punainen passi, jonka jätin pakastimen päälle, jotta voin sen aamulla ottaa mukaani verovirastoon. Aamulla tilanne oli eri. Passi ei ollut enää paikallaan. Selvisi, että se olikin miehen ja mies oli ottanut sen mukaan töihin.

Alkoi pikkasen ahdistamaan ja tuli valtava kiire, metroon 4 minsaa aikaa.
 MISSÄ HEMMETISSÄ MUN PASSI ON? Tiedoksi kaikille kanssahikoilijoille, että perheen passit ovat kaikki samassa paikassa (yleensä). Menin tietty sinne katsomaan ja kello kävi, tiktaktiktak. Jess, 5 passia! JOISTA kaksi on POJAN! Vauvapassi ja uusi. MISSÄ HEMMETISSÄ SE MUN PASSI SITTEN VOI OLLA!
No tuota. Se oli siinä toisessa käsilaukussa, joka mulla oli lentokentällä.Ehdin metroon, ehdin verovirastoon. Sain paperin. Mietityttää, että mikä muu on hukassa? 
Ps. lasten kadonneet kelakortit löytyivät leipäkorista, kun olin jo tilannut uudet.

 
 
Tässä voisi säilyttää esimerkiksi hanskoja tai teippejä. Tai papereita.

15 kommenttia:

  1. Hih normimeininkiä sama täälläkin. Hei tästä blogin ulkoasusta josta Lumo mainitsi. Kun menen blogiisi normaalisti vaikka googlen kautta, blogisi näyttää aivan nätiltä. Mutta kun olet jakanut postauksen facebookissa, silloin nämä laatikot ovat vinossa. Eli vain silloin ja tämä sanoo, että näytä internetversio eli sulla on mobiiliversio aina näissä facebookissa jaetuissa. Miksi ja miten, apua en tiedä... :) Mutta ainakin nyt kohde on paikannettu. Ihanaa päivää Taru, toivottavasti pian nähdään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootkö säkin sählä? Oikeesti? Mä en ossaa kyllä asetuksia säätää enää, parempi etten koske. Nähdään pian!

      Poista
  2. Huh, mua alkoi jo tän tilanteen seuraaminen heikottamaan. Living in the edge, koskaan ei tiedä mikä löytyy mistäkin, hurjaa touhua :)
    Mä olen kerran löytänyt puhelimeni jääkaapista, viimeksi löysin lähäripaperini siivouskaapista.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lajitoveri! Tuli muuten mieleen nyt, että eb tiedä missä mun valvirapaprut on.

      Poista
  3. Mä oon itse toisesta päästä,mä kyllä tiedän mihin jättelen papereitani.Mulla ei oo oikeestaan kuin 3 eri paikkaa missä säilytän niitä.Se onkin sitten eri asia setviä sitä paperikasaa läpi :D .Mutta kyllä minäkin satunnaisesti joudun etsimään tavaroita joita oon laittanut epähuomiossa jonnekkin muualle kuin omalle paikalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä alan käyttää tota "epähuomiossa" :)

      Poista
  4. Kontrollifriikkiyteen taipuvaiselle osalle persoonaani tuli tuskanhiki tätä lukiessa, tilannekomiikkaa arvostavaa persoonaa nauratti ihan kamalasti *sori* :D Unohtelen kaikenlaista (kuten tilata luottokorttiin uuden tunnusluvun, hommata pianolle virittäjän ja varata ajan fillarihuoltoon), mutta tavarat ovat suunnilleen paikoillaan. Sen sijaan perheen aikuinen kaksilahkeinen jemmailee joskus tavaroita mitä kummallisimpiin paikkoihin ja sitten etsitään... Suloista sunnuntaita, Taru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä tavallaan onkin koomista, että olen myös kontrollifriikki. Koen olevani ainakin, vaikken oikein tiedä millä saralla :)

      Poista
  5. Sä oot Taru niin uskomattoman ihana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, oonko? Kerron tuon perheelleni, jotka tätä touhua kalpeina seuraavat :)

      Poista
    2. Aivan ihana kertomus ja niin totta!
      T. Äiti ja isi

      Poista
    3. Voih, liikkistä! Ihanat äiti ja isi <3

      Poista
  6. Joo voitte vaan kuvitella millaista oli jakaa huone Tarun kanssa lapsuudesta 16-vuotiaaksi. Sä oot niin Taru ❤️

    VastaaPoista
  7. Aahahahaha 😃 häslät on ihania ja niin tutun kuulosta toimintaa (joskin vähän suuremmassa mittakaavassa kun nämä minun yhden hengen talouden häslät) ❤

    VastaaPoista