keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Lukekaa nämä kaksi tarinaa samasta aamusta.

Tiedättekö ne aamut, jolloin kaikki menee väärin? Minulla, tai siis meillä, oli sellainen tänään.

Ensin nukuin liian pitkään ja jäin vielä sänkyyn pelaamaan ala-asteikäisille pojille suunnattuja kännykkäpelejä. Annoin lasten nukkua vahingossa pommiin, koska sisäinen kelloni oli tavallaan jälkijunassa. Unohdin, että pojalla oli koulukuvauspäivä ja lempipaita oli piimätahraisena pyykkikorin pohjalla suihkupyyhkeen kastelemana. Isoin lapsi valitti kurkkukipua ja kaksoset harhailivat pitkin kotia yöpaidoissa, vaikka piti olla jo koulumatkalla. Poikien vessan lattialla pitkä kissanpaska.

Itse juoksin keittiön ja eteisen väliä, etsien viittä sateenvarjoa kodistamme, joka tiettävästi hävittää kaiken tarpeellisen. Etsin kumisaappaita lapsille vaatehuoneesta, jonka pitäisi saada kansainvälistä katastrofiavustusta. Kumppareita ei löytynyt, joten pitää vierailla Elloksessa alekoodin kanssa.
Siellä kompastuin matkalaukkuun, joka on heinäkuisesta Kreikan matkasta asti odottanut kellariinmenoa. Siellä lattialla ollessani huomasin hävinneen käsilaukkuni matkalaukun alla ja ilahduin. Laukun hihna oli kuitenkin talousjakkaran (keskellä vaatehuonetta) jalan ympäri kietoutuneena, joten sinne jäi. Sain kaksoset matkaan riideltyäni lapsentasoisesti. Poika lähti ryppyisessä paidassa valokuvaan ja isoin otti buranan koulumatkalla. Itse menin rumameikkisenä miltei vartin myöhässä omaan paikkaani.
Kuinka tämän saa muutettua positiiviseksi aamuksi? Vaikka näin:
Oli ihanaa nukkua kerrankin pitkään. Lapsetkin olivat selvästi väsyneitä, joten annoin heidän nukkua kaunista ja ravitsevaa unta. Ai niin, kuopuksen koulukuva! Nythän on niin, että koska lempihuuhteluaineeni on loppu, ei paitaa ole voinut pestä. Joten valitaanpa tämä rustiikkistyylinen retale. Aika grunge, jess! 

Oho, kaksoset myöhästyvät kohta koulusta! Jospa ottavat vaikka tuon yhteisen sateenvarjon, jonka löysin siivouskaapista. Ihanaa, että meillä on siivouskaappi. Kaikilla ei ole. Ihanaa, että meillä on sentään mahdollisuus kouluun, kaikilla ei ole! Se viiden minsan myöhästely missään tunnu. 
Voi viiiitsit, teinillä on kurkkukipua. No, sitä on liikkellä ja lääkkeitä on. ONNEKSI ei ole kuumetta ja 5/6 perheestä on terveinä.Ja onneksi vain kurkkukipu.

Oi, Appukissalla on käynyt vahinko! Ymmärrän, että seniorikissalla voi hämärtyä tuo vartalontuntemus eli ruumiinkuva. Onneksi meillä on mahdollisuus lemmikeihin, kaikilla ei ole. Onneksi kissanpaskaa oli vain kaksi pötköä ja se oli KOVAA. 
Ja hei, ei se haittaa että olin rumameikkinen ja myöhässä. Sain metroasemalla juteltua opiskelukaverin kanssa ja vietin sellaisen hitaamman aamun, mitä ei hetkauta mikään.
  
Kuvat eivät liity mihinkään

12 kommenttia:

  1. Jokaisella pílvellä on hopeareunus in my ass :D
    Just niin tota, mut onneks ei kuitenkaan ihan joka aamu :)

    VastaaPoista
  2. :D Ihan loistava, nauraa hekottelen tätä aamutuimaan juna-asemalla. Å

    VastaaPoista
  3. Tulin tutustumaan iloisen naisen blogiin! :) Meillä oli myös eilen "kaikki menee pieleen"-aamu, mutta onneksi se vaihtui hyväksi illaksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tilanne! Kiva kun tulit tänne kylään.

      Poista
  4. Täällä se jatkuu sitten. Ihme sävellystä kyl välillä tämä elämä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihh. Onneks voidaan itse vaikuttaa! Oli kyllä kaasee aamu, mutta ihana ilta!

      Poista
  5. Näin se saadaan näyttämään kaaottinen päivä kauniimmalta ajatuksen voimin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä teen päivittäin. Negatiivisuuteen en ala!

      Poista
  6. Oiii, kiitos samoin vihersilmä!

    VastaaPoista