lauantai 31. lokakuuta 2015

Behind the scenes

  Maiju inspiroi minua jälleen kerran kirjoittamaan tärkeästä aiheesta, ajankäytöstä bloggaamisen suhteen. Moni onkin kysynyt livenä, että mistä löydän ajan bloggaamiselle, etenkin kun lapsia on 4.

Faktahan on se, että ilopillerin kirjoittaminen on minulle harrastuksista ihanin. Bloggaamisen tuomat uudet ystävät ja kontaktit ovat antaneet minulle enemmän, kuin kalenteriajallisesti ottavat.

Yhden tekstin kirjoittamiseen koneella, flowsta riippuen, menee viidestä minuutista puoleen tuntiin. Kuvien ottamiseen menee eniten aikaa, yhteen postaukseen jopa pari tuntia. Tämän postauksen kuvat ovat niitä, jotka on otettu ilman rekvisiittoja tai lisävaloja, sekunneissa. 

  

Iltamenojen määrä on ihanasti kasvanut ja  kompensoin niissä vietytyn ajan perheelleni muilla tavoin. Onneksi meitä on kaksi vanhempaa ja mies päivätöissä. Viikottain synkronoimme kalenterit ja päällekkäisyyksien sattuessa pyydämme lapsille seuraneitiä. Jos sitä emme saa, jompi kumpi peruu oman menonsa.


Käytäntö on osoittanut, että pidän erillisiä blogipajoja itselleni. Kirjoitusfiiliksen ja kuvausvalon ollessa kohdillaan käytän siis ajan hyödykseni ja teen blogiani varastoon. Tämän keksimiseen meni nolon kauan.
 
 

Iltaisin meilläkin tehdään tätä. Istutaan sohvilla ja tullaan kissojen pahoinpitelemiksi. Monilla on ollut kuva, että voitelen itseäni, meikkaan ja parfymoin aamusta iltaan. Useimmiten en. Istun sohvalla ja katson telkkaria. Tarkistan läksyjä ja kiroan eteisessä olevia reppuja. Syön miehen tekemää ruokaa ja delegoin ikäviä kotihommia eteenpäin. Teen kouluhommiani ja vastailen meileihin. 

Omat opintoni ovat oikein hyvässä vaiheessa, opinnäytetyö menee julkaistavaksi n-y-t, joten pahin paine on jo takana. Työharkkani loputtua minulla on lähitunteja koulussa noin 3 viikossa, joten pääsen minne vain, koska vain.
 
 
Tämä on kuvista kauhein, mutta valottaa arkeani hieman. Oma aika ja läsnäolo perheelle samassa kuvassa. 

Mistä sinä löydät aikaa kirjoittamiseen? Kauanko käytät siihen?

 

perjantai 30. lokakuuta 2015

Rimmelin GLITTER LOVE, ou beibi!

Jos et tiedä mitään kivempaa, kuin glitter suurissä määrin, niin katopa näitä. 

Rimmel pamautti ilmoille juuri ennen pikkujoulusesonkia viisi eri sävyistä glitterlakkaa, joita voi käyttää päällyslakkana tai yksistään kimmeltämässä.
Kirkkaan värisessä lakassa on sekamelska erivärisiä glitterkappaleita. Itseäni on ahdistanut glitterlakkojen poisto, saa hinkuttaa ja liottaa ja hangata. Nämä lähti kivasti Lidlin poistoaineella (mikä on paras löytämäni kynsilakanpoistoaine btw).

Tässä kuvassa kaikki ihanat sävyt. 
030 Queen of Bling
               031 Mistletoe Mischief           
                  032 All Glittered Up                 
                    033 Tinsel Toes                         
    034 A Crush On You  
 

  

Tässä tarkempi kuva sävystä 030 Queen of Bling. 
 Aluslakkana on Avonin jouluinen uutuus, Magic Effects Molten Metal, sävy gold.

 
  032 All Glittered Up    Näyttää kynnessä ihanalta ja tämä onkin mun lemppari monivärisytensä takia. Vähän tuli ameriikan itsenäisyyspäivä mieleen.
 
 


031 Mistletoe Mischief   on pelkkää kultahippua täynnä ja pärjää ihan yksinkin biletunnelmaa tuomassa. Älkää katsoko kauheaa kynsinauhaa, pliis.

 
 

  034 A Crush On You Oli perheen teinien lemppari, koska " siinä on turkoosia". Äiti sanoo, että on siinä vihreää ja joulutunnelmaakin. Voi muruset.


  

  033 Tinsel Toes   on melkein sama, kuin 032, paitsi tässä on vähemmän sinistä. Aivan kiva!

  

Rimmel Love Glitter -glitterlakkakokoelma, 8 ml, suositushinta 5,50 euroa kpl. Sanoisin, että panostuksen arvoinen glitterilakka.

Oletteko te sellaisia glittermimmejä kuin mä, vai menettekö yksivärisellä lakalla? 

*lakat saatu blogiin testiin. 

torstai 29. lokakuuta 2015

Meidän Viikonloppu 2015, lippuarvonta!

 
Musta on tullut messuhirmu! Olen menossa bloggaajapassilla Meidän viikonloppuun 7-9.11, messuille jotka käsittävät VIISI eri tapahtumaa: Elma-maaseutumessut, Metsämessut, Lemmikkimessut (la ja su), kädentaitomessut sekä Outlet-expon. 

Haluaisitko sinäkin lähteä? Olen saanut arvottavaksi kaksi lippua lukijoilleni. Arvon siis 2x1 lippua, arvonta alkaa NYT!
Jätä kommenttiboksiin osallistumisesi. Arvonta päättyy sunnuntaina 1.11 klo 11. 

JA arvatkaa mitä. Ihana bloggaajakollegani Outi arpoo myös, joten tsänssit nousevat. Tästä Outin arvontaan .http://outislifee.blogspot.fi/2015/10/kasityomessut-2015.html

ONNEA KAIKILLE ARVONTAAN!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Luxe Glamorous Lash Mascara by AVON

Sain jonkin aikaa sitten testiin uutukaistuotteen Avonilta,  Luxe Glamorous Lash Mascaran. Osalle I LOVE ME15-messukävijöistä tuote onkin tuttu, mikäli onnistuitte saamaan tämän ripsarinvaihtopisteestä. Ripsarissa on kaksi päätä, seerumi ja itse väri. Ai miten tää toimii vai toimiiko ollenkaan?
 
 
Kehunpa ensin pakkauksen. Kultaa, mustaa ja tyylikästä. Aivan ihana. Ripsiväri on käteen ohut ja siten helposti ohjattavissa. Vai miten se sanotaan. Varsinaisessa ripsivärissä on silikoninen harja, joka on koonsa puolesta perfect! Mä en juurikaan alaripsiä värittele, mutta tällä saan yläsilmän sisäripset, tai siis ne mitkä on tossa itkukohdan vieressä väritettyä siististi. Tykkään kovasti, kiitos!
 
 
Ripsiväriä myydään  kahdessa eri sävyssä,  mustaa ja mustan ruskeaa.  Tämä tulee myyntiin vasta  12.11, jolloin alennushinta on 12€ (normisti 20€).


 
 Ripsarin paras ominaisuus on ehdottomasti seerumi. En ole ikinä käyttänyt ripsiseerumeita, olenhan vähän jälkijunassa testailuineni. Seerumi siis ehkäisee ripsiä katkeamasta ja irtoamasta.
 
Mä ainakin hankailen silmiä iltapäivisin, kun jotenkin unohdan meikanneeni. Miten kukaan voi unohtaa meikanneensa? Mikä mua vaivaa?
Naamalla roikkuu sitten ripsiä ja meikkiä, eikä kukaan sano mitään. Nyt on katkeilu vähentynyt, vaikka olen vieläkin hankaillut.
  
 Ihanat. Omat on. Mitäs sanotte?
 
Ootteko te koklanneet ripsiseerumeita? Toimiko teille?  
 
*yhteistyössä Avonin kanssa.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Tuhotut kodit ja pimeät illat

 Tai siis emmehän me ole vielä muuttaneet, mutta valmistelupuuhat ovat kovasti meneillään. Vanha vuokrakoti pitää saada uudenveroiseksi poismuuttaessa ja sellainen aiheuttaa aina pientä päänvaivaa.
 
 
Jos on lastenhuoneen oveen laitettu HELPOSTI IRROTETTAVA seinätarra, se irtoaa sitten maalipeitteineen pois. Kuvassa näkyvä ruskea on oven sisälmys, eli sielu. On se nyt jukulauta kumma, kuinka tällaista tuhoa voi saada yksi harmiton tarra aikaan! Juu ja kokeilimme hinkuttaa eri öljyjen ja muiden hellävaraisten asioiden kanssa. Huijausta kaikki tyynni.
 
 
Aiemmin kerroin, kuinka mies on innokkaasti pakkaushommissa jo näin KUUKAUTTA ennen muuttoa. Ei millään pahalla, mutta ei kyllä kauhean hyvälläkään: Alkaa mennä hermot.
 
Viikolla on tullut esiin seuraavia tilanteita: Huoneista palaa hehkulamput. Missä meidän varalamput on? Ai KELLARISSA pakattuna alimmaiseen muuttolaatikkoon. Miksi?
Mutta kynttilänvalossahan on romanttista ja ihanaa. Ai missä meidän kynttilät? Siellä samassa laatikossa. Että ku on siepannut tällaiset pikkuhommat, vaikka muutenhan olen aina täysin stressitön, tietty!
 
 
 
 
Jos mä saisin itse päättää, niin hoitaisin jonkun ihanan firman tekemään kaikki paperiasiat ja pakkaamiset mun puolesta. Mulla on vahvoja tunnesiteitä niin kellarin jätesäkeissä ( kamoon, niitä on pari sataa) asuviin pehmoleluihin kuin lasten vauvanvaatteisiin. Poisheittäminen on aina vaikeaa ja jään muistelemaan asioita. Aikaa siis menee.  Onneksi kaikesta ei tarvitse luopua, mutta jostain kuitenkin.
 

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Paras selfievalo on kirkasvalo

Mua niin kauhistuttaa tuo edessä oleva kaamos ja sen tuomat syömisongelmat. Mullahan ei varsinaista kaamosoireilua ole, paitsi hillitön nälkä ja lisääntynyt unen tarve. Kuvien ottaminen kaamosaikaan on aina yhtä hankalaa, kunnes keksin meillä olevan kirkasvalolampun.

 Se hommattiin alunperin miehelleni, jolle skandinaavinen pimeys tuli sanotaanko vahvana kokemuksena. Valon edessä pitäisi istua aamunkoitteessa puolituntia mulkoillen, mutta en mä ehdi sellasta. Sen sijaan ehdin tajuamaan päivän meikkiä kuvatessa, kuinka sileältä iho näyttää kirkasvalon paisteessa. Meneehän se puolituntinen kuvatessakin toki.
  

Lamppu on valtava. Älkää pitäkö sitä illalla päällä, tai ei tule uni. Kokeilen vuosittain, ja juu: valvottaa. 
 
 
Ja siihen meikkiin sitten. Kun meikkipäiden Riia teki mulle silmämeikkiä, kehotti hän kokeilemaan vaaleampaa huulimeikkiä ja vahvempaa silmämeikkiä. Kuvaa varten leikin Max Factorin Smoky Eyes-paletilla, jossa on mukana glitteriä hämäävän vähän. Silleen, ettei ole varma mikä kimmeltää ja missä. Luomilta kuitenkin loppupeleistä löytyy syyllinen. Itse käyttäisin mieluiten pelkkää glitteriä, kuten 90-luvulla, enkä mitään pienissä määrin.
 

lauantai 24. lokakuuta 2015

Kauheat teenjuojat

Olen aina ollut niitä tyyppejä, joilta ei tarvitse kysyä juonko kahvia. Tee on ollut minulle täysin vieras asia, jos Englannissa juotuja rutiinikuppeja ei lasketa. Ketään loukkaamatta kerron miksi. 

Olen yhdistänyt teenjuomisen liialliseen rauhallisuuteen. Tilaisuuksiin, joissa istutaan lattiatyynyillä kynttilänvalossa, triangelien soidessa taustalla.  Olen kokenut teenjuomisen tavallaan persoonallisuuden piirteeksi, tiedättekste "teenjuojat"? Niitä, jotka juhlissa lähtevät kotiin mistä vaan ekana hamppuhame heiluen. Niitä tyyppejä, jotka käyttävät pesupähkinöitä ja tuoksuttomia voiteita eikä dödöä ollenkaan! Niitä, jotka virkkaavat omat kuukautissiteensä?
Kauheeta. 

Olen tullut EHKÄ toisiin mietteisiin, vaikka juon edelleen tätä kotini piilossa. Minulle ei suinkaan myydä tuotetta terveysvaikutusten perustella, vaan visuaalisella ilmeellä ja laadulla. Kun sitten paikallisessa marketissa olin uskoton kahvihyllylle tuoksutellessani teepusseja, niin olipa helppo valinta. Koska en pahvin läpi haista mitään, ostin värien perusteella.
Lakritsi ja kanelitee, IHANAA


Mähän en voi näitä Pukkan ihanuuksia mihinkään verrata, koska kokemukseni ovat hyvin rajalliset. Ehkä hyvä niin! Harmittaa vaan, että näissä on pahvipakkaukset, koska olisin käyttänyt rasioita mielelläni sisustuselementtinä (niiden lattiatyynyjen lisäksi). 
 Tykkäsin kuitenkin näiden makeudesta ( juu, sokeria 2 lusikallista, koska missään ohjeissa ei kielletty) ja lakun mausta.
piparminttu ja lakritsitee
Oonksmä sitten rauhottunut ja levitoinut? No en. Viikon jyllännyt flunssapöpö tosin piti mut kotini vankina rumanaamana. Juonko mä nyt sitten aina teetä pitkässä hameessa villasukat jalassa? En.

Onko teillä vastaavanlaisia assosiaatioita tietyistä asioista? Mistä? 

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Katy Perry: KILLER QUEEN EDP

Vakkarilukijat tietävät, että mä olen tuoksuhamsteri. Vakituoksuihin on kuulunut kepeät Escadat ja voimakkaammat mausteiset, yönoloiset tuoksut. 
Jonkin aikaa sitten sain ihanaa postia ja sen myötä mahdollisuuden tutustua Katy Perryn Killer Queen- parfyymiin.

Tätä kauneimmista kauneinta pulloa olin hypistellyt meikkiostosreissuillani ja päätynyt tuoksuttelemaan illansuussa omia kauluksiani, josko vielä tuoksuisi.


Katy Perry Killer Queen EDP
  

Pullon muoto kuvastaa kuningattaren valtikkaa. Tuoksua luodessaan Katy Perry mietti voimakastahtoisia ja itsevarmoja naisia, juuri sellaisia kuin minäkin. Tiettyä kapinallisuutta tuoksussa onkin, se on vahva ja jää iholle pitkäksi ajaksi. Ihastuin tähän ekalla nuuhkaisulla!

Freddie Mercury sanoi The Queenin (lempibändini fyi) Killer Queen-biisissä näin:
 
She's a Killer Queen
Gunpowder, gelatine
Dynamite with a laser beam
Guaranteed to blow your mind
Anytime

Yhdistän biisin sanoman välittömästi tämän tuoksun tuomaan voimaan.  

 
Katy Perry vaakuna


Pullon korkissa on artistin oma vaakuna: kuninkaalliset kissat, nuottiavain, sydämet ja tikari. Itse luulin tätä ekalla tarkastellulla kruunuksi. Ihanan kuninkaallinen joka tapauksessa. Taustalla näkyvä pakkaus kuvaakun kuninkaan tai kuningattaren istuinta, ihanan sopivaa!
  
Jalokiven mallisen pullon etuina kauniin punaisen värin lisäksi on sen muotoilu. Pullo voi kauniisti levätä kyljellään, miten päin tahansa.  

 
Alkutuoksu
Metsämarjat, tumma luumu, bergamotti
Sydäntuoksu
Kukonharjakukka, Sambac-jasmiini, Sateenkaari-plumeria
Jälkituoksu
Cashmeranpuu, Patsuli, Nestemäinen praliini 


Ovatko Katy Perryn tuoksut sinulle tuttuja? Entä muut artistituoksut? Oma vakkarini on tätä ennen ollut Victoria Beckhamin Intimately yours .

*lehdistönäyte, tuoksutiedot lehdistötiedote 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Mitä tapahtui ILOVEME15-messujen jälkeen?

Olen vieläkin messunjälkeiseuforiassa. Eilinen sunnuntai meni ihan oikeasti levätessä verkkareissa, mikä on mulle aika epätyypillistä. Nukuin kissan alla jopa iltamyöhään päiväunet, mikä yleensä johtaa yölliseen unettomuuteen. Hyvin nukutti. 

I LOVE ME 15- Messujen tunnelma oli niin positiivinen ja ammattisanastollisesti voimauttava, että olo on vieläkin kuin etelänmatkalta palanneelta. Hieman höynähtänyt, itseksensä hymyilevä ja muissa maailmoissa oleva fiilis. Paremmin en osaa kuvata. Tänään oli kuitenkin pakko tehdä sitä, mitä aikuiset arkisin työaikaan tekevät. Silmät olivat onnenhuumaitkusta niin turvonneet, että siinä ei Clarinsitkaan auttaneet. Siksi tämän päivän postauksessa ei ole naamakuvaa.

Ruoholahti syksy 2015
   

Viime viikolla perhe vietti ihanaa syyslomaa, minun tehdessä sitä mitä aikuset virka-aikaan tekevät. Vieläkin harmittaa, että viikon ainoa vapaa meni messuilla, ei siksi ettei olisi ollut kivaa, vaan siksi että missasin koko lomaviikon. Tämä on taas tätä vanhemman syyllisyyttä.


Mun mies on joskun minuakin nopeampi asioissa ja täällä on pakattu puoli taloa. PUOLI TALOA. Olen toki kiitollinen aktiivisuudesta ja silleen. Muuttoon on edelleen yli kuukausi ja oletan, että seuraavaksi täältä pakataan sänky ja ruokapöytä. Voi noita. (Tämä laatikkokasa on ainoastaan kaksosten tavaraa täynnä, joten arvatkaa miltä perheen rentoutumiseen tarkoitettu olohuone näyttää, se missä on muut pakatut laatikot.....)
muuttolaatikot
 

Lisäksi loppukevennys kaikille bakteeri- toksoplasmoosikammoisille. Sissikissa odottaa, että rikotusta kananmunasta tulisi tipu. Ekat joulutortut on siis jo uunissa palamassa. 
Arki on ihanaa, vaikka tapahtumat ovat ihanempia. Ihanimpia. Ihanoimpia.
 
kissa leipoo

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

ILOVEME15 bloggaajan superviikonloppu

Ensinnäkin täytyy sanoa, että waude mikä viikonloppu. Olin messuilla perjantaina avaamisesta pitkälle iltaan korkokengissä, kun ei tullut mieleen askelten määrä.  Kuten arvasinkin, kiinnosti minua messuilla eniten kosmetiikkapuoli. Visualistina olin ilahtunut Absolute New Yorkin värimerestä, huulipunavalikoimasta ja esillepanosta. Osasto tarjosi myös pikameikkejä, mikä oli varmasti kiva idea meikittömänä liikkuville. Itsehän en kuulu siihen klaaniin.
Absolute New York huulipunat 
Mitähän tässä tapahtuu? Minut napattiin kesken vaeltamisen tutustumaan Colorwow-juurikasvun peittoaineeseen. Ainetta laitetaan siis pienellä sudilla juurikasvuun, joko raitatekniikalla tai sitten koko alalta. Tuotetta esitteli ihastuttava Colorwow:n Creative Director Kevin Moss, jonka kanssa nappasimme vielä kaverikuvankin (alempana).  

The creative director of COLORWOW Mr Kevin Moss tested platinum root cover up on my hair, it did seriously cause a WOW-effect as spotted on the left picture. Scroll down for my selfie with awesome Kevin :)
Colorwow finland Kevin Moss

Kimmeltävät Victorias' secret putelit vetivät puoleensa kahdessakin eri osastossa, Kärkkäisellä os 6g79 oli huomattavasti huokeammat hinnat ( 4 mistiä 50 e!) kuin varsnínaisella VS-pisteellä, jossa myytiin mistejä törkeään hintaan yhtä törkeän palvelun saattelemana. Kostoksi en mainitse osastonumeroakaan.

Olen aiemmin kertonut teille teinimeikkitestailuistani Essencen tuotteilla (täällä) ja ilahduin Essencen länsäolosta messuilla, jhuu!

 Halvalla paljon ja testatusti hyvää kamaa! Ruuhkaa oli jonotuksessa, mutta palvelu oli oikein miellyttävää , kiitos!
Essence osastolla Cosmo Nordic AB 6e130. 
Victorias' secret bodymistit ja Essencen lakkoja 
Avon planet spa, LUXE-huulipuna
Tietysti kävin Avoninkin osastolla piipahtelemassa ja pelleilemässä jo kerran rikkomani selfiekoneen kanssa. Kovasti mainostettu ripsarinvaihtotempaus veti jengiä hurjasti, eikä tasatunnein tapahtuneeseen vaihtoon päässyt kuin ekat 20 mukaan. Hih, hatunnostot kaikille kärsivällisyydestä nauttiville!

Yläkuvassa Avonin messujen arvontavoitto, alavasemmalla uutukaisia LUXE-huulipunia (joista itselläni IHANA sävy nude gold, kuva naamasta myöhemmin), sekä ruskeasilmäiselle sopiva arvokkaan oloinen lila LUXE-luomaripaletti. Näistä kaikista lisätietoa www.avon.fi

 
Kaisa Liski, Kevin Moss, Voicen herättäjät
Facebookissa kertoilin, kuinka mua on monesti tultu vetämään hihasta ja kysytty, että olenko mä Kiinteistökuningatar Kaisa. Tietyssä meikissä ehkä näytämme samalta. Kun Kaisa sitten käveli käytävällä vastaan, piti tietty ottaa kuva ! Terkkuja sinne! Viereisessä kuvassa Mr Kevin Moss ja minä.

Alakuvassa fanittamani thevoicen herättäjät, Tuottaja Jääskeläinen, superkaunis Noora Hautakangas sekä paras radioääni ever Anssi Honkanen. Kiitos kuvasta ja ajasta! IHANAA!
 
Minä ja sisko
Messuviikonlppu päättyi osaltani vielä Haloo Helsingin Hartwall Areenan keikkaan. Aivan mahtava viikonloppu! Ens vuonna uudestaan matalilla kengillä. 


Lopuksi haluan vielä kiittää: messukeskusta bloggaajapassista, yhteistyökumppaneita ajasta jonka annoitte minulle messuilla kiireestä huolimatta, uusia yhteisyökumppaneita bongaamisestani sekä parhaita messuseuralaisiani eli Outia ja Siniä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Avonin tuoksu-uutuus by Christian Lacroix sekä urpoilua

 
Kuvassa esitän ikäänkuin tuoksusta huumaantunutta, huonolla menestyksellä. Katsokaa mielummin pulloa ja sen timanttikorkkia.

 Avon on mulle ihan uusi tuttavuus, ainoastaan jenkkileffoissa olen kuullu eivoinista. Joten kun pääsin tutustumaan Avoniin kutsuvierastilaisuudessa blogikavereiden kanssa, en tiennyt mitä odottaa ( aiempi kirjoitus täällä). 

Tilaisuudessa tuoksuttelin tätä Christian Lacroixin (lacruaa) luomaa tuoksua, jossa on aineksina mandariini, vaniljaorkidea ja tähtianis. Siis whaat! Siis sikäli, että itse en olisi osannut nimetä noista yhtäkään. Mun nenään tuoksu on mangomainen, ehkä passionhedelmä. Tätä saa myyjiltä vasta marraskuun puolella. Escadamuijana tykästyin kovasti!
 
Osalle teistä on tuttua mun meikkaustavat ja lapsenomainen tietämättömyys asioista. Paljon olen avoimilla kysymyksillä oppinut ja osaa en edes ole osannut vielä kysyä.

 Yllätyksenä, näin melkein nelikymppisenä, tuli  Avon Luxe- meikinpohjustusvoide. Nyt täytyy myöntää, että olisin punainen, jos punastuisin. En ole IKINÄ käyttänyt meikkivoiteiden alle muuta, kuin ryppyrasvoja ja seerumeita. Nyt opin käyttämään pohjustusvoidetta! (ettekä naura siellä!) Kyllähän mä oon tavallaan miettinyt, että oon vähän valjakka jo iltapäivästä ja väri tavallaan on häipynyt naamasta. Pohjustusvoiteella saa meikin pysymään paremmin. Miksette ole kertoneet! On niin urpo olo.
 
Täytyy sanoa, että näiden Avon Luxe- tuotteiden design on luksushakuiselle ihmiselle just passeli. Kuvassa näkyvästä ripsarista tulossa postausta piakkoin. 

*yhteistyössä Avonin kanssa, tuotteet saatu blogiin.

tiistai 13. lokakuuta 2015

#fail eli kansainvälinen epäonnistumisen päivä

Aamulla mä jo arvasin, että tänään on jotenkin spesiaali päivä. Appukissa herätti mut viiden jälkeen yrjömällä kännykkääni lämmintä kissanruokaa. Sen jälkeen jäin aamutakin hihnasta oven väliin ja menin vessaan, jossa ei ollut paperia. Se, että myöhästyin metrosta ja koin opiskelullisen takapakin kuvastaa päivän kulkua. Nämä ovat kuitenkin niit pieniä, kuten teinix sanoisi. Tänään on kuulemani mukaan kansainvälinen epäonnistumisen päivä, aivan mahtavaa!

 
Miten mulla oikeasti menee? Äitinä, opiskelijana ja vaimona?

Neljännen lapsen syntyessä laskin, että öö. Sata jaettuna neljällä on 25. Päätin, että en voi antaa lapsille yksilöllistä huomiota ainoastaan yhtä neljäsosaa. Jokainen on sataprossan arvoinen. Käytäntö on osoittanut, että näin ei käy. 

Äitiyden kauheimpin tunteisiin liittyy syyllisyyden lisäksi olennaisena riittämättömyys. Siitä ei missään varoitettu, miltä tuntuu pitää yhtä itkevää lasta sylissä, kun toiseltakin tulee verta nenästä. Miltä tuntuu lapsesta, joka ei tällä kertaa ole sylivuorossa? Miltä tuntuu äidistä, joka joutuu valitsemaan lohdutettavan? Pahalta, aina. Meidän lapset ovat onneksi jo isompia, mutta silti päivittäin joudun miettimään, ketä autan ensin (läksyissä, kaveriasioissa, vaatevalinnoissa, you name it) ja millä perusteella. Ja minulla on sentään osallistuva aviomies. Koen tästä epäonnistumista, siitä etten voi olla neljässä paikassa samaan aikaan. Mietin, miten lapseni mahtavat kokea ainaisen äidinjonottamisen tai toisinaan kokonaisen ohittamisen?
 
Vaimona ja kodinhengettärenä tilanne on pahimmillaan tämä. Koen epäonnistumista laiskuudestani tai ehkä ennen kaikkea mukavuudenhalustani. Se, että olen aikaansaava muissa asioissa, näyttäytyy kotona näin. Tästäkin täytyy potea syyllisyyttä, vaikka en minä muuksi muutu. Onneksi joku toinen hoitaa tiskikasan. Syyllisyys jää silti. Saavutukseksi lasken sen, että meillä on laulava tiskikone, joka ilmoittaa suullisesti, kun pitää liikuttaa persus ylös. Mikä siinä on, ettemme me naiset vaan osaa olla?

Miten opiskelut? Miten blogihommelit

Kouluhan sujuu, ei siinä mitään. Olen onnistunut tekemään vuodessa yli 140 opintopistettä vaaditusta 210:stä. Koen silti huonommuutta siitä, etten ole opiskeluista rasittunut. Kaikkialla sanottiin, että koulu on rankka ja vaativa. Mietin, että mitä olen missannut? Olenko epäonnistunut tiedon sisäistämisessä, koska en ole opintoburnoutissa? Enkä osaa reflektoida hyvin? Olen miettinyt, että otanko koulun liian iisisti ja siksi olen rela? En ole päässyt selville, mutta täytyy myöntää että nautin erittäin paljon koulupäivistä, jolloin on välitunnit, kahvitauot ja ruokailu. Ilman työtaakkaa, ilman vastuuta, ilman työpuhelinta. Koen, että voisin aina opiskella tai hengailla kampuksilla. Tunnen itseni nuoreksi, mikä taas aiheuttaa ristiriitaa ikäni kanssa. 

Bloggaaminen antaa minulle tavattomasti. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja päässyt upeisiin tilaisuuksiin. Olen kontaktoinut ja verkostoitunut. Rakastan tätä touhua. Toisaalta ajankäytöllisesti en ole vielä taidokas, en ajasta kirjoituksia enkä tee muistiinpanoja pitkin matkaa. Voisin olla tehokkaampi.

Ihmisenä taas. Hmm. Olen harjoitellut itsekkyyttä, taitoa sanoa "ei". Silti kompastun kiltteyteeni päivittäin. Pelkään saavani huonoja arvosanoja jos olen eri mieltä, jännitän vaatia minulle kuuluvia kokemuksia, etten leimaudu "vaativaksi". Sitten närästää, kun mietin nynnyyttäni. En saa suutani auki ajoissa ja poden siitä epäonnistumista. Suoritan, ollakseni kiitettävä. Ketä varten? Samalla tiedostan, että olen ollut jopa minimipanostuksella kiitettävän arvoinen. 
Eikö ole ristiriitaista?

Silti koen olevani onnistunut ihminen, vaikka tänään onkin virallinen epäonnistumisen päivä. Minulla on terveet ja fiksut lapset,sairaan hottis mies ja rakastan asioita, joita saan tehdä. 


Ps. Tässä viime aikoina olen miettinyt tosissani alanvaihtoa. Arvatkaa mikä musta tällä hetkellä tulee isona alanvaihdon jälkeen!



 
Epäonnistumisen päivä on kansainvälinen kampanja, jonka tarkoituksena on tuoda ihmiset yhteen jakamaan epäonnistumisensa ja niistä syntyneet oppimiskokemukset. Päivän tavoitteena on luoda avoin ja hyväksyvä epäonnistumisen kulttuuri. Epäonnistumisen pelosta irti pääseminen ja epäonnistumisista oppiminen ovat avain menestykseen elämän jokaisella osa-alueella.

maanantai 12. lokakuuta 2015

I LOVE ME-asiaa

kuva www.messukeskus.fi
Monet kanssabloggaajat ja ammattimessuilijat ovat kertoneet valmistautumisistaan messuihin. Mua nolottaa, koska olen ainoastaan valmistautunut menemään paikan päälle. Toki olen selaillut messuohjelmia ja osastoja, mutta en ole ollenkaan järjestäytynyt. Mulla on ollut tapana etsiä etukäteen lempikohteet kartalta ja sen lisäksi suunnata spontaanisti kimmeltävää tai kirkasta väriä kohti. Viime vuonna eka vierailukohteeni taisi olla kynsilakkahyllyllään huumannut osasto, jonka nimeäkään en enää muista.

 Mä olen nyt miettinyt pääni puhki, miten toimia messuilla. 
Menenkö vanhan kaavan mukaan, kohti silmäähiveleviä puteleita vaiko käynkö kaikki mahdolliset kiinnostavat läpi? Mikäli olen jämäkkä kartanlukija, näen enemmän. Toisaalta fiiliksellä kohtaan enemmän.

 Ainakin Avonin osastolla 6e149 menen käymään, koska teemapäivät on nimikoitu niin kivasti. Perjantaina on Flirty Friday (ummmikoille tiedoksi, flirttaileva perjantai), mukana Deittisirkus. Lauantai on Supreme Sunday, LUKSUSPÄIVÄ!
Sunnuntai sen sijaan on Sweet Sunday, herkullisia kosmetiikkauutuuksia. Uulalaa!

Minuahan kiinnostaa eniten kosmetiikka ja kauneus, muotihommissa olen vähän omanlaiseni. 
 

Meistä nelkytplus-bloggajista on tulossa bloggaripassilla paikalle ainakin ihanat Outi, Marina, sekä vetonaulat Tiia ja Maiju :). 

 
Kuvassa harjoittelen messuhymyä. Ei näin. Harkat jatkuu.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Ilopilleri muuttaa

Olen kaikissa somekanavissa muistaakseni möykännyt asiasta: muutto. Juu-u, ostimme lähistöltä perheen kokoon sopivan rivarinpään ja täällä valmistelen reilun kuukauden päästä tulevaa muuttoa. Mähän oon entinen selkävammainen, joten en mielelläni kanna esimerkiksi jenkkisänkyä. Onneksi mieskin on ajoissa liikkeellä muuttomiehen hommaamisen kanssa. 
 
Laatikoita me tarvitsemme ainakin 120, koska tavaraa on jokaisella paljon. Mä rakastan muuttamista, pakkaamista ja paikoilleen laittoa. Viimeksi kun muutettiin, oli kaikki tavarat paikallaan iltaysiltä ja niillä paikoilla ovat pysyneet. Tätä ei usko kukaan, mutta totta on.

Miehen järkätessä logistisia asioita, olen sisustellut uutta kotia nettikaupoissa ostellen. Mulla saattaa joskus lähteä käsistä ihanien tavaroiden äärellä ja olemme sopineet, tai siis minulle on kerrottu, että pitää hyväksyttää avioliiton toisella osapuolella ostokset ennen maksua. Olen vieläkin järkyttynyt siitä, että nämä kaksi tavaraa eivät saaneet hyväksyntää: 

-hopeinen valtava hirvenpää. Olisin ripustanut koruja sarviin.
- suuri valkoinen hevosenpäälamppu, laitetaan seinään samalla lailla kuin hirvenpää.
 
Makkariin sain sentään tilattua valkoisen höyhenkattolampun ja muutakin ihanaa. Mähän haaveilen valkoisesta kodista, mutta koska lapset juovat kaakaota ex-valkoisilla sohvilla, niin no way. 

Eniten mua innnostuttaa muutossa sähköuuni. Se, että saan leipoa pullaa ilman jatkuvaa epäonnistumista.  Ja oma saunakin on kiva, nykyisessä en voi käydä kun siellä on vieraiden karvoja. Hyi. 

lauantai 10. lokakuuta 2015

Olipa kerran seerumi, seinä ja arvonta. Tulokset tässä postauksessa.

Mä olen niin päässyt naamanhinkuttamisen makuun. Välillä suorastaan säälittää ne kasvotuotteet, joiden vuoro ei ole tänään. Samalla lailla, kun pienenä säälitti ne pehmolelut, joiden nukkumisvuoro oli vasta viikon päästä. 

Mulla on nyt uusi seerumi testissä. Niven uutukainen Q10plus Anti-Wrinkle
Serum Pearls. Lehdistopaperissa sanotaan, että seerumi on Nivean TOIMIVIN tuote, mitä tulee ihon kadottamaan Q10-tason palauttamiseen. Itsehän en tiedä, mikä on Q10, mutta tiedän mitä on HYALURONIHAPPO. Se on sitä, mitä julkkikset käyttää näyttääkseen sileiltä ja tässä tuotteessa on tuota. Kiinnosti siis. Tuosta kuvasta näätte, kuinka pullossa on palloja. Mä luulin, että se on pullon ulkopuolelle liimattu tarra. Ei taas ollut kielitieteilijä-Taru paikalla, kun tuotteen nimeä tavasi. Pumpatessa tulee siis ulos MURSKATTUJA helmiä, mikä kyllä yllätti. Suu auki tölläsin ekan kerran ja pyysin perheen pällistelemään. Tuote tuoksuu hoitolamaiselta ja kosmetiikalta, mitään marjoja tähän ei ole sotkettu.
  

Tässä en ole aivastanut käteeni, vaan pyrkimys oli ottaa kuvaa tuotteen koostumuksesta. Sori huono laatu, mutta jännitti kuvaaminen, eikä onnistunut, koska jännitti. Tuote on IHANA. Virkistävä ja tavallaan raikastava, vaikka se ei varmaan päätavoite olekaan.
Mä en puhu huonoista tuotteista ollenkaan, en siis mainosta "paskoja meikkivoiteita", saati muutakaan huonolaatuista, kuten kasvotusten annetussa palautteessa sanottiin. Jos tuote on huono tai ei kirjoituksen arvoinen, en siitä puhu. Ja tämä pysyy!
 
 
Kosmetiikkatestailuiden lisäksi olen taas ollut kaikenlaisissa tilanteissa. Olen joutunut mopin pahoinpitelemäksi, tiputtanut astiakaapista varpailleni saviastian. Mitäs bloggaaja tekee, kun jää oveen jumiin? Ottaa kuvan tietty ja hirnuu itselleen. Tällainen on niin hirveen raivostuttavaa, mutta päivittäistä. Sanokaa kiltit, että tekin tiputte sohvilta ja olette pulassa eri koloissa?


Dermosilin Arganöljyarvonta päättyi tänään ja arpojattarena toimi Erin. Uskollinen leipomuskulho ja äidin perjantaipullo taustalla. Sekotussekotus.

 
Onnea ANNIINA! Otathan minuun yhteyttä viikon sisällä ilopilleriblog(at)gmail.com ja kerro yhteystietosi.



 
Loppuun vielä naamakuva, jonka tunnetila kuvastaa oloani: kuukauden päästä harjoittelu on ohi ja koulua on vaan muutama tunti viikossa. Ehdin siis enemmän säätämään mestoille. JIHUU!

psst. Seerumi saatu blogiin testiin.