perjantai 1. tammikuuta 2016

Pyjamapäivien kauheus

Kirjoittaja on valvonut koko viime yön aamukuuteen asti. Sissikissa lähti iltapissalle aattona ennen iltaviittä, eikä uskaltanut tulla kotiin kuin vasta aamukuudelta ilotulitusten loputtua. Alkuyöstä mies kuorsasi kaljanhajua naamaan ja itse tarkistelin rullaverhon taakse, josko siellä olisi kissan silhuetti. 


Kuvassa valesissi, eli Suti


Kun koko perhe oli levännyt vuoden ensimmäisen yön äitiä lukuunottamatta, kuulin kauhusanat: tänään pidetään pyjamapäivä. Itsellenihän se tarkoittaa täysiä meikkejä ja tukanlaittoa ja normaaleja vaatteita, mutta asunnosta ei poistuta. Lapsille se tarkoittaa rajatonta pleikka-aikaa ja kännykänräpläystä ja fiiliksenmukaista ulkoilua, miehelle se tarkoittaa sohvalla istuen nukkumista.

Ai että kun alkoi jo sieppaamaan lounasaikaan. Lapset saivat uudenvuoden lahjaksi pleikkanelosen (ja mä en mitään, koska kosmetiikkaostokset) ja ohjauskapuloista (vai mitä joystickejä ne onkaan) oli tapeltu jo useasti. Paketissa oli niitä vain kaksi ja jakaminenhan ei ole suurperheiden lasten luontaisominaisuus. Päinvastoin: se mitä on, siitä pidetään kiinni ja nipistellään siskoa kostoksi. Tai haukutaan identtistä sisarta rumaksi. Lasten rauhoituttua alkoi päiväuniaika. Miehen päiväuniaika. Voi tsiisus ku sieppasi taas. Kyllähän mäkin olisin voinut nukkua, mutta kun en voi. Päiväunista menee meikäläisen maailma enemmän sekaisin.





Siinä mä sitten seisoin keskellä olkkaria ja katsoin, kun muut rentoutuivat. Pesin pyykkiä ja ripustettuani ne, tulin katsomaan kuinka rentoutuminen jatkuu.
Kävi sitten  pikkuhiljaa ärsyttämään kaikki muutkin maailman asiat. Miksi mun pitää olla sisällä katsomassa, kuinka toisilla on ihanaa villasukissa kuorsaten? Miksei meillä ole enää yhteisiä intressejä perheenä, kuten vaikka afrikan tähti? 

Join kostoksi litran kolaa seisaaltaan ja aloitin asioista kauheimman: nalkuttamisen ja marttyyritoiminnot. " Onpas teillä kivan näköinen uuden vuoden päivä perheen kesken" ja  "Oletkos sinä, Taru, viettänyt perheesi kanssa laatuaikaa yhdessä kokkaillen ja nauttien". Mielipuolisesti vastasin kysymyksiini itse.  " Ei ole, mulla on kauheeta kun muut vaan makaa" ja " En ole, vaan koen jääneeni yksin puuhineni."


vih.terv.vaimo

Jutunhan kruunasi sitten se, että tajusin lasten lähteneen ulos itsenäisesti. Mies nukkui toisia uniaan sohvalla ja kiukuttelin siis itsekseni. Silti, musta on kauheeta se, että olen ollut vapaaehtoisesti pyjamapäivän uhri. Lisäksi ärsyttää se, että päiviäunien ottaminen onnistuu toisilta. (Vaikka eniten sieppaa se, että oon kaivannut toista hirveäsi ja nukkuminen on vaimon seuraa tärkeämpää. Kauheeta sanoa tämä ääneen.)



Onko muilla mennyt putkeen?

20 kommenttia:

  1. Ymmärrän tunteen, huomiota vailla, joskus nämä asiat eivät puolisoiden välillä kohtaa. Joskus toisella on sauhu päällä ja toista pötkötyttää ja kyllä maar kumpaistakin ärsyttää toinen. Mutta onneksi voi ja saa kiukutella ja onneksi pyjamapäivän uhriksi joutuu harvemmin. Mutta nyt olen flunssan takia pyjamissa ja on hieman sellainen häpeällinen olo, tarttis suorittaa jotain ja olla niin kuin tarpeellinen. Ukko touhuaa kuin aropupu, toisaalta pyjamoi joulupäivänä niin, että otti kupoliin. Onneksi on niitä välipäiviä, arkipäiviä, jolloin eletään myös samaan tahtiin. Loistava kirjoitus, anteeksi nautin, mutta en sun turhautumista vaan hauskasta tavasta kirjoittaa. <3 Senkin muru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että muillakim vastaavaa, arvasin. Huomuonkipeyshän se on kaiken taustalla. Kohta kiedon itseeni diskovalot ja alan nauhatanssimaan.

      Poista
  2. Mä oon huomionkipeenä sellainen, että alan huokailla (ja siis vannon, että en ite sitä huomaa) kuulemma todella kovaäänisesti. Sit ihmettelen kun mies tuiskahtaa, että mitä sä taas siinä huokailet? No kun on tylsää, tartteeko sitä jalkapalloa kattoo koko ajan, voinko tulla kainaloon ja häiritä koko pelin ajan, voinko olla ees väliaikaviihdettä? Voi herran jestas meidän kanssa naiset...eikö ollakin ihania? :D
    Mulla pakkopyjamapäivät jatkuu edelleen.
    Oot hani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kauheeta toi pakkopyjama-asia. Paranehan jo. Mä en ymmärrä tollaista urheilunkatsontaa ollenkaan. Vaimo ensin :)

      Poista
  3. Noh, joskus näin. Kyllä se huomenna on jo toisin:) Joskus on vaan ihana olla eikä tehä mittään! Minäkään en osaa nukkua päkäreitä, vaikka ennen osasin. Lasten tulon jälkeen meni sekin taito. Risteilyltä tultiin ja kaikki muut pysty ottamaan päkärit, mutta mä tein blogia ja luin kirjaa ja uni ei vaan tullut, vaikka olen ihan kuollut väsymyksestä.Laivalla ei koskaan saa nukuttua, kun siellä on niitä älämölö-juhlijoita, jotka huutaa käytävällä kulkiessaan!Mutta mukavaa alkanutta vuotta, joka tapauksessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just ton takiaa mä käyn vaan Tallinnassa. Mulla on niin vahva Estoniatrauma, että viimeksi Tukholmanmatkalla istuin infotiskillä tamineissa koko 2 yötä.

      Poista
  4. Mä en oo yhtään yhdessä nysvääjä. Oisit lähtenyt yksin ulos tuulettaa päätä. t. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No NIINPÄ! Mutta en sitte ois voinu kiukutella :)

      Poista
    2. Piti vielä kommentoida että uuden vuoden lahja? Toi on ihan uus termi mulle, ei ole harrastettu.. Onko toi yleinenkin tapa? t. Laura

      Poista
    3. En tiiä kuinka yleinen. Tänään sain mm. tammikuunkolmas-lahjan itteltäni. Meillä ostellaan lahjoja muutoinkin ku jouluna tai syndeinä siis ja niitä nimitetään miten sattuu.

      Poista
    4. Heh joo kyllä mäkin shoppailen koko ajan. :D Ja lapsetkin saa juttuja muutenkin kuin jouluna ja synttäreinä. Mut siis lähinnä toi lahja-nimitys tässä mietitytti. t. Laura

      Poista
    5. Niin..näin ne käytetään eri sanoja me ihmiset.

      Poista
  5. Mun mies ei katso urheilua, mutta epäsäännöllisten työaikojen takia torkkuu milloin sohvalla, milloin sängyssä. Ja tietty ottaa aivoon, kun olis asioita ja joku muukin vois siivota. Tosin yleensä siivoaisin itse, mutta kun en voi, kun toisen unet häiriintyy...

    Pitäisköhän tuollaiset pyjamapäivät merkata etukäteen kalenteriin, että vois sitten kaikki hakeutua samaan moodiin? Tai se joka ei siihen pysty, saa luvan kadota kavereiden kanssa kahville tai jotain...

    Ihanaa uutta vuotta kaikesta huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi tehdä kansalliseksi juhlapyhäksi. Ei hitto: NEHÄN ON JO!

      Poista
  6. Ehkä huomenna on jo parempi päivä miehen ja lasten suhteen. Nämä ovat niin tyypillisä päiviä, jolloin tuntuu, että kaikilla muilla on kivaa paitsi itsellä. Minulla on se ongelma, että tykkään lukea kirjoja sängyssä, mutta esimerkiksi tänään, kun menin päivällä sängyn päälle pötköttämään ja lukemaan, nukahdin aika nopeasti. Onneksi minulla päikkärit eivät sentään pilaa loppupäivää. Mutta kaikkein parasta oli, että Sissi kotiutui. Aivan järkyttyneenä luin postauksesi alkua. Olemme opettaneet kissamme pienestä pitäen valjaisiin, joten herra ei saa vapaana ulkoilla. Eilen lähdin ajoissa töistä ja lähdimme ulkoilemaan jo ennen neljää, jotta kissa sai hoitaa tarpeensa (muka sisäkissa, mutta hiekkalaatikko ei enää herralle kelpaa...). Loppuilta sitten vietettiinkin sisätiloissa. Onneksi vuodenvaihde ilotulitteineen on vain kerran vuodessa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, me koklattiin valjaita myös. Ei suju. Ikänsä ovat ulkoilleet itse, mutta olipa väsynyt kissa aamulla.

      Poista
  7. Osanotot, mutta vähän kihersin tätä lukiessani. Varsinkin miehen pyjamapäivä kuulosti erittäin rennolta. :D

    VastaaPoista
  8. Anteeksi Taru... mä nauroin. Sä oot niin hauska... Hauska vaikka olisit kuinka marttyyri tai tyranni.... Ainakin näin ruudun takaa katsottuna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Niin mä kuulemma oonkin, perheen mielestä. Tänään karkasin ulos.

      Poista