lauantai 31. lokakuuta 2015

Behind the scenes

  Maiju inspiroi minua jälleen kerran kirjoittamaan tärkeästä aiheesta, ajankäytöstä bloggaamisen suhteen. Moni onkin kysynyt livenä, että mistä löydän ajan bloggaamiselle, etenkin kun lapsia on 4.

Faktahan on se, että ilopillerin kirjoittaminen on minulle harrastuksista ihanin. Bloggaamisen tuomat uudet ystävät ja kontaktit ovat antaneet minulle enemmän, kuin kalenteriajallisesti ottavat.

Yhden tekstin kirjoittamiseen koneella, flowsta riippuen, menee viidestä minuutista puoleen tuntiin. Kuvien ottamiseen menee eniten aikaa, yhteen postaukseen jopa pari tuntia. Tämän postauksen kuvat ovat niitä, jotka on otettu ilman rekvisiittoja tai lisävaloja, sekunneissa. 

  

Iltamenojen määrä on ihanasti kasvanut ja  kompensoin niissä vietytyn ajan perheelleni muilla tavoin. Onneksi meitä on kaksi vanhempaa ja mies päivätöissä. Viikottain synkronoimme kalenterit ja päällekkäisyyksien sattuessa pyydämme lapsille seuraneitiä. Jos sitä emme saa, jompi kumpi peruu oman menonsa.


Käytäntö on osoittanut, että pidän erillisiä blogipajoja itselleni. Kirjoitusfiiliksen ja kuvausvalon ollessa kohdillaan käytän siis ajan hyödykseni ja teen blogiani varastoon. Tämän keksimiseen meni nolon kauan.
 
 

Iltaisin meilläkin tehdään tätä. Istutaan sohvilla ja tullaan kissojen pahoinpitelemiksi. Monilla on ollut kuva, että voitelen itseäni, meikkaan ja parfymoin aamusta iltaan. Useimmiten en. Istun sohvalla ja katson telkkaria. Tarkistan läksyjä ja kiroan eteisessä olevia reppuja. Syön miehen tekemää ruokaa ja delegoin ikäviä kotihommia eteenpäin. Teen kouluhommiani ja vastailen meileihin. 

Omat opintoni ovat oikein hyvässä vaiheessa, opinnäytetyö menee julkaistavaksi n-y-t, joten pahin paine on jo takana. Työharkkani loputtua minulla on lähitunteja koulussa noin 3 viikossa, joten pääsen minne vain, koska vain.
 
 
Tämä on kuvista kauhein, mutta valottaa arkeani hieman. Oma aika ja läsnäolo perheelle samassa kuvassa. 

Mistä sinä löydät aikaa kirjoittamiseen? Kauanko käytät siihen?

 

24 kommenttia:

  1. Huomenta tänne :) Nyt oli otettava oikein itseään niskasta kiinni ja tultava piipahtelemaan muidenkin blogeissa koska siihen mulla ei oo viime aikoina ollu aikaa :) Mulla ainakin tuo sisältö tuolla blogissa on samalla mun elämäntapaa joten nää kaksi on aika helppo sulauttaa keskenään ja löytää aikaa niille ja sitten kun ei oo aikaa niin sitten ei vaan yksinkertaisesti blogata! ;) En muutenkaan halua missään nimessä tehdä tästä pakkopullaa, joka minulle väkisin tulisi jos yrittäisin vaikka joka päivä saada postauksen aikaiseksi, siispä blogistaniaan tulen kun huvittaa ja silloin se on kaikkien kivointa ♥ Aivan huipuista huipuin harrastus!!! Oikein mukavaa pyhäinpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Samoilla linjoilla. Koska kirjoitan ittelleni tutuista ja kivoista asioista, ei tule ööö-oloa.

      Poista
  2. Mulle tulee välillä ideakatkoja, ei vaan ole mitään tehtynä varastoon. Harrastan siis tuota kaikki viikonpostaukset kirjoitetaan samalla kertaa taktiikkaa.
    Enemmän koen huonoa omaatuntoa siitä, että en ehdi kommentoida kaikkia lukemiani blogeja. Olen nyt sitten päätynyt siihen, että kommentoin niitä, jotka kommentoivat minua (lapsellista ehkä, mutta siinä vuorovaikutus toimii).
    Olikohan tässä nyt mitään järkeä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä järkeä. Me kuitenkin sun kanssa ollaan niin monessa somekanavassa, että pelkkään tykkäilyyn saa tunteja kulumaan.

      Poista
  3. Terve, kiitos kivasta blogista! Löysin tänne tuon Maijun postauksen kautta, joka inspiroi sinuakin.
    Itse olen tänä syksynä tietoisesti vähentänyt viikoittaista postaustahtia kolmesta kahteen. Enemmän ei nykyisessä elämäntilanteessa ole mitenkään mahdollista. Kuvien käsittelemiseen & postauksen kirjoittamiseen menee 1-1,5 tuntia kerrallaan.
    Some-kanavien seuraaminen onkin sitten asia erikseen. Yritän pitää some-hetken aamulla (kun lenkitän koiran), lounastauolla ja illalla kun lapset menevät nukkumaan. Käytän somea kännykästä.
    Eniten harmittaa kun ei ole paljoa aikaa kommentoida muiden blogeja.
    Tsemppiä arjen aikataulurumbaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on ollut pelastus bloggerin mobiilisovellus. Kommentoiti vie sen verran aikaa, että toivon että joku appsi keksittäisiin. Kiva kun kommentoit!

      Poista
  4. Hyvin kirjoitettu ajatuksia bloggaamisesta Taru! Pakko myöntää, että voisin itsekin käydä aktiivisemmin kommentoida muiden bloggaajien juttuja mutta kun usein miten luen blogeja kännykällä on kommentoiminen paljon hankalampaa sitä kautta. Aloitan kommentoimaan jotain mielenkiintoista aihetta ja sitten kännykkä pärähtää soimaan ja alkaa muuten vaan jumittamaan ja homma keskeytyy. Ärsyttävää!

    Tuosta bloggamista sen verran, että itse kirjoitan äärimmäisen harvoin mitään varastoon. Minulla on kyllä ideat uusille jutuille valmiina ja sitten väliin tulee jotain mistä pitää kirjoittaa just nyt eikä vasta parin päivän kuluttua. Järjestyy siten vain muuttuu ja joku toinen juttu tulee myöhemmin. En voisi missään tapauksessa käyttää bloggamiseen 5-6 tuntia päivässä. En osaa arvioida paljonko käytän aikaa bloggaamiseen päivittäin. Lasken bloggaamiseen mukaan vain kuvien käsittelyn ja itse kirjoittamisen. Kaikki muu - tilaisuuksissa käyminen ja muiden bloggaajien tapaaminen jne. minun normaalia elämääni.

    Kiva tuo kissa kuva... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapaamiset ovat niin ihania, blogaamisen bonus! Mä lasken ne omaksi ajaksi, joissa lataudun.
      Jos saisin valita, kirjoittaisin työkseni.

      Poista
    2. Samaa mieltä olen Taru! Ja sorry tekstini taas täynnä kirjoitusvirheitä kun en ehtinyt lukea läpi ennen lähettämistä .... ai, miten niin ADHD....

      Poista
    3. Paritilauksena isot irtonäppikset!

      Poista
  5. Tämä oli hyvä postaus, koska itse tuskailen välillä ajanpuutetta. Pitäisikin kirjoittaa blogia varastoon silloin, kun kiire on pahimmillaan. Itsellä blogi eli hiljaiseloa, kun opiskelin töitten ohella. Nostan hattua, että jaksat opiskelujen ohella panostaa blogiinkin. Ja onnea opparin julkaisemisesta Se tunne, kun työ on lopullisesti valmis. Sen jälkeen tuntuu, että vain taivas on rajana.

    VastaaPoista
  6. Ihailen kyllä niitä 'lapsellisia' bloggaajia, joilla on aikaa kaiken lapsenhoidon ohessa päivittää blogiansa säännöllisesti, kun lapsettomanakin joutuu kyllä repimään ajan kaikesta muusta...ja heräämään kukon laulun aikaan, jotta ehtii bloginsa pitää hengissä! Minäkin ehdin lähinnä viikonloppuisin kommentoimaan muiden blogeihin, oma periaate on vastavuoroisuus...;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole onneks enää vaippaikäisiä :) Toisaalta silloin kun oli, päiväuniaika meni blogatessa. Olet ihana :)

      Poista
  7. Tätä oli kiva lukea:) Kun on lapsia ja perhe,niin varmaan aikamoista tasapainottelua aikaa vievän harrastuksen kanssa. Itselleni bloggaus on ollut ihana harrastus 7 vuotta,olen tavannut ihania ihmisiä ja vieläkin nautin siitä paljon,vaikken pääsekään mihinkään niihin kymmeniin tilaisuuksiin kun on tämä välimatka.Kirjoitan aktiivisesti 3 blogia ,mutta jos olisi vielä pieniä lapsia niin en takuulla ehtisi noin monta päivittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiennyt että sulla on 3 blogia! Pusuja sinne

      Poista
  8. Sä oot Taru niin ihana ja itseironinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Kiitos :) Ai että itseironinen, tietty!

      Poista
  9. Taru oot niin ihana, tietenkin meillä on ainakin 96% arkea, hih eiks vaan, mutta sehän ei vaan aina blogissa näy ja sitten voi tulla sellainen väärä kuva oikeasta elämästä, ettei ole sitä, on kyllä. <3 Arkista tahkoamista ja ajoittain niistä juuri postaankin, mutta ei ehkä kukaan jaksaisi mua, jos joka pv. En vieläkään tee varastoon mitään, se ahdistaa jotenkin. Teen aina inspisfiiliksellä. :) Halit <3

    VastaaPoista
  10. Ihanaa,että mä oon sormi suussa ja mustapäälappu nenässä ihana monen mielestä. Kiitoa Tiia!

    VastaaPoista
  11. Postaukseen käytetty aika vaihtelee. Jos kirjoitan vaikka aamiaisjuttuja, teen annoksista vähän nätimmät ja stailaan kuvia hieman (pellavapyyhe lattialle, annokset kivan näköisiin astioihin, joku nätti lusikka, ehkä joku esine, hedelmä tms lisäksi) mutta itse kuvat otan viidessä minuutissa ja reseptitkin ovat usein lyhyitä ja kirjoitan jutun suomeksi sekä englanniksi muutamassa minuutissa. Hyvässä päivänvalossa otettuja kuvia ei tarvitse muokata juurikaan, joten postaukseen käytetty aika voi olla n. vartin verran.

    Talvella päivällistä kuvatessa täytyykin jo sitten viritellä lamppua ja ehkä kamerajalustaakin ja kuvien käsittelyynkin menee enemmän aikaa. Joskus innostun kokeilemaan erilaisia stailauksia ja kuvakulmia j asilloin kuvaukseen menee enemmän aikaa. Ruoka on kuitenkin tarkoitus syödä lämpimänä. Kirjoitettavaakin kokonaisessa ateriassa on enemmän ja reseptit pidempiä. Uusia reseptejä kehittelen päässäni vaikka työmatkalla, joten sitä en laske postausajaksi kuten ne myöskään kokkausaikaa, söisimme joka tapauksessa.

    Kamera kulkee mukanani joka päivä ja kuvaan paljon eri tilanteissa. Metodi lifestylepostauksissa onkin enemmän kuvailla kaikenlaista matkan varrella & ihan tavallisesta elämästä ja poimia niistä sitten sopivat kuvat blogiin, ennemmin kuin kuvata blogia varten erikseen. Kuvien valinta välillä satojenkin kuvien joukosta ja niiden sovittelu hyvään järjestykseen blogin kuvavirtaan vie jonkun verran aikaa. Kuvia tulee siis otettua aika palon "varastoon" ja välillä kirjoittelen varsinkin ruokapostauksia viikonloppuisin myöhemmin ajastettua julkaisua varten.

    Tuntikausia en pysty töiden ja muun elämän takia käyttämään postauksiin, eikä se ole tarkoituskaan. Blogi elää elämäni mukaan, enkä minä blogin mukaan.

    VastaaPoista
  12. Talven pimeys tuo kyllä haasteensa kuvauksiin. Kosmehommia kuvatessa olen huomannut, että talvi on tullut.
    Kiitos kommentistasi Lumo!

    VastaaPoista
  13. Matkablogissa matkat rytmittävät kirjoittamistani - reissussa ollessani yritän parin päivän viiveellä pysyä blogissa "mukana matkassa". Matkojen välillä osan blogia täyttää matkojen suunnittelu ja erilaiset yhteenvetojutut, mutta harvoin siltikään on pulaa jutuista, useimmiten jonossa on ainakin kymmenkunta aihetta, josta voisi kirjoittaa ja pidänkin yllä sellaista blogijuttujonoa, jota sitten puran sen mukaan kuin aikaa on ja nykyisin 3-4 jutun viikkotahtia. Aikaa per juttu menee, jutusta riippuen tietysti, mutta usein ehkä kuvien käsittelyn ja valinnan kanssa 2-3 tuntia, eli aika paljon tämä harrastus vie. Lisäksi "täytyy" tietysti yrittää pysyä vähän mukana siinä, että mitä muissa blogeissa tapahtuu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Pirkko! Ihanaa kun tulit kylään! Matkablogia olis ihana pitää, jos saisi aina matkustaa. Sulla on niin kiva blogi!

      Poista