maanantai 29. helmikuuta 2016

Pelkoja selättämässä

Kesällä menin ihailemaan paikallista maamerkkiä, vesitornia. Lapsi juoksi ympäri hökötystä ja mulle iski vesitornifobia. En uskaltanut mennä sen alle ollenkaan, kun tuli fiilis, että kyllä toi nyt viimeistään romahtaa niskaan. En ajatellut asiaa sen koommin, kun ajattelin ettei vesitornipelko kuitenkaan ole elämää hallitseva asia. Mä oon sellainen, että jos joku pelottaa tai jänskättää arkea haittaavasti, niin hoidan sen heti alta pois. Turhat jännitykset vie voimia huomaamattakin.



Olin perjantaisen auratulkinnan jäljiltä (postaus tulee tällä viikolla, odota) niin iloa täynnä, että menin ittelleni kostoks vesitornille kohtaamaan kauhuni. Pikkaisen oli painava jalka. 

En ehtinyt ees  juoksemaan karkuun, kun olin jo juurella. Ylös kun katoin, tuli uusi viidenkympin enkka tehtyä pikakävelyssä. Paikkana kaunis ja avaruushenkinen ja edelleen pelottava. Ei oo ihmistä tarkoitettu valtavien betonisienien alle seisomaan. 


Onko teillä tapana haastaa itseänne tekemään vastaavia juttuja? Kerro mullekin, koska tästä en oppinut mitään.


lauantai 27. helmikuuta 2016

Ai mä muka Marilyn ja arvonnan voittaja

Oon ollut niin huono ihminen tällä viikolla, että ihan hävettää. Joka kuukausi sama möykkä ja samat jälkihäpeät, ettei oo tosikaan. Kiltille ihmiselle, kuten mulle, tämä toistuva morkkis ottaa egoon. Kun aloin piristelemään itseäni lukittautumalla meikkihuoneeseen, perhe odotti kivempaa äitiä oven takana. Kuvainnollisesti siis. Pienet ovat hormonihirviön ilot.
Jo se, että ajattelin olevani hyväntuulinen, sai mut jotenkin paremmalle fiilikselle, vaikka teeskentely vie musta yleensä vikatkin voimat.


Sain läjän
MAX FACTORIN Colour Elixir Marilyn Monroe TM –huulipunavalikoimia
testattavaksi ja oli kyllä vaikeaa näyttää seesteiseltä ja lumoavalta naiselta, kuten lehdistöinfossa sanotaan. Tarkkaan kun kattoo, niin rageraijahan se siellä silmissä ilkkuu.






Marilyn Ruby Red – Marilyn inspiraationa




Marilyn Sunset Red – Lämpimille ihon sävyille



Marilyn Berry – Viileille ihon sävyille



Marilyn Cabernet – Tummemmille ihon sävyille




Kuvat ovat sävyjärjestyksessä 1,2,3,4 ja mä tykkäsin ittelläni eniten ykkösestä. Nää on muuten ekat ja ehkä vikatkin kuvat, jossa mulla ei ole luomiväriä ollenkaan. Ripsissä on myöskin uutta superripsaria: Max Factorin
Voluptuous False Lash Effect,

joka kohottaa ripsiä luoden runsaan, tuuhean ja tekoripsimäisen lookin.

Ripsiä nostattava harja antaa ripsille 5x enemmän tuuheutta, uniikin spiraalin mallisen muotoilunsa ansiosta. Ripsiväriharjan harjakset tarttuvat vuorotellen jokaiseen yksittäiseen ripseen nostaen sitä tyvestä, harjaten ja päällystäen sen. Älykäs harja-innovaatio antaa kohotetut, tuuheat ja erotellut ripset jotka kehystävät ja avaavat katseen. (lehdistöinfo)




Eilen illalla päättyi Eucerin-arvonta, johon oli tullut tosi kivasti osallistumisia. Arvontametodina käytössä edelleen vanha lappusysteemi, ne joilla oli 3 arpaa saivat 3xnimilappu jne. Toinen kaksonen teki lippulaput ja toinen arpoi.





 

Voittajaksi nousi SOULIINA! Onnea! Otahan muhun yhteyttä asap, niin saan toimitettua tuotteet sulle.




Tällainen boogie tällä kertaa.
Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu?

*tuotteet saatu blogiin


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Halutaan vuokrata pms-yksiö

Mulla on todellinen tarve henkilökohtaiselle kiukutteluasunnolle kerran kuussa. Olo on pms-aikana sietämätön sekä mulle, että läheisille. Tämä on yksi niistä aiheista, mistä vaietaan, en yhtään ymmärrä miksi.


Viimeiset pari päivää on tämä muija taas turvonnut entisestään ja syyttänyt siitä ketäs muuta kuin kokkimiestään. Pitääks sun aina tehdä herkkuja, ku oon läski ja oma vikas että vaimos on ruma- tyyppistä laatukeskustelua. 

Painohan ei varsinaisesti ole noussut, paitsi nimettömässä. Huomasin sen, kun suutuspäissäni yritin vihkisormusta irrottaa. Ihan vaan siksi, koska en osannut uutta kameraa käyttää ja sehän on tietty tällaisen ajatusketjun perusteella jonkun muun syytä:

 -En saa ohjelevyä auki, koska mulla ei ole läppäriä
-Pleikan kautta en ala manuaalia lukemaan, koska se on väärin ja sitä paitsi en osaa sitäkään käyttää
- Koska minua ei heti autettu kotona, pakkasin kameran takaisin myyntilaatikkoon ja marttyyrinä kerroin koko sakille, kuinka en osaa sitä käyttää tyhmyyden takia.
-Suutuin, koska mies ei sanonut, etten ole tyhmä. Koska olen muiden (miehen) mielestä tyhmä ja lihava, en tarvitsekaan kameraa. Kuka haluaisi nähdä rumanaamaa ja höllypyllyä muka?
-Koska mies ei sanonut, etten ole rumanaama ja höllyperse, rumennuin entisestään.



Tällaisia kauheita kiukuttelupäiviä mulla on kierron loppuvaiheessa ja kuulkaa, lasten saannin jälkeen pahenevat tuhannesti. Olen lääkinnyt itseäni milläs muulla kuin herkkuloilla ja aamulla taas kaduttaa. 

Olisiko liikaa vaadittu, että minulla olisi kaupungin luksusalueella pms-asunto, jossa saisin potea rauhassa ja soitella vaikka virastoihin aikani kuluksi?

Naiset, onko teillä pms-oireita? Millaisia ajatuksia?

maanantai 22. helmikuuta 2016

Vaatimattoman miehen palkinto

Tiedättekö,  kun joku on aina sinulle kiltti ja kiva?Keittää puurot aamunkoissa koko perheelle ja kantaa viisi kauppakassi hikoilematta, kun itse puhiset käsilaukun  painosta.  No mun mies on sellainen  ja liian harvoin tulee kiitettyä arjessa. Laitetaan lapset nukkumaan yhdessä ja sitten syödään voikkareita.

Mä sain blogiini tuoksun miehelle ja musta oli ihana antaa se ikään kuin toisen käden lahjana keskellä harmaata torstaita. 

Me akathan kiljutaan waudewaujee, mutta miehen nöyrä "ai mulleko, miks?"  oli kyllä erityisen lämmittävä lähestymistapa tuoksulahjaan. Mun miespuolinen idoli,  jonka kanssa menisin naimisiin, jos en jo olisi, eli DAVID BECKHAM on päästänyt markkinoille uuden miesten tuoksun :


David Beckham Aqua Classic. Lehdistöinfossa sanotaan seuraavaa:
Aromaattinen, metsäinen tuoksu avautuu orvokin lehtien ja mausteisen kardemumman huumaavalla yhdistelmällä, jota virkistävä sitruunan tuoksu tehostaa. Tuoksun sydämessä voi erottaa hienostuneen kukkien ja yrttien yhdistelmän. Siinä salvia, maruna ja kurjenpolvi muodostavat sekoituksen, joka kuvaa David Beckhamin hienostuneen maskuliinista olemusta. Jälkituoksu paljastaa mokkanahan syvän aistillisuuden, jota täyteläinen patsuli ja tyylikäs vetiver pehmentävät. Aqua Classic on hienostunut, dynaaminen tuoksu, jossa on moderni raikas vivahde.  




Mistään mokkanahasta ei ole kokemusta, muttaa puoliso ihastui ikihyvin niin tuoksuun, kuin lahjan antajaankin.

Oletteko te hyviä vaimoja ja miehiä? Muistatteko aina kiittää olemassaolosta? Ittelläni vielä muistettavaa.
DAVID BECKHAM AQUA CLASSIC kaupoissa tämän kevään, ovh 28.30 e edt 40 ml.


×saatu blogiin
×mobiilipostaus

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Tietsikan kosto ja lapsi pulassa

Mä oon aina käyttänyt kamerana älypuhelinta, mutta eilen aloin googlettelemaan järkkäreitä. Blogikollegoilta kyselin neuvoa ja jalkauduin kauppaan kokeilemaan, koska sormituntuma on tärkeä, kuulemma. Itsehän en osaa järkkäreitä käyttää ja pelkään niitä. Tulee sellainen tyhmä ja osaamaton olo. Samanlainen kun autokeskusteluissa. Autoista tajuan sen, että sellainen on tai ei. 

Kun olin ostopäätökseni tehnyt ja tulin himaan kehuskelemaan perheelle, niin tietsikka sai slaagin. Kesken soittamansa laulun se päätti, että nyt muuten riitti. En tiedä loukkaantuiko kameranhankinnasta vaiko mistä, mutta ääntäkään ei tullut. Silmään ei syty valo. Takuu on mennyt umpeen arvatenkin joulukuussa:) 
Täällä mä nyt pohdiskelen elektronisen laitteen tunne-elämää. 


Oltiin me eilen  treffeilläkin. Isommat  olivat omissa harkoissa  ja pienin  kaverilla kylässä. Onhan avaimet, olin  kysynyt  monesti  ennen lähtöä. Kuitenkin kesken leffatreffien puhelin soi ja laskee siellä  kyseli, miksei kukaan avaa kotiovea.  Jäi muuten pariskunnalta  lopputekstit lukematta ja kahvit kauniina kuppeihin,  kun piti ääntä nopeammin  pieni pihalta pelastaa. 
Miten teidän viikonloppu  on sujunut? Elektroniikat ehjinä ja lapset tallella?



ps. Toistaiseksi sählään tablettipostauksia



perjantai 19. helmikuuta 2016

Saalistamisesta ja arvonta

Pikkasen kävi mietityttämään, että mikä ihme täällä lähiössä on vialla. Äsken kuului pihalta tajuton ulvonta ja möykkä. Mä luulin, että jollain on hengenhätä ja tavallaan olikin. Kissa sai näköjään päästäisen saaliiks ja toi sitä näytille. Kun uskalsin mennä tarkemmin katsomaan, oli jäljellä vaan joku sisäelin. Yök.


tarinaan liittymätön omakuva, jonka sain justiinsa valmiiksi


Mä aloin siitä sitten kelaamaan, että ollaanko me ihmiset samankaltaisia kuin kissat saalistaessaan. Jos me saadaan jotain, niin ollaanko siitä kailottamassa kylälle? Yleensähän ajatellaan, että omat saalistukset (ihmiselämässä varmaan lähinnä työpaikat, onnenpotkut ja mahtavat hommat) tulisi pitää salassa. Onko siinä taustalla sitten itsesuojeluvietti, ettei saisi kamalasti sontaa päähän niiltä, joilla ei ole ollut yhtä hyvä lykky, vaiko perisuomalainen vaatimattomuus? Niin, en tiiä.

Mä oon kyllä aina tykännyt jakaa iloa ja pitää pientä meteliä esimerkiksi hyvistä koenumeroista, jo lapsuudesta asti. Mä ajattelen niin, että muiden onnistuminen tuo itsellekin ilon lisäksi tsemppihenkeä ja siksi on tavallaan ihmisyysrikos salata omia saaliitaan. Sitten taas toisaalta, mitä jos hiljaisuus johtuukin siitä, että pelätään jonkun vievän saaliin pois? Kuka muka niin tekis ja miks?

Mä jatkan kissamaisella linjalla kuitenkin ja joku teistäkin saa kohta onnenpotkun. Mulla olisi arvottavana ihania Eucerinin tuotteita. Voittaja saa :


Eucerin Hyaluron-Filler CC Cream, sävy medium.

Ryppyjä tasoittava hoitovoide: Tuotteen koostumuksessa yhdistyvät suuri- ja pienimolelyylinen hyaluronihappo, jotka kumpikin ehkäisevät ryppyjen muodostumista. Samalla bioaktiivinen glysiinisaponiini tukee ihon omaa hyaluronihappotuotantoa ja lisää edelleen hyaluronihapon ryppyjä siloittavaa vaikutusta. UVA-suoja ja suojakerroin 15 ehkäisevät tehokkaasti ennenaikaista ikääntymistä ja auringon säteilyn aiheuttamaa ryppyjen syvenemistä. Iho näyttää huomattavasti sileämmältä.

Eucerin Volume-Filler Day Cream 
for dry skin SK 15 + UVA –päivävoide

parabeeniton, ei-komedogeeninen, ei sisällä keinotekoisia väriaineita, SK 15, UVA- ja UVB-suoja
Eucerin Volume-Filler Day Care for normal to combination skin SK 15 + UVA -päivävoide sisältää kolmea vaikuttavaa ainetta, jotka tehoavat ihon eri kerroksiin ja vaikuttavat ihon veltostumista sekä kasvojen ryhdikkyyden ja täyteläisyyden katoamista aiheuttaviin tekijöihin.
Molemmat tuotteet tietysti uusia. Itselläni on samat arkikäytössä ja olen tosissaan digannut. 
Arvonta alkaa nyt heti ja päättyy ensi perjantaina 26.2 klo 18. 
Kerro kommenttikentässä, monellako arvalla olet mukana.
- Mikäli seuraat Bloggerissa, saat yhden arvan (liity lukijaksi nappula blogin oikeassa laidassa)
- Mikäli seuraat Ilopilleriä Facebookissa, saat yhden lisäarvan.
- Instassa, bloggerissa ja Facebookissa saat yhteensä 3! 
Huutelen voittajan nimeä täällä kovaäänisesti ja odotan voittajan meiliä kolme päivää. 
Onnea matkaan kaikille!


*palkinnot saatu blogiin






maanantai 15. helmikuuta 2016

Mitä tapahtui Stockmannilla perjantaina?

 Ai missä mä olin perjantai-iltana?
                                 


Sain kutsun mennä tutustumaan Stockmannin uuteen vaatemallistoon, Cut & Pret:iin ja otin kaksossiskoni mukaan. Paikalla oli muitakin 40+naisia, Lumo, Maiju, Marjo sekä tietysti koko blogiyhteisömme mamma Heli.


                          

Cut & Pret-nimi tulee termeistä Cut & sew ja prêt-à-porter. Malliston suunnittelija on Stockmann Designer Studion Johanna Salovaara, ihanan iloinen daami! 
  
                                

Vaatemallistossa mua ilahdutti sen helppous: osa vaatteista pysyy siisteinä silittämättä. Mä olen silitellyt viimeksi jouluverhoja, joten ihan mielelläni ostan vaatetta, joka pysyy kunnossa mun huushollaustaidoilla. Alavartalon ollessa yläkroppaa suurempi oli kiva kuulla, että mallistossa on myös isompien muijien kokoja- perusmallistossa on koot 34–44 ja isommille mimmeille 54:ään asti! Pullansyönti jatkukoon. 

                   

                           

Tilaisuuden juonsi  Marya Razavi, lavalle pääsi jutskaamaan myös Pupulandian Jenni. Lavalle hienosti esiintyneet mallit ovat Stockan henkilökuntaa, ajatelkaa! Tällaisesta duunariläheisyydestä mä tykkään.

                     

Mallistoon tulee joka kuukausi jotain uutta. Nyt esillä oli kivan paljon merihenkisyyttä, harmaata ja beigeä. Vaatteita pystyi yhdistelemään keskenään tosi vapaalla kädellä ilman sirkusefektiä, jess!


                 



Mä olen viettänyt nuoruuteni Stockmannilla hengaten, edelleen muistelen kutoskerroksen Terrace-ravintolaa  nykyisen leluosaston kohdalla. Oli ihana päästä näkemään tekijöitä työn takana. 


                       Kiitokset Stockmannille tilaisuudesta!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Nelikybäsen ystävyys


Millaista on melkein nelikymppisen ystävyys?

Nuorena hengattiin ilman lapsia mestoilla ja oltiin Stockan kellarissa alvariinsa. Nykyisin perhe vie suurimman ajan ja niin sen pitää ollakin. Vietän eniten aikaa lasteni ja mieheni kanssa. Ystäviä nähdään fyysisesti harvemmin ja yhteyttä pidetään somessa ja puhelimessa. Tilanne on kaikille sama, eikä siinä ole sellaista "toi ei koskaan pääse mihkään"-asetelmaa. Meillä kaikilla on vanhempainillat ja koekuulustelut iltaisin. Meillä on kymmenen kilon pesukoneet ja sekään ei riitä. Meillä on joukkuekuvaukset muistettavana ja lettejä tehtävänä. Meillä on ihana arki ja kahvit juodaan lounastauolla. Me mennään hei jo kymmeneltä nukkumaan.





Mistä nelikymppiset naiset puhuvat?

Me puhutaan perheistämme ja siitä, kuinka on kamalan ihanaa olla teinien äiti. Me muistellaan pihapiirielämää ja posteljoonin odottelua, mikä oli kotivuosina päivän kohokohta. Kuinka viimeiset minuutit, ennen kuin puoliso tuli kotiin oli satavuotinen.
Me puhutaan meikeistä ja naamanlaitosta. Meillä on aikaa meikkailla ja olla itsellemme tärkeitä. Me puhutaan siitä, että eihän meillä vaan oo ryppyjä. 

Me puhutaan siitä, kuinka aviomies on ärsyttävä, kun sillä on keltaista kantapäässä ja se pitää jalkoja pöydällä. Mutta se kuitenkin keittää aina ihanat aamupuurot koko perheelle. Me puhutaan siitä, kuinka posket ovat alkaneet roikkumaan ja pissalle pitää päästä hyvin pian. 
Meitä mietityttää se, miten lasten opettajat ovat meitä nuorempia. 



Millainen mä olen ystävänä?


Syksyllä kirjoittelin syventävästi omasta kompastuskivestäni ihmissuhteissa, siitä kuinka tulen helposti vastaan ja ihmettelen takin tyhjyyttä sen vasta ollessa tyhjä. Seison edelleen sen takana, että ystävyys on kaksisuuntainen tie. 

Luonteeltani olen kiltti ja avulias edelleen. Mua jaksaa hämmästyttää se, kuinka kanssakansalaiset luulevat, että jos minä olen esimerkiksi edennyt opinoissani pitkälle, autan heitä koulutöissä omalla ajallani. Miksi niin tekisin? Olenhan itsekin tehnyt omat hommani ihan itse. 

Viikolla jouduin kahteen tilanteeseen, jossa minulta pyydettiin apua saatesanoin "kiitos jo etukäteen". Tämä kuvaa sitä olettamusta, että jos sinä olet pidemmällä kuin muut, sinun tulee auttaa muita. Hetkeksi syyllistyin ja sain paikalla olleelta kaverilta konsultaatioapua (kiitos, luet kuitenkin). Jouduin tosissani miettimään, että kuuluuko minun auttaa ja miksi näin? Olenko ihmisenä parempi, jos annan omaa arvokasta aikaani pyyteettömästi vain siksi, että joku toinen pääsisi helpommalla? Auttaisinko saadakseni lisää kolikoita kiltteyspankkiin vai siksi, että olisin vähän parempi ihminen? Vastasin muuten ei, josta olen edelleen ylpeä. 


Ystävilleni olen aina paikalla ja vastaan joo. Ystäviäni varten tulen edelleen yötä myöten joko lankoja pitkin vai fyysisesti paikalle. Minä kysyn, mitä sinulle kuuluu. Sinäkin kysyt minulta.



Älkää käsittäkö väärin, autan edelleen ystäviäni mielelläni ja sydämestäni. Olette tärkeitä minulle.


ps. anonyymi, joka kysyit kuvaohjelman perään, laita meiliä ilopilleriblog at gmail. com


torstai 11. helmikuuta 2016

Lahjotut kaksoset

Kaksosilla on sisäsyntyisesti rakennettu juttu, nimittäin saman verran haluaminen. Meidän likat ovat identtiset peilikaksoset, eli kun toisella on lähtenyt hammas oikealta niin toiselta lähtee vasemmalta seuraavana päivänä. Kun toinen nostaa oikeata kättä, niin toinen tekee samaa vasurilla. 

Mä itse olen epäidenttinen kaksonen, joten ymmärrän oikein hyvin miltä se tasavertaisuuden tavoittelu tuntuu, vielä aikuisenakin. Suvussa meillä ei tätä kaksosuutta ole ollut ennen minua ja siskoani ja tietysti sitten meidän esiteinejä.

                    

Meidän likat puhuvat toistensa lauseet loppuun ja yleensä aloittavat lauseet samaan aikaan. Meillä ekaa kertaa vierailevat ihmiset ihmettelevät, kuinka osaan stereona tulevasta puheeta poimia olennaisen. Ihan hyvin, koska osaan samaistua tuplapuheeseen ja tiedän kaikuna kuuluvasta jutusta sen tärkeimmän pointin, koska olen yleensä saanut jo molemmilta viestit ja puhelut sun muut samasta asiasta. 


                               


Kaksosuuden kauhein tragedia esiteini-iässä tuntuukin olevan se, jos toinen puolisko saa jotain, mitä itse ei. Oli kyse sitten plusmerkistä hissankokeessa tai äidin tekemästä letistä. 

                        

Mä sitten vähän pohdiskelin, että miten mä materialistisesti huomioisin tyttöjä eri tavalla. Etenkin kun ikään kuuluen on luonne-erot tulleet enemmän esille: toinen diggaa joraamisesta ladylike ja toinen on boheemimpi haaveilija.

Vähän niinkuin minä ja mun oma kaksonen, joista mä olen se boheemimpi tavarainhävittäjä. Toinen tytöistä sai päähänsä Vai-Kon beanien ja toista lahjoin 
SkullCandyn sporttikuulokkeilla.



Kuva akvamariini.fi



Se kyllä jaksaa mua aina ihmetyttää, miten toi tyttöjen telepatia toimii. Se on sellaista äänetöntä viestintää yläkerrasta alas, jossa toinen on välittömästi perillä kaikista asioista. Sitähän on tutkijat ihan tutkineetkin, että miten toi kommunikointi sujuu, mutta mitään kunnon todisteita tai teorioita en ole löytänyt. 

Onko mun lukijoissa kaksosia tai kaksosten vanhempia? Kerro!


*tuotteet saatu
*tytöt esillä omasta tahdostaan, lahjonnan uhreina











keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Mä maalasin huulet Clarinsin kevätpunilla eli Rouge Eclat

 
Oon aiemminkin avautunut mun huulipunatilanteesta. Niitä on laukuissa, meikkihuoneessa, yöpöydillä ja keittiön kupeissa. En oikeastaan ikinä ole ilman huulipunaa tai muutakaan meikkiä, joten ymmärtäähän tuon.

                                    


Sain blogiin kivan postipaketin, nimittäin neljä uutta Clarinsin huulipunaa. Mikä näistä Rouge Eclat-punista tekee erilaisen on sävyjen lisäksi niihin lisätyt vanhenemista ehkäisevät ainesosat.

Lehdistötiedotteessa sanotaan näin: Fytosfingosiini ja gammaoryzanol ylläpitävät huulten ihon nuorekkuutta ja tokoferolijohdannainen ehkäisee vapaiden radikaalien haitallisia vaikutuksia. Auringonkukkaöljy ja -vaha kosteuttavat ja suojaavat huulia.
Yhdistelmä kasvivahoja, mimoosa, jojoba, auringonkukka sekä kaakaon saippuoitumattomat osat, tuovat huulille niiden tarvitsemia ravintoaineita ja hoitavat tehokkaasti huulia.
                  

Rouce Eclat punissa on neljä uutta sävyä, joista alempana kuva suoraan huulilla.
* Hot rose 23
* Pink cherry 24
* Pink blossom 25
* Rose praline 26

Sain blogiystävältä vinkin kivasta kuvankäsittelyohjelmasta, joilla ylläolevat kuvat on editoitu valkotaustaisiksi. Ikinä en olisi itse sitä osannut käyttää, mutta ohjelman mukana tuli selkokieliset ohjeet kuvineen. Alla olevat pusukuvat onkin sitten otettu kännykällä ja editoitu ihan omin käsin.


Pusuja päiväänne ja liikutteko te mestoilla ilman huulipunia?
( Mä en liiku tänään yhtään missään, kun pojalla on ykätauti. Just kun likat parani flunssasta, höh!)

*saatu blogiin







tiistai 9. helmikuuta 2016

Kaulaton kuva pesupaikalta eli mulla on uudet hiukset

On ollut taas tukan kanssa sellaista vääntöä, että kun mahdollisuus tuli mennä muuttumaan, niin menin. 

Oltiin Maijun kanssa sattumalta samaan aikaan viereisillä tuoleilla ja vähän kyllä murehdutti, kuinka sitä meidän kälkätystä jaksaa kuunnella kukaan kampaaja. Kampaajana mulla oli Hanna ja Maijulla Krista, tutut tyypit aiemmasta Schwarzkopfin tilaisuudesta, jonka jälkeen pohdin omaa lättäpäisyyttäni.

Mulla on ollut nyt pari vuotta viileevaalee tukka ja menin kampaajalle sillä mielellä, että kaikki käy. Joskus sitä jumiutuu samaan tyyliin, kun ei uskalla tai muuten nynnyilee. 
Hanna ehdotti heti mulle aprikoosia, jota olin itsekin jo viime vuonna visioinut päähäni. Eka värjättiin tumma juurikasvu pois, jonka jälkeen otin pesupaikalta näin kauhean kuvan. Ihan kuin olisin narkoottisia aineita ottanut, tollaisen ilmeen tekee lämmin vesi makuuasennossa.



Pesun jälkeen laitettiin aprikoosia, mansikkaa ja icea. Mulle lisättiin Fibreplex-hoito, saman tyyppinen kuin se tunnetumpi ola-alkuinen. Lisää kiiltoa ja suojaa hiusta vaalennuksen aiheuttamalta traumalta. Ja traumahan mun hiuksilla on, siitä kun on väkisin vaalennettu vuositolkulla luonnovastaisesti.


Tässä vaiheessa ajattelin, että taasko musta tulee Tarja halonen, niinkuin kotivärinpoistojen aikaan.

Kuvan otti Maiju

Kuvan otti Maiju




Jakaus laitettiin eri puolelle, kuin oon tottunut ja tykkään kyllä kovasti. 


Toiselta puolelta näin lyhyt ja vaaleanpunainen juurikin näkyy.


Maijulle tuli mustikkaa ja fuksiaa. Onneks mulla ei ollut pinkki takki tällä kertaa, oltais muuten ku kaksoset.


Mä oon kyllä tooooosi tyytyväinen ja nuortunut.
Tykkäättekö te mun uudesta väristä?


*Kiitos Hanna ja Schwarzkopf Professional
*Sekä Pr Manifesto


lauantai 6. helmikuuta 2016

MINISUN VAHVA- supermuijan vitamiini



Eihän mun energiatasoissa yleensä mitään vikaa ole, mutta kyllä tämä kuluva (tai päättyvä) talvi on ollut pituudessaan liioiteltu. Joo, saman verranhan se joka vuosi kestää, mutta on ollut sellaista ainatätäsamaa-fiilistä jo pidemmän aikaa.

Mä menin apteekkiin kehuskelemaan vetämättömyydelläni täysissä meikeissä ja sain epäileviä katseita. Eihän se sitä tarkoita, että jos naama on kuosissa, ettei sisäfiilis puhuisi eri äänellä. Vähän on ollut sellaista päänsisäistä kuiskuttelua viime aikoina, että nyt muija ylös sohvasta ja tanssitunneille ilkamoimaan mars. 



Apteekin aikuinen suositteli mulle uutta MINISUN VAHVAA.
Mä ajattelin, että voiko olla sattumaa, kun tämä yhteistyökin sattui samaan aikaan. Hauskaa! Niin tai näin, nyt on mulla testissä supermuijan monivitamiinit.


Minisun Vahva on viime syksynä lanseerattu, suomalaisille suunnattu monivitamiini, johon on lisätty mustikkauutetta! Mä olen niitä ihmisiä, joiden pakastimessa ei ole kesän satoa tallessa. Oltiin kyllä mustikkametsässä lasten kanssa viime vuonna, mutta hyttynen ja kuoriainen tapahtui. Pyrin siinä sitten tien vierestä ohjeistamaan lapsia, että reippaasti vaan, eikä niitä tarvi pelätä. Ihan suosiolla käytän uutteita ja muita tiivisteitä, kuhan enää ei tarvitse joutua luonnon armoille.
   
                                 
Monivitamiineja mä olen viimeksi syönyt raskausaikana ja silloinkin mammatuotetta, jonka pinkki paketti innostutti. Siitä on siis jo yhdeksän vuotta, noloa. Mutta jos mulle markkinoidaan aktiivisen ihmisen monivitamiinia, jossa on kaikki olennaiset vitamiinit ja hivenaineet yhdessä tabletissa, niin aika helposti innostun. Sitten kun kerrottiin, että tässä on ubikinoniakin messissä, niin olin että jihuu. (Se on antioksidantti, kerrankin tiedän!)
                     
Miksei muuten vitamiineja ikinä markkinoida passiivisille, koska hehän sitä lisäbuustia eniten tarvitsevat? No, ehkä joku vätysvitamiini ei ole niin myyvä nimi. Tai laiskiaisen tehotabletti (ostaisin senkin ja ottaisin). No joo, MINISUN VAHVA:ssa on nimensä mukaisesti vahva koostumus: valmiste sisältää muun muassa isohkon annoksen D-vitamiinia, kalsiumia, B12-vitamiinia, foolihappoa ja sinkkiä.

              

En mä muista tiedä, mutta mulle b-vitamiini on onnistuneen perhe-elämän edellytys. Silloin kun aloin saamaan pms-raivareita, kävin apteekissa niilläkin kehumassa posket punaisena. Siitä lähtien oon syönyt beetä säännöllisesti. Nyt saan sitäkin lisää.

Mitens teidän vitamiinin saannit? Otatteko purkista lisää vai syöttekö niin hienosti, ettei täydennystä tarvita?

                       



Kaupallinen yhteistyö 40+ blogit/Verman