maanantai 7. joulukuuta 2015

Pysähtymisen vaikeus

Ensinnäkin, kiitos runsaasta kommentoinnista edelliseen Klingel- postaukseen! Ihan huikeeta.

Mulla on nyt mahdoton tilanne. Olette koko syksyn lukeneet mun vouhottamisesta ja tohottamisesta. Isot projektit muuttoineen ja oppareineen ovat ohi. Nyt olisi aika odottaa joulua ja neuloa, mutta en osaa pysähtyä. Tilanne on mennyt sellaiseksi hapsunkampaamiseksi ja roskannyppimiseksi, että ihan itseänikin ahdistaa. Kerran joku aikuinen sanoi minulle, että "Pysähdy, muuten et näe perhosen ..." Loppua en ehtinyt kuulemaan, kun menin jo.


Olen toki iloinen, että haluan pitää uuden kodin lattian kiiltävänä ja moitteettoman valkoisena. Kuinka järkevää on imuroida kolmesti päivässä sen takia, on kuitenkin eri asia. 

Kun vihdoin lasken itseni sohvan omaksi, muistan ripustamattomat taulut ja leipomattomat kakut. Tulee fiilis, että kaikki täytyy tehdä mieluiten nyt ja odotan myös muiden osallistumista. Tällainenhan on aivan sanonko mistä. Muu perhe nauttii uuden kodin kauneudesta ja rauhasta minun hinkuttaessa tiskitasoja (ennenkuulumatonta).

Tiedän entuudestaan, että kyse on tavallaan kiireisen ajan päätöksestä ja siitä, että keho on tottunut painamaan satasella, Kaikki tehdyt asiat ovat kuitenkin olleet ihania ja antoisia, en mä sitä sano. Toisaalta,  nyt minulla on vapaata tehdä kaikki tekemättömätkin asiat ja ehkä vaan maata tämän flunssani kourissa.


Ihanaa alkuviikkoa teille toivottaa,
valoakaipaava Taru


16 kommenttia:

  1. Hoida muru itsessi kuntoon ja lepäile <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marina! Onneks ei oo kuumetta, mutta JÄÄTÄVÄ räkäyskä.

      Poista
  2. Mä stressaan kauheesti tekemättömistä asioista.. Siitä sitten saa kärsiä muukin perhe, ja se on todella syvältä se. Nyt on ihan kauhee kiireviikko ja ajatuskin kaikesta tekemisestä/tekemättömistä asioista stressaa.. Ärsyttää olla töissä kun kotona on enemmän hommaa kuin tunnit vuorokaudessa riittää (kun pitää olla töissä).. Voi miten paljon mä ehdinkin vielä stressata ennen joulua kun nyt jo ahdistaa etten ole aikataulussa vaikka jouluun on pari-3 viikkoa! Mut mulla pitäis olla nyt jo kuusi pystyssä jajaja.. Ja en ole ehtinyt. Ärsyttää. Sillon en osaa pysähtyä. :/ t. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan mullakin stressi? Oon ihan pro tossa perheen haukkumisessa ja syyllistämisessä : AI TEILLÄ ON AIKAA ISTUA.

      Poista
  3. Kuulostaa kovin tutulta. Itsensä saa pakottaa pysähtymään ja pysymään siinä sohvannurkassa.
    Rentoilun voi oppia. Mä olen harjoitellut sitä. Yhden päivän osaan jo olla tekemättä juuri mitään.
    Pikaista paranemista ☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai voi oppia? Yks päivä menee mullakin, mutta to-do lista kasvaa .

      Poista
  4. Miten loistava postaus, tiedän tunteen kun otsassa kiehuu ja sisin käskee. Kierrokset lisäävät kierroksia, välillä sitten väsähdän tai tulee flunssa, kuten viime viikonloppuna ja on aivan pakko pysähtyä. Tänään on siten hyvä levännyt olo ja taas sauhuttaa, voi maar. Ei kroppa lepää, jos ei mielikään, vaikeaa tämä aikuisen ihmisen balanssi. Zemppiä ja kerro vinkkejä jos yhtäkkiä olet ihan zen ja hei muuten, olet aivan sairaan hyvä kirjoittamaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo ikinä zen :) Tai siis hiljaa paikoillaan ainakaan. Tää joulunalusaika on aina yhtä juoksua, ihan kuin toukokuukin. Tanssiesityksiä, joulujuhlia, pikkujouluja ja mitä vaan. Aargh.

      Poista
  5. Ihanaa viikkoa! <3 Ja pikaista paranemista.

    VastaaPoista
  6. Voin kuvitella että et malta pysähtyä kun on uusi koti, joulu tulossa jne, Parantelehan kuitenkin flunssasi pois rauhassa että saat oikeasti sitten nauttia joulusta <3 Iloa Adventinaikaan :)

    VastaaPoista
  7. Minäkään en pysähdy hevillä, mutta kotia mua ei saa siivoamaan ;) Katsotaan jos jouluksi tekisi vähän siivoustakin ;)

    VastaaPoista
  8. Miten sitä vois oppia relaamaan... Tahon oppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin! Nytkin robotti-imuri suhaa että olis siistiä

      Poista