perjantai 29. tammikuuta 2016

Kun blondi hangessa tönötti ja muita talvilajeja

Tokaluokkalainen tuli innoissaan kertomaan, kuinka on oppinut jarruttamaan luistimilla. Väistämättä keskustelu johti kysymykseen, että osaanko minäkin jarruttaa luikkareilla? En ole koskaan oppinut, koska luistelu on musta hirveen pelottavaa. Samalla lailla kauhistuttavaa, kuin vuoristorataan meno ja helikopterimatkailu. Koulun liikkatunneilla ja sen jälkeenkin olen jarruttanut luistimilla ajamalla hankeen. Lasku on pehmeä ja varmasti kaatuu naamalle. Mikään ei ole häntäluulle traagisempaa, kuin jääkentälle romahtaminen. Silloin taisin viimeksi luistella, kun kaksoset vielä istuivat rattaissa. Heitä työnsin pitkin rataa, enkä muuten kaatunut. Nykyisin riittää luistinten solmiminen ja laidalla seisominen, onneksi. 





Tästä kaatumispelosta johtuen, musta on hurjaa mennä ulos liukkaalla. Oon sen verran nöyrtynyt, että oon hommannut kenkiin supernolot piikit.


Kuolette varmaan häpeästä, kun kerron seuraavan: Aiempina talvina olen soutanut pulkalla kauppaan. Vanhat kodit olivat pienten mäkien päällä ja meloin käsillä pulkassa istuen kauppaan. Nyt asutaan tasangolla, joten joudun köpöttelemään naskalikengin. 

                           

Miten te pysytte pystyssä muka? 

torstai 28. tammikuuta 2016

#vuodenäiti testaa vuoden 2016 parasta kosmetiikkatuotetta lapsillaan

Mä sain tuossa muutama viikko sitten testiin ihania Laveran luonnonkosmetiikkatuotteita. Meikit on huoletta vedellyt omaan naamaani, mutta hyvähenkinen kiusantekijä minussa heräsi flunssan tullessa meille. Ensinnäkin, on hirveen epistä kun perheen naiset aina potevat ja pojat vetävät pitkin Stadia märissä sukissa, eivätkä sairastu. 


Meidän tuplat ovat valitettavasti perineet äitinsä keskiset (silmäkivekset, jos et tiennyt) ja isänsä munamaisen mollosilmämuodon. Nyt tautia potiessa on molempien tuplatyttöjen silmät suorastaan holahtaneet pään sisään ja pääsinkin hivelemään heidän silmäaluksiaan Laveran Illuminating Eye Creamillä.



Laveran Illuminating Eye Cream

Ekana täytyy ihmetellä vähän, miten jo tammikuussa on voitu valita tämän vuoden paras tuote? Muokkaus: Maahantuoja kertoi, että vuoden tuotteen valinta tehty jo joulukuussa.
Tokana täytyy sanoa, että kyllä toimii. 

Voiteella oli kolme päätarkoitusta, joita katson nyt lapsinäkökulmasta:

- Häivyttää tummat silmänaluset
-kyllä häivytti. Lapset hohtivat kuin hologrammit vielä nukkumaanmennessä. Silmäpussit hehkuen iltapesulle ja sitä rataa.

-Välittömästi säteilevämmät silmät
- kyllä säteilytti, ihan tosissaan. Tuotetta on meillä kokeiltu kolmelle ruskeasilmäiselle ja yhdelle sinisilmämutaatiolle (ei tiedetä mistä siniset silmät ovat peruja), joiden kaikkien katse virkistyi.

-Tasoittaa ja häivyttää pieniä ryppyjä
- Tätä ominaisuutta voi arvioida vaan minä.  Mulla on aika syvät silmänalusrypyt, poskessakin sellainen pitkä pystysuora tyynynjälkiryppy. Isäni luuli, että olen jostain saanut arven. En ole, olen tulossa vaan vanhaksi. Tuote kyllä ainakin hohdollaan veti huomion muualle.

Kamalasti otti kyllä omantunnon päälle, kun huomasin kyseessä olevan anti-ageing tuote. Niitähän ei suositella käytettäväksi ennen ensimmäisiä ryppyjä, mutta ehkäpä tämä viihteellinen testailu eroaa käytöstä. 
Voiteessa on nimittäin luomukofeiinia ja hyaluronihappoa.

Oletteko te jo poteneet räkätaudin vai mitä muka?




*lapsia ei  vahingoitettu 
*tuote saatu blogiin
*ihan itte maalasin

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Ranskalainen rakkaustarina eli CHLOÉ Love Story edt

Sainkin superidean, että alan jatkossa fiiliksen mukaan piirtämään tai maalaamaan postauksiini kuvia. 

                                     


Nainen on lumonnut miehen.
Mies muistaa edelleen tuon yön.
Naisen valloittavan hymyn ja hänen luontaisen aistillisuutensa.
Hänen välittömyytensä ja spontaanisuutensa.
Ja parfyymin tuoksun, joka kuului juuri tälle naiselle.
Uusi rakkaustarina saa alkunsa.


Chloén uutuustuoksu Love Story edt tuo mulle mieleen  kesäiset torit ja ulkonakuivatun pyykin. Appelsiininkukan kirpeys herättää duunarimuijat loskaiseen aamuun  ja viimeistään krassin- sekä luumunkukat saavat jalan nousemaan kinoksessa kevyemmin.

Itse en ymmärrä tuoksunuoteista vielä mitään, mutta kuvailisin tätä sanoin: Aurinkoinen ja varakkaan ihmisen tuoksu. Ei sellaisen plyysituolissa istuvan ihmisen, vaan ihmisen, jolla on eteishuoneessa pylväät ja asunto etelänmaissa. Tuoksu ei kuitenkaan ole leuhka, vaan ehkä enemmän salarikkaan.

Tuoksupullon muoto muistuttaa tarkoituksella hameen helmaa, pliseeratun sellaisen. 

                                    

Naisella on kädessään onnenamuletti, riippulukko, joka on universaali rakkauden symboli ja Chloé muotitalon tunnus. Tuoksun nimi on painettu kultaisin kirjaimin, valkoiseen mattapintaiseen tuoksukoteloon, jota kiertää pinkinsävyinen nauhakuvio. Pakkaus kätkee sisäänsä kauneimman lahjan: rakkaustarinan.

Ensimmäisiä hajuvesiäni oli äidiltä kiristetty Chloé for woman, joka ei varsinaisesti sopinut teinille. Tästä Love Storystä saan taistella teinitrioni kanssa.On kyllä niin ihana tuoksu, kukkainen, keväinen  ja piristävä. 

Myynnissä maaliskuusta 2016 eteenpäin.

Love Story edt 30 ml suositushinta 53,50 e
Love Story edt 50 ml suositushinta 78,30 e


*kursiivit pressi-infosta
*lehdistönäyte

tiistai 26. tammikuuta 2016

Omakuvia

Mä olin vuodeks unohtanut lempiharrastukseni, piirtämisen. Oon sellainen, että joko teen jotain, tai sitten en. Kuten viime kesäinen jumppahulluus, sitä kesti aikansa ja nyt en katso jumppasalille päinkään. Oon kotona hoitamassa räkätautilaisia, joten mikäs tässä piirrellessä.

Viikonloppuna aloin vahingossa piirtämään. Mulla alkaa aina kynähommelit omasta naamasta, varmaan psykologisesti ajateltuna jonkin sortin itsensätutkiskelua ja peilaamista. 
Tottahan se on, että kun katsoo itteensä silmiin, niin näkee ittensä. Nyt oli niin nerokas lause, että jihuu kirjallisuuden nobeli tänne ja filosofian myös.

Joissain asioissa oon niin homssantuu, kuin olla voi. Tavarat ovat suurimmaksi osaksi väärissä paikoissa. Lasten koululyijäreillä jouduin siis piirustelemaan, koska omat viralliset piirustuskynäni ovat samassa paikassa, kuin muutkin kadonneet asiat. Piirustuksia saatan sitten vääntää univelkaiseksi asti, jos on nenä vinossa tai silmä millin alhaalla. Tänään olen tehnyt tällaista.





Ahdistaa, kun en saa leukaa kohdalleen. 



Viikonloppuna tein omakuvan. Oli muuten vika kerta toistaiseksi, kun piirrän itseni karvahupun sisään. 

Onko teillä fiilispohjaisia harrastuksia, vai aina joka tiistai sama tanssitunti? 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kiittämätön akka

Tiiättekö mitään kauheampaa, kuin seuraava.

Nukahdat täydessä virka-asussa sohvalle. Päällä kireät farkut, jotka liiskaa mahamakkaraa, sekä nilkoista puristavat sukat. Tissiliivitkin painavat ja naamalla on lukulasit. Nukut makeasti siinä pari tuntia, vaikka sählyä pelataan sisällä, seinäkelloon on saatu maali ja kissa on yrjönnyt kalaiset liemet jalkopäähän. Heräät hirveään nälkään ja ihanan puolison kokkaaman ruoan tuoksuun.

Ties mistä nakkipiiloista haaveilin. 
Miten hirveää, on pahoittaa mieli siitä, että heräämisruokana on kasviskeittoa. Ei mitään tirisevää, ei rouskuvaa. Rakkaudella tehtyä keittoa ja sinä Taru pahoitat mielesi. Ei auttanut suklaalevyt eikä suoraan paketista rullatut keittokinkut.

vahva keittopettymus

Kun en päässyt hirveästä nälästäni yli, enkä lapsellisuudestani tai makkaranhimosta, tilasin perheelle iltapalaksi pizzat. Meille tilataan niitä seitsemän, koska syöjiä on ja kissatkin arvostavat katkarapuja. Vaan oli karman laki myötä. Pizzaljooni toi tilauksemme kahta tuntia myöhemmin. Itsehän olin ruoan odotusaikana kuluttanut lattiaan reiän Roope Ankan tavoin, sekä soitellut pizzatilauksen perään laihaa äitiä leikkien. " Lapsilla on jo nälkä, missähän viipyy." Tilauksen tullessa siitä puuttui puolet.

Minun ruokani puuttui. Siinä mä sitten parhaani yritin olla pahoillani kaikesta. Siitä, että kiukuttelin porkkanakeitosta ja siitä, etten arvostanut kotiruokaa. Siitä, että nynnyillin kodin eri huoneissa tilauksen tullessa.

Itsehän en kehtaa ovelle mennä, kun noutoruoka tulee. Olenhan kunnon äiti, joka tekee ruoatkin alustaa loppuun. Sohvalta kuuntelin kahden maahanmuuttajan (puolisoni ja kuski) keskustelua siitä, kuka tilasi, mitä tilasi ja mitä puuttui. Siinä kauheassa lannistuneessa mielentilassa, mikä porkkanakeitosta alkoi, en kehdannut edes hihkaista kinkkuananasaurajuustopizzani perään. Ajattelin, että kyllä tämä on kiittämättömyyden palkka. 

                  

Kun pizzaljooni sitten ajoi edestakaisin mieheni selvitettyä puuttuvia ruokia, alkoi sääli. Säälitti, kuinka kehtaan olla niin ahne, että työläistä ajelutan stadia ympäri. Säälitti kokki, joka alkuperäisen tilauksen väärinymmärsi. Säälitti kyllä miehenikin. Lapset olivat jo nukkumassa, kun lopputilaus saapui. Palkinnoksi pilalle menneestä tilauksesta saimme limuja ja minäkin oman pizzani. 
Vaan oli ruokahalu jo mennyt kaiken tunnekuohun keskellä. Tuolla se odottaa jääkaapissa, että olen keittoni syönyt. Ikinä en enää kotiruoasta valita, koska ahneen loppu on justiinsa niin kauhea. 

perjantai 22. tammikuuta 2016

Mä näen ihmisten värit, ovatko ne auroja?

Kauan pohdin, että uskallanko tätä kirjoittaa. Niin helposti ihmisistä puhutaan huruakkoina tai muina kylähullun tapaisina. Kun idolini Tiia tuli etiäisineen kaapista, ajattelin minäkin rohkaistua. 

Mä näen kaikenlaista. Eniten mua on pohdituttanut ihmisiä ympäröivät värit, jotka mä näen. Syvempää merkitystä en osaa väreille sanoa, paitsi joskus niiden kanssa tulee tarina. Eräästäkin vaaleansinisestä ihmisestä tiesin, että vauva on tulossa (ennen kuin ihminen itse tiesi).  Väriin liittyvä tarinan kuulen ikäänkuin kuiskauksena. Kauheaa oli nähdä eräässä sisällä kytevä sairaus mudanruskeana värinä, enkä tiennyt pitikö minun siitä ihmiselle sanoa. 

Ihminen, joka kantaa päänsä päällä mustaa, on mulle kauhistus. Kylmäreitä tulee, jos ihmistä ympäröi lasinen väritys. Tiedän, että googlaamalla saisi lisätietoa värien merkityksestä, mutta en halua lukea manuaalia ihmisen kanssa. Itteeni kiinnostaa lähinnä, että miksi niitä näen? Intuitiivisesti osaan tulkita värejä ilman karttaa, mutta minkä takia? Ketä varten? Pitääkö mun kertoa, että hei muija, sä oot sininen?





Samaa olen miettinyt näiden videonauhana kulkevien visioiden kanssa. En mä saa niitä kaikista ihmisistä, enkä pyydettäessä. Tätä on hurjan vaikeeta selittää, muuten kuin yhdellä käytännön esimerkillä. 
Eräs tuttavani oli sinkku ja kaipasi rakkautta. Emme olleet mitenkään bestiksiä, työkavereita ennemmin. Mä näin sen ihmisen vieressä videonauhamaisesti tulevia tapahtumia rakkauden löytymiseen liittyen. Oli erikoinen kohtaamispaikka, miehen vaatteetkin selostin. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin, kun emme ole olleet enää samoissa duuneissakaan, kysyin onko mitään tapahtunut. Sain kuulla, että kaikki kävi justiinsa niin kuin silloin näin.
Samankaltaisia juttuja mulle käy viikottain. 


Välillä tämä on tosi pelottavaa ja mielenkiintoistakin. Pelkoa aiheuttaa se, etten tiedä miksi ja mitä mun kaikilla näkemilläni asioilla pitäisi tehdä? 

Lopuksi hallelujamainen kuva, joka itseäni naurattaa.



tiistai 19. tammikuuta 2016

Pelastaako OSiS+ lättäpään ja muita mietteitä karvalakin alta

Mua on siunattu eliaslönnrotmaisella ohuella hiuksella. "Lasimainen ja hento", sanovat hiusammattilaiset. Kuvaus olisi ihana, jos se sopisi vaikka vartaloon. Oon tupeerannut, tupsuttanut hiuspuuteria, föönaillyt ja kokeillut kaikkea paitsi lisäkettä. Niinhän se on, että ihan isänperintönä on tämäkin tupsu tullut, eikä sitä pahemmin raaski parjata. Onneks on keksitty tukkkatuotteet ja pipokausi.


Olin viime viikolla tutustumassa Schwarzkopf Professionalin keväthommeleihin. Hiusten laihuuden vuoksi mulla ei oo koskaan ollut pitkää tukkaa, koska näyttäisin surulliselta luudalta, Olin ihan jihuu, kun Schwarzkopfin ( siis aivan järkyttävää, miten monta kertaa tuon voi kirjoittaa väärin) tilaisuudessa oli eniten lyhyttä tukkaa tarjolla! Ja värejä!




Nyt maaliskuussa repeää meikäläisen teinityttären pillifarkut, kun IGORA COLORWORX tulee myyntiin. Ei siinä muuten, mutta ihan ittelleni ajattelin laittaa ja ansaita porttikiellon lasten kevätjuhliin. Suoraväreissä on 7 eri sävyä ja laveeraaja, joten hiuksiin voi maalata vaikka sateenkaareen. Ja ehkä ponin. Lupaavat, että väri kestää 20 pesua! Myynnissä kampaamoissa maaliskuussa, svh 14.90 e /100 ml.

COLORWORX

Helpotusta tähän littapäähän tuo myös OSiS+ uudistetut tuotteet. Oonhan mä aiemminkin käyttänyt kampaamokamaa, mutta tämän tuotesarjan markkinoinnissa käytetään itseäni kuvaavia sanoja: leikkisä, cool ja hauska. Mitäs muuta me melkein nelikymppiset haluttaisiin ollakaan, kuin kaikkia noita ja lisäksi tukka pöyhkeänä.



Tilaisuudessa lanseerattiin kahdeksan kokonaan uutta tuotetta. Itseäni kiinnosti eniten uusista muotoilutuotteista Big Blast, joka on tuuheuttava geeli, ei jätä sellaista ysärifledaa vaan pitää hiukset luonnollisen tuntuisina. Rakennetuotteista innostuin kuullessani sanat VOLUME UP, vanha tuttu tuuheuttava tuote uudistetulla ulkonäöllä ( ja tuoksuu luksukselta). 

Mitäs sanotte, pitäisikö heittää oranssiksi koko fleda? Vaiko siniseksi?



tuntien tupeeraamisen tulos.

Tukkahommien lisäksi oon ehtinyt miettimään oman asenteen vaikutusta onnistumisiin. Nyt on meikäläisen työnhaku päättynyt hetkeksi, onnellisesti! 

Tulin siihen tulokseen, että työnhakuun pitää suhtautua samalla lailla kuin rakkauden etsimiseen (90-luvun vahva kokemus). Mitä vähemmän etsit, sitä todennäköisemmin löydät sen. Ystäväni sanoi mulle sinkkuvuosina, että mitä sä miestä etsit, ne tulee yleisistä vessoista tai kulman takaa. Näin oli ja näin kävi työhommeleidenkin kanssa. Toukokuussa alan etsimään kesäksi hommia, stressaamatta. 










sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Pakkasmeikki Laveran luonnonkosmetiikalla

Oon niin kaivannut aurinkoisia päiviä, jolloin saa ilman lisävaloja otettua meikkikuvia. Sain blogiini testiin Laveran luonnonkosmetiikkaa, uusia tuttavuuksia mulle. Pakotin miehen hankeen ottamaan naamastani kuvia ja yhteistyössä oli jonkin verran näkemysristiriitaa. 


Silmämeikissä käytin mineraaliluomivärejä: Laveran Beautiful Mineral Quattroa, sävyä Smokey Grey 01.



mineral quattro

Luomivärit ovat vegaanisia ja ne sisältävät luonnon mineraalipigmenttejä. Lopputulos on pehmeä ja pitkäkestoinen.



Mulle asennettiin eilen viimeinkin meikkihuoneeseen kunnon meikkivalot, sellaiset maskeeraajain pallovalot.  Ei tarvi enää ihme spottiviritelmiä tai jatkojohtoja viritellä. Pitäisi varmaan investoida vielä kunnon lisävaloon, mitä tulee meikkituotteiden kuvaamiseen. 






Mä oon tykännyt tuon luomivärin pigmentistä ja levittyvyydestä, on pysynyt silmissä iltaan saakka ilman setting spraytä. 



oNKO SULLA KOKEMUSTA LUONNONKOSMETIIKASTA? keRRO IHMEESSÄ.

Muut meikissä käytetyt tuotteet:
- Lumene Longwear Blur-meikkivoide sävy 1
- Clarins Instant Concealer sävy 02
- Isadora Face Sculptor
- Kicks Face Sculptor
- Lancome  Hypnose Drama-ripsiväri
- Diorin vedenkestävä musta kajal
-Isadora hopea ripsiglitter




***Tuotteet saatu blogiin

www.lavera.fi

lauantai 16. tammikuuta 2016

Liikaa omaa aikaa

Silloin kun olin kotiäiti, muistan miten toivon pääseväni suihkuun tai vessaan yksin. Kolmen alle kaksiveen kanssa intiimit asioinnit olivat sitä, että yksi pesi hampaita vessaharjalla ja toinen kaivoi kissanhiekkalaatikkoa kolmannen vedellessä vessapaperirullaa pitkin huoneistoa.

Eilen juttelin koulukaverini kanssa omasta ajasta ja siitä, miten se eri-ikäisten vanhempana näkyy. Mulla on aina ollut oman naaman laitto tärkeetä, vaikka  olisin valvonut puoli yötä keskoskaksosia syöttäen. Jotenkin meikkailemalla pidin itseni yhteiskuntaan osallisena, että olin tavallaan habitukselta valmis menemään jonnekin.




Silloin vuosia sitten ei tullut mieleenkään, että sitä omaa aikaa voisi olla liikaa. Kun elämä pyöri hiekkiksen ja postilaatikon välillä, en tullut ajatelleeksi tätä päivää. Lapseni ovat suhteellisen itsenäisiä, enkä välttämättä kuule heidän ääntään moneen tuntiin vaikka samassa talossa ollaan. Ei tarvitse olla valppaana, että joku tukehtuu legoon eikä tarvitse olla jatkuvassa elvytysvalmiudessa henkisesti. Olen saanut itseni kiinni siitä, että katson yksin lastenohjelmia tyttöjen ollessa jo meikki-iässä.

                          

Mitä sillä omalla ajalla voi sitten tehdä, kun ei koko ajan pusulomillakaan kehtaa käydä? Mä olen järjestänyt meikit miltei aakkosjärjestykseen. Mä olen päässyt auton etupenkillä Ikeaan. Mä olen ollut koulussa pelaamassa kännykkäpelejä , kun on edelleen tuo vahva motivaatio-ongelma ennen maalisuoraa.

rouva nauttii autossa

Tiedän, että tyhjän pesän syndrooma iskee yleensä vasta lasten poismuuttaessa. Kukaan ei ollut kertonut, että sitä voi ilmetä myös lasten kasvaessa. Silti mä nautin, että mun jalassa ei roikuta jatkuvasti, eikä konkreettista apua tarvita kuin läksyissä. Teini-ikäisten äideille tarvittaisiinkin joku vertaisryhmä. Miten pitäisi olla, kun neuvosi ovat tyhmiä ja olet muutenkin täyspaska? 
Kuitenkin nautin siitä, että minua ei tarvita koko aikaa. Samalla kaipaan sitä, että tarvittaisiin.



Miten te handlaatte kaiken oman ajan? 

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

No niin

Mä melkein otin yhteyttä aikuistensuojeluliittoon, koska tällaiset reilun kuukauden lomat luentojen välillä ovat kauheita. Mun jatkuva flowfiilis oli ihan pausella, koska oon ollut liian kauan sivilisaation ulkopuolella. 

On meikattu kahdet meikit omaan naamaan päivässä, käytetty kolmea tytärtä elävinä meikkipäinä, on askarreltu ja ulkoiltu. On aloitettu tekemään Epäonnisen kokin käsikirjaa. Olen siis käyttänyt aikani varsin hyvin. 

Nyt on munkin arki alkanut menoineen ja aamukuuden meikkeineen. Koska haluatte nähdä, miltä näytän ennen taikoja, niin olkaa hyvä.


Mulla on silmäpusseille testissä ihana tuote. Siitä heti lisää, kun saan tarpeeksi valoa kuvaukseen.

Mitä teidän keskiviikkoon kuuluu?









lauantai 9. tammikuuta 2016

YSTÄVÄKIRJAHAASTE

Outi haastoi mut aikapäiviä sitten, mutta unohdin vastata! Kiitos Outi ja kyllähän sä varmasti arvasit, että nyt on muija kiireinen..

Haasteen säännöt:
-Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
-Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
-Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
-Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia 
-Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
-Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä 

joskus piirrän. joskus en.

1. PERHEESEEN KUULUU? 
Mies ja neljä kouluikäistä lasta sekä neljä kissaa. 

2. HARRASTUKSET? 
Ihan ykkösenä bloggaaminen ja sen sivuilmiöt. Toisena piirtäminen ja kolmantena meikeillä piirtäminen. Joo ja joskus neulon hetken ja muuta, mutta ne ei ole harrastuksia vaan fiilistekemisiä. Ihana ilma neuloa sukkaa.

3. RAKASTAN... 
-Perhettäni, sekä omaa että lapsuuden (sisältää kissat)
-kauppakeskuksissa haahuilua ja kahvittelua
-kaikkia maailman lapsia, vaikka en ole heitä tavannutkaan. 



4. INHOAN... 
- En inhoa, mutta en erityisemmin tykkää 
- maahanmuuttovastaisista ihmisistä
-hyväksikäyttäjistä ihmissuhteissa
-valehtelusta

5. PARAS LUKEMANI KIRJA? 
Ulla-Lena Lundberg: Jää (järkytyin pitkäksi aikaa)
ja Astrid Lingrednin Mio, poikani Mio ( luen tätä nyt pojalle)
kuva täältä


6. HALUAISIN ISONA OLLA... 
Tasapainoisten lasten äiti ja sen lisäksi luovuudella tienaava

7. PARAS TV-SARJA? 
Holby Cityn sairaala, joo!! 

8. LEMPIRUOKANI? 
Mieheni tekemä Pulled pork, haudutettu 14 h. Kolakastikkeella.

9. HAAVEILIJA VAI REALISTI? 
Haaveilija ja se toimii AINA. Realismi johtaa helposti katkeruuteen ja kyynisyyteen. 

10. TOIVOISIN, ETTÄ...
-Lapseni ovat elämässään tyytyväisiä 
-Saan pian erään ihanan soiton
-Maailman tilanne rauhoittuisi ja ihmiset lopettaisivat älyttömät rasistiset toimensa.

Haastan mukaan 




torstai 7. tammikuuta 2016

Arat paikat jäässä

Emmä nyt pakkasista viitsi valittaa, mutta sen vähän kuitenkin. Normaalikansalaisella jäätyy varpaat tai hento ranne, mulla nenäkarvat. 

Olin liikenteessä kuin tundrien mies. Luulin, että meikit oli pitkin naamoja, kun ohikulkijat tuijotti,  kunnes kännykän omakuva paljasti valkoisena huurutuppuna jäätyneet nenäkarvat. Mä oon jotenkin kokonaan unohtanut tän naiseuden tai siis miehekkyyden osa-alueen hoitamisen. Ehkä mä oonkin yleensä aina niin terve just siksi, koska bakteerit eivät pääse nenäonteloon? 


ei tullu höyryä

Kirpakasta pakkassäästä (en enää ikinä sano kirpakka pakkassää, enkä myöskään kevään ensituoksut, autereinen kesä, enkä tunnelmallinen joulu) huolimatta olen kävellyt 15000 askelta.  Mulla on peninkulmajalat, joten mun oman askelmittarin mukaan kyseessä on noin 8-10 kilometriä, kysyjästä riippuen. Jäin julkisen liikenteen vangiksi asioidenhoitoreissulla ja tuli sitten käveltyä.



Kotiin päästyä ei auttanut kissain lämpö, eikä villapeitot. Tilanteen pelasti legendaarinen fleece with sleeves ( sai Tigeristä, ei tiiä saako enää). Voi olla, että oon jättänyt käyttöohjeen lukematta, mutta näin päin tämä lämmittää pyrstöpuolta. Toisin perin näyttää leikkaussalivaatteelta. 

oho, mulla on hymykuoppa



Menen trimmailemaan.


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kuinka mokata työpaikkahaastattelussa

Syyskuussa kerroin teille hävittämisen taidoistani. Silloin etsin veropapereita asuntoon liittyen ja samalla huomasin monen muunkin asian kadonneen. Olenko nyt organisoitunut uudessa kodissa ja onko Tarulla nyt asiakirja-arkisto?




Facebookin puolella kerroin työhaastattelustani, johon olin varustautunut aikuisen tavoin. Mukanani oli habitukseeni sopiva todistuskansio, jossa oli muistikuvani mukaan ylppäripapereista asti kaikki tärkeä. Mieleen ei kuitenkaan tullut avata kansiota edes kotona, vaan vasta haastattelutilanteessa. Lasten taaperoaikaiset kerhokuvat ja Karvinen-synttärikortit eivät herättäneet haastattelijan empatiakykyjä, eikä edes Mattinykäs-tarra suoraan 80-luvulta. Työpaikka jäi saamatta. 

Toisaalta voi olla, että siihen vaikutti myös vastaukseni, kun kysyttiin haluanko kahvia. Kuka tahansa auktoriteettikammoinen tai epäimpulsiivinen olisi varmaan vastannut: " Ei kiitos" tai " Kiitos mielellään." Itse en osaa omaa rehellisyyttäni aina suodattaa, niin sanoin : " Ei kiitos, kun tulee muuten kakat housuun." No, ainakin olin rehellinen. En osannut edes hävetä, mutta nyt tarkemmin ajateltuna, olisin voinut vaikka vaan sanoa ei.



 Niin, mähän luulin myös,  että lapsilla alkoi koulu maanantaina. Turhaan laitoin pienimpiä nukkumaan arkirtymiaikaan, kun lomaa on vielä tänäänkin. 

Kyllä mä aina välillä mietin, että pitäisikö mun alkaa käyttämään kalenteriani. Mutta kun talouden ainoa kynä on nyt jo hävinnyt. 


                     

Nyt aikani pohdittuani kaiken maailman sanomisiani, olen rehellisyyden kannalla. Jos mä olisin sen kahvin ottanut, olisi haastattelu päättynyt toisenlaiseen katasrofiin. Siitä, etten jännitä tilanteita on siis myös etua!

Näin alkoi tammikuuni arkirintamalla. Miten teillä?



tiistai 5. tammikuuta 2016

Öljyä ryppynahkaisille NIVEA Q10 FIRMING BODY OIL

Nyt kun oon konttaillut täällä huoneistossa ja aikani kuluksi rapsutellut ketsuppitahroja laminaatista peukalonkynnellä, olen alkanut ottamaan perspektiiviä asioihin. Ensinnäkin ärsyttää tahrat ja kissankarvat maassa ja toisekseen mun ihoni kärsii kylmyydestä. Mikä se perspektiivi sitten on? No vaikka se, että miksi olisi pakko ulkoilla pakkasella?

 Keksin kolmivuotiaan tasoa vastaavan lausahduksen: Hirveetä kun ulkona on kylmää, mutta onneksi voi mennä sisälle.





Eilen mä vietin kivan kahvihetken kanssabloggaaja Dioriinan kanssa, jossa puhuimme perusasioista, vaihdoimme juorut sekä skandaalit sekä puhuimme kosmetiikkaa. Mulla on raskausajoista venynyt mahanahka, mikä ei ilman veistä kiinteydy. Sen todisti jo viime kesäinen jumppainnostus, mistä ei sitten enää puhuta. Mä oon aiemminkin öljyillyt ja valellut itseäni eri tuotteilla, mutta nyt on muija taas innostunut.





NIVEA Q10 FIRMING BODY OIL lupaa kiinteyttää synnyttäneiden ihoa ja se soveltuu erityisesti raskausarpien käsittelyyn. Säännöllisesti iholle hierottuna öljy auttaa häivyttämään arpia, parantamaan ihon kosteustasapainoa sekä tasoittamaan ihonsävyä jo kahdessa viikossa. 
Mulla on toki synnyttämisistä luojan kiitos jo aikaa, mutta nahka muistaa kyllä. 



Nyt kun olen tätä kokeillut muutaman viikon, on piilossa pysyvä maha-alue kyllä tasaisempi sävyltään ja ihan niinkuin kireämpikin. Ja joo, ei oo joululäskejä kun ne tuli reiteen. Mikä siinkin muuten on, että aina reidet lihoavat ekana tukeiksi ja vaikka ranne pysyy laihana? Törkeetä. No, onneks liha lähtee taas vapuksi pois.

Öljyn sisältämä avokadoöljy saa kuivan ihon tuntumaan pehmeältä, kimmoisalta ja ylellisen sileältä. Ihoon hyvin imeytyvä, pehmentävä macadamiaöljy antaa iholle silkkisen hehkun, ja puuvillansiemenöljy kosteuttaa ja vahvistaa ihon omaa suojakerrosta.


Onko teillä jäänyt joulusta lihallisia muistoja? Vai ovatko kaikki muut sellaisia järkeviä syöjiä, toisin kuin minä? 








*kursivoidut tekstit lehdistöinfosta
*tuote saatu blogiin










lauantai 2. tammikuuta 2016

Haluamisen ja tarvitsemisen erosta

Oon tänään joutunut miettimään haluamisen ja tarvitsemisen eroa, Kuten teidätte, rakastan rehellisesti kosmetiikkaa ja tavaroita. Tuon myöntäminenhän tarkoittaa yleensä sitä, että olet ahne tai kerskailija ja jollain tavalla tyhmäkin, koska myönnät arvostavasi materiaa. En ole mitään noista, vaan  vasta viime vuosina olen alkanut haluamaan itselleni jotain, kaikkien niiden kurahousuostosten ja mukavien kotiäitivaatteiden jälkeen. Ostelulla en myöskään osta pitkäkestoista onnea tai maksa itseäni tyytyväiseksi.

Nyt voisi luontevasti ottaa väliin syyllistävän kappaleen nälkää kärsivistä ihmisistä ja muista vähäosaisista, sekä siitä kuinka kehtaan haluta. Onko minun ostokseni muilta pois? Teenkö riittävästi hyvää mainostamatta sitä?

Huulipunia on haluttu

Mä olen kuulemma parasta shoppailuseuraa, koska tiedän alelaarit ja parhaat meikkimestat. Vein siskoni ostelemaan kunnon meikkejä. Ollaan siis kaksoset ja sisko onkin saanut osansa mun meikkimonologeista, lempiaiheeni josta voisin paasata päivän jos toisenkin. Kosmetiikkakätköistäni on saanutkin nauttia perheeni lisäksi muutama blogin lukija. 

Tähän voisi tulla kappale siitä, onko akateeminen koulutus mennyt hukkaan, kun muija vieläkin kiihottuu huulikiilloista. Tai menee huvikseen kosmetiikkaosastoille saadakseen samanhenkistä juttuseuraa. Jep.


Kahvikuppeja on haluttu



Kun laatukosmetiikkaostosten hinta olikin kolmannella sadalla, sanoin: " Ihanan kallista." Siskoni maksoi valkoisena kiltisti tuotteensa ja kertoi, ettei ole koskaan ostanut itsellensä mitään niin kallista, koska ei ole tarvinnut.

Pääsimme keskustelemaan haluamisen ja tarvitsemisen erosta. Mun mielipide on, että jokainen ihminen ansaitsee joskus jotain kalliimpaa, olkoon se sitten takki tai tukanleikkuu. Itsehän halusin männäviikolla hurjasti kaikkea, mutta nyt en sitten ehkä tarvitsekaan mitään pitkään aikaan. Onko näiden asioiden välillä mielestäsi ristiriitaa?
Siskoni on aina ollut tyytyväinen "johonkin ripsariin", mutta kyllä tänään oli pyhä henki lähellä Urban Decayn tiskillä. 

Kellogs-purkkeja on haluttu. 


Juttelin justiinsa pyjamapäivästä selvinneen miehen kanssa materiasta. Hän on tarvitsemisen kannalla. Yllättyi kovasti, koska sai tänään yllätyslahjaksi miestentuoksun, koska ei tarvinnut sitä. Mutta minä halusin ostaa.

Pohtimista aloitellaan


Kehtaako joku muu kertoa haluamisistaan?




perjantai 1. tammikuuta 2016

Pyjamapäivien kauheus

Kirjoittaja on valvonut koko viime yön aamukuuteen asti. Sissikissa lähti iltapissalle aattona ennen iltaviittä, eikä uskaltanut tulla kotiin kuin vasta aamukuudelta ilotulitusten loputtua. Alkuyöstä mies kuorsasi kaljanhajua naamaan ja itse tarkistelin rullaverhon taakse, josko siellä olisi kissan silhuetti. 


Kuvassa valesissi, eli Suti


Kun koko perhe oli levännyt vuoden ensimmäisen yön äitiä lukuunottamatta, kuulin kauhusanat: tänään pidetään pyjamapäivä. Itsellenihän se tarkoittaa täysiä meikkejä ja tukanlaittoa ja normaaleja vaatteita, mutta asunnosta ei poistuta. Lapsille se tarkoittaa rajatonta pleikka-aikaa ja kännykänräpläystä ja fiiliksenmukaista ulkoilua, miehelle se tarkoittaa sohvalla istuen nukkumista.

Ai että kun alkoi jo sieppaamaan lounasaikaan. Lapset saivat uudenvuoden lahjaksi pleikkanelosen (ja mä en mitään, koska kosmetiikkaostokset) ja ohjauskapuloista (vai mitä joystickejä ne onkaan) oli tapeltu jo useasti. Paketissa oli niitä vain kaksi ja jakaminenhan ei ole suurperheiden lasten luontaisominaisuus. Päinvastoin: se mitä on, siitä pidetään kiinni ja nipistellään siskoa kostoksi. Tai haukutaan identtistä sisarta rumaksi. Lasten rauhoituttua alkoi päiväuniaika. Miehen päiväuniaika. Voi tsiisus ku sieppasi taas. Kyllähän mäkin olisin voinut nukkua, mutta kun en voi. Päiväunista menee meikäläisen maailma enemmän sekaisin.





Siinä mä sitten seisoin keskellä olkkaria ja katsoin, kun muut rentoutuivat. Pesin pyykkiä ja ripustettuani ne, tulin katsomaan kuinka rentoutuminen jatkuu.
Kävi sitten  pikkuhiljaa ärsyttämään kaikki muutkin maailman asiat. Miksi mun pitää olla sisällä katsomassa, kuinka toisilla on ihanaa villasukissa kuorsaten? Miksei meillä ole enää yhteisiä intressejä perheenä, kuten vaikka afrikan tähti? 

Join kostoksi litran kolaa seisaaltaan ja aloitin asioista kauheimman: nalkuttamisen ja marttyyritoiminnot. " Onpas teillä kivan näköinen uuden vuoden päivä perheen kesken" ja  "Oletkos sinä, Taru, viettänyt perheesi kanssa laatuaikaa yhdessä kokkaillen ja nauttien". Mielipuolisesti vastasin kysymyksiini itse.  " Ei ole, mulla on kauheeta kun muut vaan makaa" ja " En ole, vaan koen jääneeni yksin puuhineni."


vih.terv.vaimo

Jutunhan kruunasi sitten se, että tajusin lasten lähteneen ulos itsenäisesti. Mies nukkui toisia uniaan sohvalla ja kiukuttelin siis itsekseni. Silti, musta on kauheeta se, että olen ollut vapaaehtoisesti pyjamapäivän uhri. Lisäksi ärsyttää se, että päiviäunien ottaminen onnistuu toisilta. (Vaikka eniten sieppaa se, että oon kaivannut toista hirveäsi ja nukkuminen on vaimon seuraa tärkeämpää. Kauheeta sanoa tämä ääneen.)



Onko muilla mennyt putkeen?