sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tuuli muuttui.

Aamun valjetessa aloin pohtimaan eilisen illan kirjoitustani ja eilisiä tuntemuksiani. Vaikka blogini on perhe-elämään ja kosmetiikkaan painottunut, koen tärkeäksi tuoda myös omia näkemyksiäni yksilönä esille.
 Olen enemmän kuin parfymoitu lähiömuija.

 Tiedän ja ymmärrän, että osalle lukijoista saattoi tulla yllätyksenä syvällisempi, herkkämielinen postaus. En kuitenkaan osaa teeskennellä, enkä halua oppiakaan. Onko blogini nimi siis taakka? Olettamus siitä, että olen aina iloinen?  Tuskinpa vaan. Toki olisin voinut murehtia itsekseni sekä kirjoittaa glitterillä koristellun happyhappy-postauksen. Mutta miksi ihmeessä? Toivon, että lukijani oppivat tuntemaan minut paremmin, ihmisenä jolla on samat kompastuskivet kuin sinullakin.
  
Mollivoittoisia päiviä on meillä kaikilla. Omani oli eilen. 
 
Mitä sinä olet mieltä, pitääkö bloggaajan kuoliaaksivaieta huonommat tuulet? 

14 kommenttia:

  1. Ei todellakaan pidä. Välillä on hyvä päästellä se pahaolokin julki ja mikäs siihen olisi parempi paikka kuin oma blogi. Minäkin olen päättänyt pitää blogini avoimena, paikkana johon voin kirjoitttaa tuntojani. Se on minun valintani. Kaikki eivät halua kertoa omia juttujaan ja sekin on ihan ok.
    Mukavaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
  2. Ei pidä,rehellinen pitää olla. T. Pertti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pertti vahvistuksesta! Ihanaa sunnuntaita.

      Poista
  3. Taru... ilopillerilläkin on oikeus tuoda tunteitaan esiin. Jokainen varmasti tietää, että ei me aina voida olla vaan vastaanottavia osapuolia. Sanon aina, että jos haluaa saada täytyy myös antaa... Joten myös kaverillasi olisi vastuu myös antamiseen eikä myös ottamiseen... Tunteet myös ne negatiiviset täytyy joskus päästää ulos... Jopa minäkin voin sen joskus tehdä ;))))

    VastaaPoista
  4. Kyllä mä sen siviilissä tiedänkin Maiju, blogeissa on vaan tapana olla niin sunshine.
    Nyt on onneksi jo hyvä mieli!

    VastaaPoista
  5. Nykyään moni blogi painottaa olevansa hyväntuulen blogi tms., mutta kyllä hyvänmielen blogiinkiin saa ja pitääkin välillä laittaa sitä elämän toista puolta. Se on normi elämää.

    VastaaPoista
  6. Hei Taru ♥
    Tämä sinun blogisi on niin elämän makuinen ja tuntuinen...iloineen ja suruineen. Tykkään todella tyylistäsi. Hauska tutustua sinuun tätä kautta, tykkään�� Jatka vaan samaan malliin.

    VastaaPoista
  7. Mun mielestä saa purkaa myös niitä huoliaankin.Ei kenenkään elämä ole joka päivä yhtä ruusuilla tanssimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olekaan, valetta sellainen! Hyvää tiistaita!

      Poista
  8. Ei todella pidä ja ns.valittaa voi monella tavalla. Toki jos joka pv valittaa, niin ehkä se käy hieman surulliseksi kaikkien kannalta. Mutta ei pidä vaieta. Blogin nimi sopii sinulle hyvin, mutta tiesin jo etukäteen, heh ne aistit, että olet myös herkkä ja hiljainenkin. Toivottavasti osaan asetella sanat nyt oikein, aamusumpit vielä vaiheessa ja pää tahmea.

    Mutta iloinen ja positiiviinen, lähestyt elämää positiivisella silmällä, ei sulje pois sitä, että positiivinen ihminen ei kokisi surua tai ei voisi olla herkkä nimenomaan. Tykkään susta hurjasti, niin nämä ihmisten kohtaamiset kuules ovat kuin ihastumisia, ensi hetkessä aistii paljon. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkautta ensi silmäyksellä Tiia <3
      Sun näkemys on kyllä.ihan oikea.

      Poista