lauantai 19. joulukuuta 2015

Kaikkien aikojen rakkaustarina, erityisen pitkästi kerrottuna

Mua pyydettiin kertomaan rakkaustarinamme. Oon ollut 17 vuotta suu ymmyrkäisenä itsekin. Miettinyt, että wau ja voiks olla näin ihanaa.  Nyt kerron tarinamme,  joka on aiemmin ollut vain lähipiirin tiedossa.


Vuonna 1998 olin vielä tummaotsatukkainen hotelliduunari ja aloitin opiskelut tunnetussa ravintolakoulussa Helsingissä. Olin hakenut kansainväliselle luokalle opiskelemaan, tarkoittaen sitä että opiskeluun sisältyisi automaattisesti ulkomaanjakso. Runsaasta hakijamäärästä johtuen (oikeasti huonon ruotsin taidon vuoksi) pääsin  ainoastaan tavalliselle luokalle.

Koulu tarjosi lohdutuspalkintona  mahdollisuuden  toimia kouluumme saapuvien vaihto-oppilaiden tutorina. Mä oon vähän silleen, että jos on paljon hakijoita ja halukkaita, niin haen vaan nähdäkseni, että pääsenkö. Enkä välttämättä kuitenkaan mene (kuten en mennyt lentoemäntäkurssillekaan, jonne pääsin. En tajua miksi piti sinnekin hakea, kun inhoan lentämistä). No, musta tuli sitten tutor ryhmälle, jossa oli eri maista tulevia kokki/tarjoilijaopiskelijoita. Piti keksiä ohjelmaa ja kuljettaa sakkia ympäri Stadia. Mikäs siinä, silloin join vielä kolaavahvempaa ja baarielämä oli muutenkin luontevaa. 


Syyskuun lopussa tää porukka sitten tuli. Ja se oli oikeasti love at first sight. Mun mies oli aivan kauhusta kankea, ekaa kertaa ulkomailla. Laukkuun oli pakattu 20 kg geeliä, koska tukka oli tärkeä eikä hiustuotteiden saatavuudesta ollut varmuutta netittömänä aikana. Mä muistan, kun katsoin, että onpa siis ONPA ihanat vihreät silmät. Tuli sellainen nynny olo, etten oikein osannut puhuakaan tai ainakaan olla luonteva. 


Mun mies on englantilainen, minkä jotkut jo tiesivätkin. Tutorointi kesti pari viikkoa ja sinä aikana olimme jossain maastoretkillä ja tutustuttiin. Ei edes pussailtu, koska koin sen olevan epäeettistä tai jotain. Vaihto-oppilaat jatkoivat koulun ulkopuolista olemistaan Suomessa ja me olimme vikana yhteisenä iltana sopineet lappuviestein treffit. Ai miksi lappuviestein? Koska en ymmärtänyt mieheni puheesta sanaakaan. Sellaista syvää etelä-Englannin aksenttia, jossa kellon ajat ilmoitettiin eri tavalla kuin meidän kouluissa opetettiin. Mentiin leffaan ja arvatkaa mitä. Sen jälkeen mentiinkin kihloihin. Olimme tunteneet (tai siis olleet samoissa porukoissa) kaksi viikkoa. Miellä molemmilla oli vahvat intuitiot, että tää on nyt tässä. Kaiken lisäksi olin nähnyt vision aiemmassa parisuhteessa, jossa vieras mies pitelee vauvaani sylissä tuntemattomassa asunnossa. Tämä oli se mies. Näistä etiäisistä voisinkin joskus kertoa lisää.


ihana

Muut ihmiset olivat vähän kauhuissaan impulsiivisen päätöksen suhteen, mutta ei se mua haitannut. Mulla oli mennyt ihan ohi tieto siitä, että kihlattuni olisi Suomessa vain puoli vuotta. Oli kyllä kerrottu, mutta en tajunnut. Vaihto-ohjelma oli kaksiosainen ja hänen piti jatkaa matkaa toiseen maahan. Mäkin olin alkusyksystä laittanut omat ulkomaan vaihtohakemukset vetämään peruutuspaikkojen toivossa. Puoli vuotta meni hirveen nopeasti. Asuttiin mun solukämpässä ja aiheutettiin pahennusta. Asuimme miehen solukämpässä ja sekään ei oikein ollut kivaa. 

Sitten mulle tuli ilmoitus, että pääsen vaihtoon Englantiin. Samaan kaupunkiin, pukkukylään, josta mieheni on alunperin kotoisin. Oli erinäisiä tunnetiloja ja ajatuksia. Miten mä voin olla sen kotikaupungissa, kun hän on eri maassa? Miks mut sinne laitetaan, kun siellä ei ole kukaan ennen vaihdossa ollut? Menin silti ja mies toiseen maahan. Siellä mä istuin kukkuloiden keskellä ja kaipasin. Mies istui jossain Alpeilla ja kaipasi kanssa. Tein tarjoilian hommia linnahotelissa ja yritin nukkua kummituksen heiluttaessa sänkyä. Ei ollut nettiä silloin kuulkaa. Oli vaan Nokian puhelimet ja kolmen tuhannen markan puhelinlaskut. 

Yhtenä aamuna soitin mieheni kännykkään ja se oli pois päältä. Netittömyyden takia olin aika vauhkoissani, että nyt on joku maailman katastrofi, joka on lehdissä huomenna. Seisoin ja soitin ja istuin ja soitin. Soitin paikkaan, jossa mies oli ulkomailla töissä. " Ei ole tullut tänään töihin". No, siinä meinas jo muijalta tulla paniikki. 

Illalla lähdin kavereiden kanssa baariin, koska en muutakaan osannut tehdä. Olin jo ihan suunniltani. Mulle oli tehty ansa. Mun mies oli keskeyttänyt harjoittelunsa ja olit tullut ylläriksi kotimaahansa, ruusuineen päivineen. Melkein kuolin ja kuolen vieläkin, kun ajattelen tuota.

Luonnollisesti salakuljetin ihmisen hotelliin henkilökunnan huoneeseen, jonne ei olisi saanut tuoda ulkopuolisia. Seuraavana aamuna sovittiin hääpäivä vuoden päähän. Soittelin Suomeen ilosanomaa ja aloimme järjestämään asuntohommia Helsingistä. Tässä vaiheessa olimme olleet yhdessä 5 kk. 

Asiat menivät taas niin, kuten oli tarkoitettu ja saimme viikon päästä vuokrakaksion lähiöstä ja muutimme Suomeen parin kuun päästä. Siellä asuessamme menimme naimisiin ja saimme nyt 13-vuotiaan esikoisemme. Kun vauva alkoi liikkumaan, oli hissittömästä talosta päästävä pois. Muutimme paritaloon ja aloimme odottaa nyt 11-vuotiaita kaksosiamme. Onnen päiviä. 
Kun kaksosetkin alkoivat liikkumaan, loppui  tila ja muutimme taloyhtiön sisällä isompaan ja aloimme odottaa nyt 8-vuotiasta vikaa vauvaamme. 


whatsapp-viestittelyä


Niin, nyt me ollaan oltu 15 vuotta naimisissa ja mulla on vieläkin sydänsilmät. Miehelläkin on kuulemma. Sen mä vaan sanon, että intuitioon kannattaa aina luottaa. 

Rakkautta teille kaikille ja IHANAA lauantai-iltaa. 

45 kommenttia:

  1. Vau, olipa kunnon rakjaustarina, ja tosi hyvö intuitio teiilä! Ihanat te♥♥~♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Jael. Intuitio toimii aika hyvin juu-uu.

      Poista
  2. Wau mikä love story ♡♡♡
    Love you ♡♡

    VastaaPoista
  3. Ihana rakkaustarina. Minun prinssi saapui valkoisella ratsullaan (Volkkari) ja pelasti palelevan rinsessan suoraan sanoen lumihangesta. Vei hotelliin ja oli tosi ritarillinen.... lähdin kotiin Ulvilaan ja seuraavana päivänä Prinssi seisoi oven takana..... siitä se ajatus sitten lähti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiiiih. Oliko salamoita ja ihosähkäreitä?

      Poista
  4. Oi voi - mikä love story <3 Täällä ihan tuntuu silmänurkkaa jokin kaivertavan;)

    VastaaPoista
  5. Täälläkin uskotaan ensisilmäykseen! Nimim.sokkotreffeistä jo 32 vuotta :) Hyvää joulunaikaa molemmille!

    VastaaPoista
  6. Upeaa! Tätä luki kuin jännitystarinaa, hienoa että julkaisit! Oman soul maten löytäminen ei ihan helppoa ole, ja sitten kun se löytyy niin maailman ääriin vaikka hänen puolestansa voisi matkustaa!
    Ihanaa sunnuntaita kyyhkyläiset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitystarina jatkuu :D Ihanaa sunnuntaita Heli.

      Poista
  7. Kyllä siihen intuitioon pitää luottaa - ihana tarina <3. Paljon rakkauden täyteisiä vuosia teille :)

    VastaaPoista
  8. Ihana rakkaustarina <3 Rakkaus on ihanaa <3 <3

    VastaaPoista
  9. What a lovestory ❤️❤️❤️❤️❤️❤️ Intuitioon kannattaa aina luottaa!

    VastaaPoista
  10. Ihana tarina!

    Ihan aina sitä ei vaan tiedä... http://lumolifestyle.blogspot.fi/2013/04/8.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii, onpa teilläkin startti! Haleja.

      Poista
    2. Komppaan, aina sitä ei tiiä. ;) Mun mielestä mun mies oli ärsyttävin tyyppi kun tavattiin (tapaamispaikkakaan ei ollut se tavallisin, nimittäin lentokone). No n. vuosi siitä niin oltiin yhdessä! Ja ei, en sillon tutustuessa oikeesti ollut kiinnostunut. :D No, eihän ne ärsyttävät piirteet ihmisessä mihinkään katoa ;) mut tässä sitä ollaan reilu 10 vuotta oltu yhdessä. :) t. Laura ps. Ihana teidän stoori :)

      Poista
    3. Laura, mä haluun kuulla tänkin tarkemmi .

      Poista
  11. ♥oi miten ihana tarina!♥ rakkaus ♥

    VastaaPoista
  12. Voi teitä ihania. Mä ihan pakahduin teidän kanssanne. Pus, pus.

    VastaaPoista
  13. Ihana tarina. Kerrassaan.
    Ja erityisen mukavalta tuntui lukea tärkeän ihmisen hengitys korvan juurella ja käsi heitettynä mun vatsan yli :)

    VastaaPoista
  14. Ai että miten ihana tarina <3 Oon nyt niin Star Warsin pauloissa, joten pakko pukea näin, vaisto tai voima on vahvana sussa, sä tiesit. <3 Arvaa kuka muutti Latviaan kaikkine kamoineen ukkelin kanssa ja ukkelin kaksi lasta ja kolme kissaa. No minä, se intuitio, se intuitio. <3 Ihana tarina kertakaikkiaan. Täällä oltu maaliskuussa 16v yhdessä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiesin. Force!
      Kerro toi Latviahomma kokonaan!

      Poista
  15. Pitää vielä korjata eli 6kk seurustelun jälkeen muutettiin Latviaan ja muuttopäätös tehtiin varmaan parin kuukauden seurustelun jälkeen heh. ;) Ja ihanalla tarinalla täällä viittasin täysin teidän tarinaan, vaikka tuolla oman tarinan väliin höhlä minä sen laittelinkin. ;)
    Jee ihanaa joulua ystäväin <3

    VastaaPoista
  16. Ihana tarina. Meillä vähän samanlainen isännän kanssa... tosin mies on ranskalainen ja meillä kesti peräti 3kk mennä kihloihin ;-) Tuosta kaikesta on aikaa jo kolme lasta ja yli 20-vuotta. Että joo, intuitioon kannattaa luottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuu, ranskalainen! Mun exexexheila oli ranskalainen, mutta ei oikein tajuttu toisiamme.

      Poista
  17. Tää on kyllä ihanin lovestory ever <3

    VastaaPoista