lauantai 16. tammikuuta 2016

Liikaa omaa aikaa

Silloin kun olin kotiäiti, muistan miten toivon pääseväni suihkuun tai vessaan yksin. Kolmen alle kaksiveen kanssa intiimit asioinnit olivat sitä, että yksi pesi hampaita vessaharjalla ja toinen kaivoi kissanhiekkalaatikkoa kolmannen vedellessä vessapaperirullaa pitkin huoneistoa.

Eilen juttelin koulukaverini kanssa omasta ajasta ja siitä, miten se eri-ikäisten vanhempana näkyy. Mulla on aina ollut oman naaman laitto tärkeetä, vaikka  olisin valvonut puoli yötä keskoskaksosia syöttäen. Jotenkin meikkailemalla pidin itseni yhteiskuntaan osallisena, että olin tavallaan habitukselta valmis menemään jonnekin.




Silloin vuosia sitten ei tullut mieleenkään, että sitä omaa aikaa voisi olla liikaa. Kun elämä pyöri hiekkiksen ja postilaatikon välillä, en tullut ajatelleeksi tätä päivää. Lapseni ovat suhteellisen itsenäisiä, enkä välttämättä kuule heidän ääntään moneen tuntiin vaikka samassa talossa ollaan. Ei tarvitse olla valppaana, että joku tukehtuu legoon eikä tarvitse olla jatkuvassa elvytysvalmiudessa henkisesti. Olen saanut itseni kiinni siitä, että katson yksin lastenohjelmia tyttöjen ollessa jo meikki-iässä.

                          

Mitä sillä omalla ajalla voi sitten tehdä, kun ei koko ajan pusulomillakaan kehtaa käydä? Mä olen järjestänyt meikit miltei aakkosjärjestykseen. Mä olen päässyt auton etupenkillä Ikeaan. Mä olen ollut koulussa pelaamassa kännykkäpelejä , kun on edelleen tuo vahva motivaatio-ongelma ennen maalisuoraa.

rouva nauttii autossa

Tiedän, että tyhjän pesän syndrooma iskee yleensä vasta lasten poismuuttaessa. Kukaan ei ollut kertonut, että sitä voi ilmetä myös lasten kasvaessa. Silti mä nautin, että mun jalassa ei roikuta jatkuvasti, eikä konkreettista apua tarvita kuin läksyissä. Teini-ikäisten äideille tarvittaisiinkin joku vertaisryhmä. Miten pitäisi olla, kun neuvosi ovat tyhmiä ja olet muutenkin täyspaska? 
Kuitenkin nautin siitä, että minua ei tarvita koko aikaa. Samalla kaipaan sitä, että tarvittaisiin.



Miten te handlaatte kaiken oman ajan? 

12 kommenttia:

  1. Mun ylimääräinen aika loppu siihen päivään kun aloin pitää ruokablogia. Pitää kyllä suht kiireisenä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä blogihommiin menee aikas. Tarkoitin lähinnä sitä henkistä omaa aikaa, mitä teet sen kanssa?

      Poista
  2. Tää ongelma on helposti ratkaistu. Tämä on mun elämää:tee töitä pienten lasten kanssa, jotka kaikki halyavat sun huomiota. Sen jälkeen tule kotiin ja nauti siitä, että sun lapset on jo isoja eivätkä tarvii koko ajan huomiota. Urakysymys siis :D
    Hyvää viikonloppua muru ♡♡♡

    VastaaPoista
  3. Tämä on kyllä taas yksi jännä uusi vaihe... Meillä pojat 16 ja 18 eli ei tosiaankaan tarvii äitiä enää muuta kuin henkisenä tukena joskus ja tietysti pesemään pyykkiä ja laittamaan ruokaa. Itse tykkään yksinolosta ja onneksi miehen kanssa tullaan näköjään vielä kahdestaankin toimeen. Nyt puhutaan joskus jo siitä ajasta kun ollaan oikeasti kahdestaan eli pojat lähteneet omille teilleen o_O Välillä itselläkin tulee hirveän haikea olo tästä tarvitsemattomuudesta, nyt se on ohi... Mutta sitten toisaalta on helpottavaa ja ihanaa ettei koko ajan ole muiden käytettävissä :) Pitää vissiin ohjelmoida itsensä tähän tilanteeseen ja alkaa ajattelemaan niitä omia tavoitteita jne... Elämässä on näköjään aina joku vaihe meneillään, huoh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaiheita on aina. Ehkä sekin, että mulla on pian koulu ohi ja ihan uudet kuviot taas aiheuttaa haikeutta.

      Poista
  4. Mulla jotenkin onnistuu tuohon "tarpeettomaan" moodiin siirtyminen helposti, enkä välttämättä tee yhtään mitään (paitsi ehkä siivoilen ja järjestelen paikkoja). Mutta sitten kun yhtäkkiä taas tarvitaankin, en millään meinaa saada sitä moodia päälle. Onneksi vielä se tarpeelinen moodikin on kuitenkin löytynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. Mä pidän kyllä itteni kiireisenä, koska oon niin täynnä energiaa. En yhtään kestä makoilua.

      Poista
  5. Mä taas tarvisin muutaman lisätunnin vuorokauteen :D

    VastaaPoista
  6. Voi että kun oiskin liikaa aikaa! Mulla se loppuu kesken. :/ t. Laura

    VastaaPoista