sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kiittämätön akka

Tiiättekö mitään kauheampaa, kuin seuraava.

Nukahdat täydessä virka-asussa sohvalle. Päällä kireät farkut, jotka liiskaa mahamakkaraa, sekä nilkoista puristavat sukat. Tissiliivitkin painavat ja naamalla on lukulasit. Nukut makeasti siinä pari tuntia, vaikka sählyä pelataan sisällä, seinäkelloon on saatu maali ja kissa on yrjönnyt kalaiset liemet jalkopäähän. Heräät hirveään nälkään ja ihanan puolison kokkaaman ruoan tuoksuun.

Ties mistä nakkipiiloista haaveilin. 
Miten hirveää, on pahoittaa mieli siitä, että heräämisruokana on kasviskeittoa. Ei mitään tirisevää, ei rouskuvaa. Rakkaudella tehtyä keittoa ja sinä Taru pahoitat mielesi. Ei auttanut suklaalevyt eikä suoraan paketista rullatut keittokinkut.

vahva keittopettymus

Kun en päässyt hirveästä nälästäni yli, enkä lapsellisuudestani tai makkaranhimosta, tilasin perheelle iltapalaksi pizzat. Meille tilataan niitä seitsemän, koska syöjiä on ja kissatkin arvostavat katkarapuja. Vaan oli karman laki myötä. Pizzaljooni toi tilauksemme kahta tuntia myöhemmin. Itsehän olin ruoan odotusaikana kuluttanut lattiaan reiän Roope Ankan tavoin, sekä soitellut pizzatilauksen perään laihaa äitiä leikkien. " Lapsilla on jo nälkä, missähän viipyy." Tilauksen tullessa siitä puuttui puolet.

Minun ruokani puuttui. Siinä mä sitten parhaani yritin olla pahoillani kaikesta. Siitä, että kiukuttelin porkkanakeitosta ja siitä, etten arvostanut kotiruokaa. Siitä, että nynnyillin kodin eri huoneissa tilauksen tullessa.

Itsehän en kehtaa ovelle mennä, kun noutoruoka tulee. Olenhan kunnon äiti, joka tekee ruoatkin alustaa loppuun. Sohvalta kuuntelin kahden maahanmuuttajan (puolisoni ja kuski) keskustelua siitä, kuka tilasi, mitä tilasi ja mitä puuttui. Siinä kauheassa lannistuneessa mielentilassa, mikä porkkanakeitosta alkoi, en kehdannut edes hihkaista kinkkuananasaurajuustopizzani perään. Ajattelin, että kyllä tämä on kiittämättömyyden palkka. 

                  

Kun pizzaljooni sitten ajoi edestakaisin mieheni selvitettyä puuttuvia ruokia, alkoi sääli. Säälitti, kuinka kehtaan olla niin ahne, että työläistä ajelutan stadia ympäri. Säälitti kokki, joka alkuperäisen tilauksen väärinymmärsi. Säälitti kyllä miehenikin. Lapset olivat jo nukkumassa, kun lopputilaus saapui. Palkinnoksi pilalle menneestä tilauksesta saimme limuja ja minäkin oman pizzani. 
Vaan oli ruokahalu jo mennyt kaiken tunnekuohun keskellä. Tuolla se odottaa jääkaapissa, että olen keittoni syönyt. Ikinä en enää kotiruoasta valita, koska ahneen loppu on justiinsa niin kauhea. 

10 kommenttia:

  1. Ai mahtavuutta, joskus ei vaan mikään käy ja kenkuttaa. Jos mieli halajaa jotain tiettyä, kuten täällä joka päivä sushia, niin onhan suorastaan "törkeää" keittoa laitella, hehee. :) Ihana sinä, mutta silloin kun olen tuollainen kenkuttelija, niin jälkikäteen kun tunnekuohusta toivun, niin huono omatuntohan se.

    Mahtavasti kuvailit vaatteiden kireyttä, juuri sellaiselta täällä joka päivä tuntuu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omatunto soimaa juu, syön keittoa nyt viikon. Aivan kamalaa, miten sitä nalkuttamisesta saakin ittellensä pahan mielen.

      Poista
  2. Kiittämättömyys maan perii sanoo meiän äiti aina. Näköjään ei ole keksittyjä nämä vanhat sanonnat.
    Niinhän se vaan on, ihminen haluaa aina sitä mitä ei valmiina ole. Kotiruoka on tajuttoman hyvää, mutta kyllä se pizzakin maistuu välillä aivan älyttömänhyvältä ♡♡
    Älä sinä mieltäsi pahoita, sinäkin oot vaan ihminen...ja hurjan rakas sellainen ♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kato vanha kansa tietää nää.
      Tuli rangaistukseks pizzaata kuule mahakipu ja muuta.

      Poista
  3. Mä olisin varmaan hihkunut onnesta sen sun miehesi sosekeiton edessä... Mä meinaan joudun tekemään ruokani itse ;)))) Hyvä kun sait lopulta sitä ruokaa ;))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä en oikein viitti kokkailla, vaikka teoriassa osaisin. Sä olisit niin tykänny!

      Poista
  4. Mä kyllä ymmärrän. <3 Jos on hirveä suolaisen nälkä niin mua ei sopat edes leivän kera pidä täytenä. Sitten hamuilen kaapeista illan kaikkea mitä ei pitäisi syödä. Olen aina silloin tällöin koittanut pitää soppapäivää miehen kanssa ja illalla sorrutaan sitten pizzatilaukseen. :D Lounaaksi keitto on hyvää, jos sitten illalla saa jotain tukevampaa, mutta ainoa lämpöisenä ruokana, mun maha kurnii. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei sopassa sinänsä mitään, mutta kyllä läskiruoka voiton vie.

      Poista
  5. Mäkin ymmärrän sua. Ruoka on tärkeä asia, joka herättää vahvoja tunteita! Kyllä mullakin alkaa nopeasti maha kurnia, jos on "väärällä tavalla täyttävää" ruokaa, esim. aamupuuro ei sovi mulle, mulle tulee jo parin tunnin kuluttua sellainen kiukkunälkä että oksat pois :D Joskus syödään puuroa ns. illalliseksi, silloin vedänkin pari kananmunaa kaverina.

    Mutta en voinut olla hihittelemättä: "Itsehän olin ruoan odotusaikana kuluttanut lattiaan reiän Roope Ankan tavoin, sekä soitellut pizzatilauksen perään laihaa äitiä leikkien. " Lapsilla on jo nälkä, missähän viipyy."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, totta tuo roopeankkaus. En minä, mutta lapset. Onneks on neljä tekosyytä :)

      Poista