lauantai 2. tammikuuta 2016

Haluamisen ja tarvitsemisen erosta

Oon tänään joutunut miettimään haluamisen ja tarvitsemisen eroa, Kuten teidätte, rakastan rehellisesti kosmetiikkaa ja tavaroita. Tuon myöntäminenhän tarkoittaa yleensä sitä, että olet ahne tai kerskailija ja jollain tavalla tyhmäkin, koska myönnät arvostavasi materiaa. En ole mitään noista, vaan  vasta viime vuosina olen alkanut haluamaan itselleni jotain, kaikkien niiden kurahousuostosten ja mukavien kotiäitivaatteiden jälkeen. Ostelulla en myöskään osta pitkäkestoista onnea tai maksa itseäni tyytyväiseksi.

Nyt voisi luontevasti ottaa väliin syyllistävän kappaleen nälkää kärsivistä ihmisistä ja muista vähäosaisista, sekä siitä kuinka kehtaan haluta. Onko minun ostokseni muilta pois? Teenkö riittävästi hyvää mainostamatta sitä?

Huulipunia on haluttu

Mä olen kuulemma parasta shoppailuseuraa, koska tiedän alelaarit ja parhaat meikkimestat. Vein siskoni ostelemaan kunnon meikkejä. Ollaan siis kaksoset ja sisko onkin saanut osansa mun meikkimonologeista, lempiaiheeni josta voisin paasata päivän jos toisenkin. Kosmetiikkakätköistäni on saanutkin nauttia perheeni lisäksi muutama blogin lukija. 

Tähän voisi tulla kappale siitä, onko akateeminen koulutus mennyt hukkaan, kun muija vieläkin kiihottuu huulikiilloista. Tai menee huvikseen kosmetiikkaosastoille saadakseen samanhenkistä juttuseuraa. Jep.


Kahvikuppeja on haluttu



Kun laatukosmetiikkaostosten hinta olikin kolmannella sadalla, sanoin: " Ihanan kallista." Siskoni maksoi valkoisena kiltisti tuotteensa ja kertoi, ettei ole koskaan ostanut itsellensä mitään niin kallista, koska ei ole tarvinnut.

Pääsimme keskustelemaan haluamisen ja tarvitsemisen erosta. Mun mielipide on, että jokainen ihminen ansaitsee joskus jotain kalliimpaa, olkoon se sitten takki tai tukanleikkuu. Itsehän halusin männäviikolla hurjasti kaikkea, mutta nyt en sitten ehkä tarvitsekaan mitään pitkään aikaan. Onko näiden asioiden välillä mielestäsi ristiriitaa?
Siskoni on aina ollut tyytyväinen "johonkin ripsariin", mutta kyllä tänään oli pyhä henki lähellä Urban Decayn tiskillä. 

Kellogs-purkkeja on haluttu. 


Juttelin justiinsa pyjamapäivästä selvinneen miehen kanssa materiasta. Hän on tarvitsemisen kannalla. Yllättyi kovasti, koska sai tänään yllätyslahjaksi miestentuoksun, koska ei tarvinnut sitä. Mutta minä halusin ostaa.

Pohtimista aloitellaan


Kehtaako joku muu kertoa haluamisistaan?




22 kommenttia:

  1. Mä haluan samasta syystä kuin sinä. Olen vuos tolkulla antanut aina muille, muut on aina menneet minun edelle. Nyt on minun vuoro välillä myös haluta ja saada. Mun mielestä on ihan tervettä olla välillä itsekäs...koska mä haluun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mutta onko se itsekästä?

      Poista
    2. Ei kai. Äiti-ihmisenä sitä vaan pitää itsekkäänä :)

      Poista
    3. Musta meillä äideillä on oikeus välillä itsekkäitä,muut kuitenkin suurimmaksi osaksi menee edelle.Kyllä jokainen saa hemmotella itseään silloin tällöin. :D

      Poista
    4. Just näin. Mun mielestä se on ehkä enemmän itsensä arvostusta kuin itsekkyyttä.

      Poista
  2. Olen jo antanut itselleni anteeksi haluamiseni ja järjestänyt kaikki uudet, ihanan kalliit Urban Decayt. Nyt HALUAN käyttää tilaisuuden ja kiittää sua, maailman rakas siskoni siitä, että olet opettanut mut arvostamaan itseäni ja siitä, että et IKINÄ syyllistä haluamista. Olet rakas ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onko sulla UD alttari?

      Poista
    2. Joo tavallaan on. Mut ei siis läheskään sitä luokkaa, ku sulla sun kosmetiikkahuoneessa. Mut esillä ovat ja saavat usein ansaitsemaansa huomiota.

      Poista
  3. Mäki haluun. Kaiken. Nyt heti. Varsinkin kosmetiikan. UD - nam! Nyt oon nauttinu maanantaista meiän uudesta 55" ehdottoman tarpeellisesta Smart-TV:stä, ja ens viikon torstaina voin siirtää sen jo vanhojen asioiden listalle, kun meen Ruotsin risteilylle haluamaan lisää. Kosmetiikkaa. Nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei noista elektroniikoista nauti kuin päivän, paitsi miehet jotka paskantaa manuaalin kanssa vielä.vuoden päästä. Paa kuvia mitä ostit, innostuin!!

      Poista
  4. Täällä pitkäaikainen liikaa,mutta kommenttia en ole kerennyt ( 3 lasta,työ you know) jättää.Nyt oli pakko, sillä itse justi kipuillut tämän asian kanssa. Olen kova haluamaan kenkiä ja laukkuja. Ja niitä riittää. Mutta ensin katson ,että lapsilla on kaikki tarpeellinen ( en ole yh,mutta minun palkalla ostetaan lasten vaatteet,mies maksaa kaiken muun).sitten vasta ostan omia juttuja. Joskus joudun säästämään jos haluan jotain kalliimpaa,mutta sitten on sitäkin rakkaampaa. Kyllä,autan myös muita ja pistän rahaa hyviin tarkoituksiin,mutta en tästä kuluttele muille. Koen joskus morkkista tästä "harrastuksestani" ,varsinkin jos joku huomauttaa "että taasko sulla on uudet kengät,ei mulla ole varaa". Teen pienpalkkaisia työtä ( sairaanhoitaja) enkä elämöi varojeni,vaan olen hyvinkin suunnitelmallinen rahankäytössäni. Silti tuollaiset kommentit saavat minun tuntemaan syyllisyyttä.
    Mutta siis kiitos hauskasta blogista. Vaikka käsittelet pinnallisia asioita en ole koskaan saanut kuvaa ,että olisi vain " parfyymipullo mutsi" vaan ihana,rakastava äiti ja kerrassaan lumoavan herkkä ja henkinen nainen.
    -Susanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Susanna! Kiitos ihanasta kommentistasi ja siitä, että seuraat!
      Kyllähän meilläkin lapset menee aina ekana, toki. On silti jotenkin "väärin" äitinä haluta tavaraa. Mä oon kyllä aika hyvin lopettanut syyllistymisen..

      Poista
    2. Kauhia mitä kirjoitusvirheitä,mutta onneksi tajusit pointtini. Yritän opetella pois syyllistymisestä,mutta helppoa se ei ole. Ihanaa vuotta 2016
      -Susanna-

      Poista
  5. Vanhemmiten (ja koko ajan maailmalle hinkuen) tarvitseminen on kyllä jo ajanut haluamisen ohi. Tai sitten niin, että haluan, että melko tarkkaan kaikka meikit ja ihonhoitotuotteet mahtuvat pariin pussukkaan, jotka puolestaan mahtuvat matkalaukkuun tai (sentään vaan osittain) käsimatkatavaroihin.
    Shampoita, hoitoaineita, kosteusvoidetta ja hammastahnaa tapaan sentään ostaa yleensä sen verran ajoissa pieneksi käsivarastoksi, etteivät, kuitenkin suht kriittisinä tuotteina, pääse kesken jotain kiireaikaa kotoa loppumaan :-)
    Mukejakin tapasin haalia ja on niitä meillä vieläkin, liikaa, mutta ainakin nyt minimalistiseen tyyliin toteutettu keittiöremontti rajaa niiden määrää, kun kaappitilaa on vaan tietylle määrälle, jos tulee lisää, niin jonkun vanhan on lähdettävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei edes muutossa heitetty yhtään kippoa veke.

      Poista
  6. Jotenkin hieman vajosin ja syyllistyin, sillä se määrä mukeja ja purkkeja mitä olen halunnut, se on jotain tajutonta! Mutta kyllä ne on tänne kummasti uponnut ja purkkeja olen nimenomaan haalinut kirppareilta ja nooh ulkomailta. Mutta budjetissa on pysytty ja niin pois päin ja paljon on iloista mieltä saatu.

    Hyvin kiteytät sen, miten haalijaa, etenkin hei kosme, voidaan pitää jotenkin pinnallisina eli juuri ne immeiset, jotka eivät mistään mitään tiedä. Sama se mistä kukin ilonsa saa, jos sillä ei ketään loukkaa ja ihminen on itse onnellinen.

    Iloa päivään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa missä olen! Kuppikaupoilla. Ja meikki.

      Poista
  7. Mut miten sitä keksii koko ajan lisää uutta haluttavaa? Mulla on myös tapana sivuuttaa kaikki mitä oikeesti tarvin kuten uudet talvirenkaat ja pöytäkoneen emolevy, koska ne on kalliita ja tylsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvin. Käsisaippuoitakin on satoja eri. Niistä voi aloittaa ;)

      Poista
  8. Mä en kyllä koe syyllisyyttä jos haluan jotain. Olen aina ostellut lapsille paljon, ja ostan vieläkin, mutta niiden kotiäitikalsarivuosien jälkeen olen itsekin halunnut panostaa itseenikin enemmän. On se sit vaatetta, kenkiä, kosmetiikkaa, kotijuttuja, hieronta tai viikonloppureissu ilman lapsia; nautin hemmottelusta ja omasta ajasta erityisesti nyt kun lapsetkin on jo sen ikäisiä että se onnistuu hyvin. :) t. Laura

    VastaaPoista
  9. En mäkään ole tarvinnut yhtään muumimukia vaan olen halunnut ne :) Ps. olen halunnut niitä aika monta :D Haluaisin myös niitä superkalliita mukeja, mutta nopea vilkaisu pankkitilin saldoon kertoo etten tarvitse niitä. Ja anyway eihän niitä uskaltaisi edes käyttää, joten en välttis edes halua niitä :D
    Suhteeni kosmetiikkaan on useinmiten tarve. Joo tiedän olevani vähän tylsä ja se penteleen ripsiväri ( se ainoa käyttökelpoinen ) on taas kohta loppu, joten minun tarvitsee mennä johonkin tyyliin K-cittarin alelaariin penkomaan kauppareissun yhteydessä. Yhdestä asiasta en tingi ja se on meikkipuuteri (Sensai) Kirjoitinkohan oikein :D

    VastaaPoista