keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Mukapositiivista teeskentelyä, en ehkä kestä

Oon viime päivinä kohdannut ilmiön, jossa ihmiset kokee olevansa jotain muuta kuin todellisuudessa ovat. Nyt en puhu siis mistään skitrofreenisestä oireistosta, vaan virheellisistä olettamuksista liittyen itseen. 



Tiedättehän, kun meistä jokaiselle tulee joskus yllätyksenä se, millaisia me olemme muiden silmissä?
Ilmiö mietityttää itseäni siksi, koska en tiedä tulisiko olla totuudenviejänä vaiko kannustaa jatkamaan samalla, virheelliselläkin linjalla? 

Kysymys on käytännössä siitä, että koet olevasi esimerkiksi epäitsekäs ja pyyteetön. Tosiasiassa läheiset tietävät, että pelaat omaan pussiin ahneestikin ja jyräät muut alta. Oma olettamuksesi on se, että teet hyvää. Näin ei ole. 



Toinen esimerkkini on positiivisuus. Sitä joko on positiivinen tai ei, ei ole välimaastoa. Ihminen, joka kokee olevansa positiivinen valonkantaja tarkoittaa mielestäni sitä, että hyvä energia tarttuu. Läheiselle ei tule ahdistunut mieli, eikä tarvetta poistua paikalta. Olen kohdannut positiivisuuden tekoviittaa kantavia, jotka eivät tee muuta kuin valittavat ja surkuttelevat. Onko se positiivisuutta?Onko se todellisuudessa toivetta paremmasta huomisesta?
 Joo, elämään kuuluu murheet ym, mutta murhe ja positiivisuus eivät sanakirjassakaan kuulu samalle sivulle. 






Miten sinä toimisit? Emmehän voi tietää, että onko kyseessä defenssi vaiko muu selviytymiskeino. Sanoisitko, että HALOO SÄ OLET NEGATIIVINEN enkä näe sussa ilonpilkahdustakaan?
Sanoisitko, että HUHUU, SÄ OLET ITSEKÄS etkä huomaa sitä?

Nyt en puhu siis itsestäni, koska olen aidosti iloinen, positiivinen ja kaikkia muita ihania asioita. (KYSY VAIKKA KENELTÄ) Koska olen herkkä, huomaan ristiriidat sanoissa ja kehon viesteissä ehkä muita nopeammin.

30 kommenttia:

  1. Saman tapaisia ajatuksia olen viime aikoina ajatellut. Itse pyrin olemaan aito kaikissa tunteissani ja fiiliksissä, ei ole olemassa mitään välimuotoa. Toki tietyissä asioissa omaa huonoa tuulta tms. ei voi näyttää ulkopuolisille, mutta läheisten ja tuttujen kanssa kyllä voi.

    Olen tullut siihen tulokseen, että tuollaiset feikit ihmiset haluavat jotenkin korostaa omaa paremmuuttaan ja peittää taas jotain epäonnistumista.

    En tiedä, puhummeko samasta asiasta, mutta jotenkin itsellä on vain tämän tapainen case vähän mielen päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että puhumme samasta asiasta. Ajattelehan, että jos mä olisinkin oikeasti ilopillerin sijaan raivoraija. Kenen etua valhe ajaa? Mietin, että feikki ei pääse koskaan kehittymään ihmisenä roolinsa takaa.

      Poista
  2. Mut sä olet aidosti noita ihania asioita ♡
    Siks mä susta niin kovasti tykkään. Mä pyrin kyllä olemaan positiivinen, mutta välillä elämä kolhii niin, että hetken negailu auttaa.
    Sellainen ihminen joka on usein negatiivinen, imee ilon toisista. Mä olen sanonut yhdelle ihmiselle, että jos aiot olla koko päivän kaikessa vastaan ja kiukutella, voit poistua paikalta. Kiitos ja näkemiin.
    Huomasitko Taru? Mä olin vähän kovis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot rohkea! Silloin ku mä oon huonona, oon sitäkin sata.

      Poista
  3. Ajattelemisen arvoisia aiheita. Itsekin pyrin olemaan positiivinen. Ainoa asia, jossa olen joskus negatiivinen on keliakia ja silloin vaan kun en saa palvelua. Olen joskus sanonut, että positiiviselle ihmiselle annettiin keliakia sen takia, että saisi joskus tuntea negatiivisiakin tunteita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, sä oot rehellinen keliakiankin suhteen. Sä aidosti kaikkea, etkä osaa vetää roolia. Haleja!

      Poista
  4. Mä en ole koskaan sanonut olevani positiivinen, koska en ole. Suhtaudun elämään todella realistisesti ja siksi myös pessimismi iskee, en kuitenkaan halua tartuttaa sitä muihin, paitsi aviomieheeni. :D Mä tunnistan ihmiset jotka ei ole aitoja omia itsejään jo kaukaa ja pakko myöntää, että jopa välttelen sellaisten ihmisten seuraa. Itsellä ei olisi pokkaa sanoa, mutta jos jollain on, en tiedä olisiko se paha? Ei kai. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siks mä tykkäänkin lukea sua, koska sä olet rehellinen.Mä välttelen feikkejä myös, koska en osaa olla niiden kanssa kun viestintä on ristitiidassa. Pusuja!

      Poista
  5. Voi Taru, nyt osui ja upposi - olen itse samalla kun olen tätä bloggaamistani muutenkin pohtinut, miettinyt myös sitä, millaisen kuvan blogissani annan itsestäni - olen myös joskus siitä kirjoittanutkin. Välillä tuntuu, että eihän siellä ole ollenkaan se höperö rönttäliisa, joka välillä pitää känkkäränkkäpäiviä ja jolla ei silloin ole mikään asia mallillaan. Olen toki niistäkin kirjoittanut, mutta en ihan kaikkea halua blogissakaan höpöttää.
    Minä ihailen aidosti positiivisia ihmisiä, sillä itse en sellainen ole - ainakaan koko aikaa. Ja rooleja inhoan yli kaiken - vaikka kaiketi joskus itsekin niihin sorrun.
    Enkä osaa neuvoakaan sinua - kun en tunne ihmistä enkä tiedä, mikä hänellä mättää. Mutta tunnen ihmisiä, jotka valittavat aina ja kaikesta - ja aina on syy jossain muussa. Silti he pitävät itseään positiivisina ja katsovat oikeudekseen puuttua muiden elämään - he kun ovat oikeassakin vielä aina. Tuollaisille kun yrittää joskus vastaan sanoa tai oikaista, niin ihan turhaa hommaa se on ollut - nimittäin he eivät edes kuule. Tärkeintä on vain se oman itsensä ja ajatustensa esille tuominen. Huokaus.
    Kiitos, että sinä uskallat olla sitä mitä olet - feikkiys tulee aina jossain kohtaan ilmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos superleidi ihanasta kommentistasi. Mun mielestä sä olet böogissasi synkassa itsesi kanssa, mehän ei olla kunnolla tavattu.
      Se, että jos narisijalle sanoo viestien ristiriitaisuudesta, on aiemmin johtanut ainakin hurjaan sotaan. Siksikääm en tiedä, että onko se minun tehtäväni puuttua. Ehkäpä on paras ottaa etäisyyttä, koska mun aivot oikeasti kärähtää. Sama kuin kädet puuskassa vannottaisiim rakkautta. En sellaista tajua.

      Poista
  6. Me kun saamme synnyinlahjaksi oman luonteemme ja kasvatus ja koti muokkaa myös luonettamme,imemme ja opimme elämän varrelta kaikenlaista itseemme..positiivisuus on luonnen piirre joka peritään ja jos ei elämä kolhi katkeraksi se säilyy koko elämän..myöskin moni valittaja on perus valittaja joka on oppinut tavan ,muttei pääse siitä eroon..vaikka henkilön takana oliskin perus positiivinen luonne..olkoon niin taikka näin molemmat luonteen piirteet saattavat kanssa sisariamme ärsyttää ja kyseen alaistaa sen aitoutta..tärkeintä on olla omaitsensä ja opetella lukemaan itseään ,on kuitenkin helpompi elää kun näkee elämän jännittävänä seikkailuna!! terv.anjamerja

    VastaaPoista
  7. Kyllä. Kuinka sinä anjamerja toimisit katkeroituneen ihmisen kanssa, joka luulee olevansa positiivinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru,näihin ihmisiin törmää kyllä ja se on tosi ärsyttävää..ikävä kyllä olen ihminen joka aikansa sietää "posittivista" marisiaa..mutta jossain vaiheessa menee joko sukset ristiin tai sitten tulee sanottua suoraan mitä ajattelen ..ei semmonen toimi vaan pidemmänpäälle ,se paistaa läpi teennäisyys ajan kanssa..eikä kukaan jaksa,teennäisyyttä...kun aito POSITIIVINEN ihminen ei marise pikkujutuista!! mutta heitit toki hyvän ajattelun aiheen ja itse tykkään tämän sortin aiheista..siksi tartuinkin aiheeseen!! hyvää joulun odotusta T: anjamerja

      Poista
  8. Samaa mieltä Ilopilleri, teeskentely on peestä!

    Yksi ihmistyyppi on myös semmonen mitä en jaksa/kestä: suoraansanojat - eli ihmiset jotka mielestään sanovat asiat suoraan niinkuin ne on ja laukovat sitten ihan hirveitä solvauksia ihmisille :( En ymmärrä... Sitten jos toinen loukkaantuu (ihan aiheesta) niin sitten vaan pyöritellään silmiä ja nakellaan niskoja tyyliin "siis minä vaan sanoin suoraan miten asia on enkä yhtään kiertele".

    Ja nämä suoraan sanottavat asiat on esim. (anoppi miniälle) Kyllä on x:n lapset niin paljon paremmin kasvatettuja kun nämä teidän kauhukakarat - tai - (äiti tyttärelle) Sinä oot kyllä niin kulahtaneen näkönen että ihme jos ukkos ei mee vieraisiin. Että näin :/

    Kaikesta valittajat ja muka positiiviset ihmiset on kanssa rasittavia. Itse olen ehkä eniten realisti, joskus pessimisti, joskus vähän optimistikin. Ennen kaikkea koetan olla oma itseni, jos se riittää mulle niin se saa riittää muillekin :)

    Kiitos muuten kivasta blogista, on mukava lukea elämänmakuisia juttujasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti, kuka ikinä oletkin. Suoraansanojat ovat haastavia siksikin, koska syyllistävät loukkaantujan."Mähän puhuin vaan totta eikä siitä voi suuttua".

      Poista
  9. Olet positiivinen ja herkkä, aito ja ystävällinen. Luulen, että itse olen surumielinen. Ihanaista päivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä mitään surumielinen oo! Sä oot herkkä, johon tarttuu muiden tunteet.

      Poista
  10. Jokaiselle meistä tekisi ihan hyvää nähdä itsensä "toisen silmin". Silloin varmasti huomaisi niitä pieniä nyansseja käyttäytymisessään, jotka toisten mielestä voivat olla ärsyttäviä, epäaitoja ja teeskenneltyjä. Usein narsistisen ihmisen omakuva on vääristynyt ja hän vielä ihailee tätä negatiivisuudella väritettyä omakuvaansa luullen itse koko ajan olevansa superpositiivinen ja kannustava. Itselläni on kokemusta em. ihmisistä ja heidät kohdatessaan ei kannata jäädä siihen tilanteeseen vaan ottaa jalat alleen ja juosta! Negatiivisuus ja selkäänpuukottaminen ei kuulu ystävyyteen!

    Itse sanon ja ilmaisen ajautuksia todella suoraan. Eräs ystäväni oli melkein jo muuttamassa Ouluun ja kaveripiirimme hymisteli hänelle "Ihan hyvä idea." "Kiva kun oot löytänyt mukavan talon." "Kiva kun sä uskallat tehdä jotain uutta." Itse kuuntelin aikani ystäväni puheita Ouluun muuttamisesa kunnes kysyin häneltä "Mitä sinä pakenet nyt elämässäsi? Sinun työpaikkasi, lapsesi (yhteishuoltajuus exän kanssa), miesystävä, vanhemmat, suku ovat täällä etelässä. Et ole kotoisin Oulusta, etkä tunne sieltä ketään. Sinulla ei ole työpaikkaa siellä ja ostettuasi sen talon tarviset kyllä kipeästi töitä." Ystäväni vastasi yllättäin, että olin ihan oikeassa "Ja hei, sä olet ensimmäinen ihminen joka uskalsi sanoa suoraan mitä ajattelee mun pähkähullusta idesta." Ystäni ei ole muuttanut Ouluun eikä aio muuttaakaan sinne. Hän oli pakenemassa - myönsi sen itsekin myöhemmin ja ystävyytemme jatkuu edelleen. Jos olisin hymistellyt olisin valehdellut itselleni sekä myös hyvälle ystävälle.

    Joskus on uskallettava sanoa suoraan vaikka se vähän satuttaisikin. Itse arvostan suorapuheisuutta mutta tietenkään kenenkään yli saa kävellä. Eikä suoraanpuhuja mielestäni saa solvata, haukkua, pilkata toista mutta silmien avaamista toivon itsekin joskus ystäviltäni.

    Taru tuli mieleen biisin sanat "Ei älä koskaan ikinä muutu, pysy juuri tuollaisena kun olet" - ja tämä oli sulle Taru :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti Marjo!

      Toimit ystäväsi suhteen ihan oikein. Noin mäkin olisin tehnyt. Oletan että muu mimmilauma tässä teidän porukassa jutteli ouluunmuuttajan seläntakana asiasta kuitenkin?

      Mä mietin tota minän vääristymää myös narsismin kannalta. Blogimaailmaankin on tullut näitä "hyvän mielen" blogeja, joissa tulee oikeasti surku ja säälin tunne. Sisältö on pelkkää kurjuutta ja narinaa, mutta idea on olla positiivinen. Sellaiseen onkin vaikeampi puuttua, paitsi jätän suosiolla lukematta.

      Jos ilopilleri joskus alkaa olemaan valittaja ja feikki, SANOKAA MULLE.

      Poista
  11. Hmm. Mä olen kyllä monesti valittaja ja pessimisti ja blogissakin kirjoittanut, että mulla pitää olla positiivinen blogi, jotta löydän joka päivästä jotain hyvää. Mutta olen kyllä sanonut tämän suoraan, en tiedä huijaanko lukijoita. :O

    VastaaPoista
  12. Tämä oli hyvä.Ruokablogissa aihe on tietysti pääasiassa ruoka,itse tulen siellä vähemmän esille.Toisessa blogissa,joka on sekablogi,vähän enemmän ,mutta en sielläkään kauheasti tuo itseäni esille vaan muita asioita.Joskus tekis mieli kirjoittaa vähän enemmänkin mutta ehkä se olisi vaikeaa kun ei ole tottunut...Yleensä olen optimisti ,ja sillä linjalla yritän pysyä,on helpompaa niin.Vaikka välillä tulee ärtyilyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teemablogit onkin eri juttu. Mä voisin itseasiassa aloittaa "epäkokin ruokablogin", jossa aidosti kerron miltä tuntuu poltella nakkeja karrelle.
      Olet ihana Jael.

      Poista
  13. Niin ja ne pari kertaa kun tavattiin niin voin sanoa että olet ihana!

    VastaaPoista
  14. En voi sietää jatkuvaa valittamista ja negatiivisuudessa vellomista. Tietty elämään kuuluu murheet ja suru ja eritasoiset ongelmat, mutta on ihan eri asia olla jatkuvasti negatiivinen. En myöskään kestä sitä että negatiivinen ihminen yrittää esittää positiivista. Enkä toisaalta tykkää minkään muunkaanlaisesta esittämisestä ja elvistelystä, asioiden liioittelusta jne. Olen itse sanonut hyvinkin suoraan asioita negatiiviselle ihmiselle ja siitä ei ole ikinä seurannut mitään hyvää. Eivät he näe, kuule eikä muutu. Ainoa oikea ratkaisu itselle on ollut ottaa etäisyyttä sellaiseen. Energiasyöpöistä olen saanut tarpeekseni. Arki on tarpeeksi kuluttavaa muutenkin. T. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaam NIIN samoilla linjoilla Lauraseni!

      Poista
    2. Me ollaam NIIN samoilla linjoilla Lauraseni!

      Poista
  15. Olipas ajatuksia ja mietteitä herättävä postaus! Itse kuulin vuosi sitten vuosia tuntemaltani ns. ystävältäni, että olen kuulemma niin täydellinen ja voin jatkaa täydellistä elämääni, eikä hän enää tarvitse minua. Ja tämä kaikki lähti siitä, kun uskalsin olla hänen kanssaan eri mieltä. No, mielestäni hän teki moraalisesti väärin ja sitä en olisi saanut hänelle sanoa ääneen. Harmi, minusta pitää voida olla eri mieltäkin ystävän kanssa ja varsinkin, jos hän on viimeiset vuodet vain valittanut eläämäänsä, joka on kaikkien muiden syytä kuin hänen itse aiheuttamaansa. Kiitos kivasta blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tiina!
      Itse olen ollut samassa tilanteessa, kuin kerroit. Voimia sulle.

      Poista