sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Nelikybäsen ystävyys


Millaista on melkein nelikymppisen ystävyys?

Nuorena hengattiin ilman lapsia mestoilla ja oltiin Stockan kellarissa alvariinsa. Nykyisin perhe vie suurimman ajan ja niin sen pitää ollakin. Vietän eniten aikaa lasteni ja mieheni kanssa. Ystäviä nähdään fyysisesti harvemmin ja yhteyttä pidetään somessa ja puhelimessa. Tilanne on kaikille sama, eikä siinä ole sellaista "toi ei koskaan pääse mihkään"-asetelmaa. Meillä kaikilla on vanhempainillat ja koekuulustelut iltaisin. Meillä on kymmenen kilon pesukoneet ja sekään ei riitä. Meillä on joukkuekuvaukset muistettavana ja lettejä tehtävänä. Meillä on ihana arki ja kahvit juodaan lounastauolla. Me mennään hei jo kymmeneltä nukkumaan.





Mistä nelikymppiset naiset puhuvat?

Me puhutaan perheistämme ja siitä, kuinka on kamalan ihanaa olla teinien äiti. Me muistellaan pihapiirielämää ja posteljoonin odottelua, mikä oli kotivuosina päivän kohokohta. Kuinka viimeiset minuutit, ennen kuin puoliso tuli kotiin oli satavuotinen.
Me puhutaan meikeistä ja naamanlaitosta. Meillä on aikaa meikkailla ja olla itsellemme tärkeitä. Me puhutaan siitä, että eihän meillä vaan oo ryppyjä. 

Me puhutaan siitä, kuinka aviomies on ärsyttävä, kun sillä on keltaista kantapäässä ja se pitää jalkoja pöydällä. Mutta se kuitenkin keittää aina ihanat aamupuurot koko perheelle. Me puhutaan siitä, kuinka posket ovat alkaneet roikkumaan ja pissalle pitää päästä hyvin pian. 
Meitä mietityttää se, miten lasten opettajat ovat meitä nuorempia. 



Millainen mä olen ystävänä?


Syksyllä kirjoittelin syventävästi omasta kompastuskivestäni ihmissuhteissa, siitä kuinka tulen helposti vastaan ja ihmettelen takin tyhjyyttä sen vasta ollessa tyhjä. Seison edelleen sen takana, että ystävyys on kaksisuuntainen tie. 

Luonteeltani olen kiltti ja avulias edelleen. Mua jaksaa hämmästyttää se, kuinka kanssakansalaiset luulevat, että jos minä olen esimerkiksi edennyt opinoissani pitkälle, autan heitä koulutöissä omalla ajallani. Miksi niin tekisin? Olenhan itsekin tehnyt omat hommani ihan itse. 

Viikolla jouduin kahteen tilanteeseen, jossa minulta pyydettiin apua saatesanoin "kiitos jo etukäteen". Tämä kuvaa sitä olettamusta, että jos sinä olet pidemmällä kuin muut, sinun tulee auttaa muita. Hetkeksi syyllistyin ja sain paikalla olleelta kaverilta konsultaatioapua (kiitos, luet kuitenkin). Jouduin tosissani miettimään, että kuuluuko minun auttaa ja miksi näin? Olenko ihmisenä parempi, jos annan omaa arvokasta aikaani pyyteettömästi vain siksi, että joku toinen pääsisi helpommalla? Auttaisinko saadakseni lisää kolikoita kiltteyspankkiin vai siksi, että olisin vähän parempi ihminen? Vastasin muuten ei, josta olen edelleen ylpeä. 


Ystävilleni olen aina paikalla ja vastaan joo. Ystäviäni varten tulen edelleen yötä myöten joko lankoja pitkin vai fyysisesti paikalle. Minä kysyn, mitä sinulle kuuluu. Sinäkin kysyt minulta.



Älkää käsittäkö väärin, autan edelleen ystäviäni mielelläni ja sydämestäni. Olette tärkeitä minulle.


ps. anonyymi, joka kysyit kuvaohjelman perään, laita meiliä ilopilleriblog at gmail. com


26 kommenttia:

  1. Hyvää ystävänpäivää, Taru ❤︎
    Teit oikean päätöksen. Rajanveto auttamiseen on välillä hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ystistä sullekin Kati! Kyllä se intuitio aika usein sanoo, että miten pitää toimia.

      Poista
  2. Sun kanssa ystävystyminen oli yks viime vuoden parhaista hetkistä. Sä oot mun oma blogikaksonen.
    Hyvää ystävänpäivää rakas ystäväiseni ♡♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin se oli vuoden kohokohta! Ajattele nyt. Ollaan me kyllä samalla aallolla.

      Poista
  3. Hyvää ystävänpäivää lqjikumppani! Lanseeraamasi termi on jäänyt minulle käyttöön.

    Autan yleensä jos voin ja minulta sitä pyydetään. Monta asiaa olen itse oppinut mutkan kautta ja jos voin jotain muuta opastamaan suorempaa tietä, ei se yleensä ole minulta pois vaan uskon, että minimentorointi saattaa jotain kautta tulla takaisin hyvänä minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess, mä oon keksinyt uuden sanan:) Sä olet minuakin auttanut ja sitä kuule arvostetaan :)

      Poista
  4. Ihanaa ystävänpäivää maailman rakkaalle siskolle. Ilman sua mä olen puolikas, kiitos että olet olemassa ja just sellainen kuin olet ❤️.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos laulusta aamulla ja samoin

      Poista
  5. Hvvää ystävänpäivää Taru ja hyvää termiäsi lainaten lajikumppani :)
    Annetaan hyvän kiertää mutta muistetaan silti olla pikkaisen myös itsekkäistä ettei meitä liian kilttejä käytetä hyväksi.
    Mukavaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä eka vastasin sulle väärin, kun luulit että oot Marjo eli Maiju eli pinkitkorkokengät :)
      Ihanaa ystistä sullekin ja oli kiva nähdä livenä.

      Poista
    2. Mä eka vastasin sulle väärin, kun luulit että oot Marjo eli Maiju eli pinkitkorkokengät :)
      Ihanaa ystistä sullekin ja oli kiva nähdä livenä.

      Poista
    3. Ei haittaa :) Huomasin joo sun vastauksen ja mietin, että kun kutsut Maijuksi tarkoitat Pinkkien korkkaiden Maijua :) Juu, kiva oli nähdä livenä ja taas sitten ensi viikolla :)

      Poista
  6. Ei ole tähän muuta sanottavaa kuin aamen, kuin omasta elämästä. Olet kultaakin kalliimpi ja kyllä jos pyydetään apua, sitä ei oleteta ja se on aina vastavuoroista, vaikka ei sillä samaisella hetkellä sitä olisikaan. Ei kukaan jaksa tässä iässä enää joka tuuttiin venyä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että oon kultaa. Kyllähän se ny niin on, että sulla ja mulla on erityisjuttu going on.
      Oot rakas!

      Poista
  7. Ihanaista ystävänpäivää superIlopillerille <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että super :) Sitä samaa Rouva Sana!

      Poista
  8. Hyvää ystävänpäivää sinulle!

    VastaaPoista
  9. Mahtavaa Taru, mä olen NIIN ylpeä susta. Itse opettelin vasta 4-kympin jälkeen sanomaan ei, sitä ennen oli munkin "pankki" auki aina kaikille. Se on sitten itseltä pois, jos koko ajan on muille avoinna. Jes. Hienoa Taru. Hyvää ystistä.

    VastaaPoista
  10. Omien rajojen pitämisessä on melkoinen opettelu kyllä! Hyvä sinä!

    VastaaPoista