maanantai 29. helmikuuta 2016

Pelkoja selättämässä

Kesällä menin ihailemaan paikallista maamerkkiä, vesitornia. Lapsi juoksi ympäri hökötystä ja mulle iski vesitornifobia. En uskaltanut mennä sen alle ollenkaan, kun tuli fiilis, että kyllä toi nyt viimeistään romahtaa niskaan. En ajatellut asiaa sen koommin, kun ajattelin ettei vesitornipelko kuitenkaan ole elämää hallitseva asia. Mä oon sellainen, että jos joku pelottaa tai jänskättää arkea haittaavasti, niin hoidan sen heti alta pois. Turhat jännitykset vie voimia huomaamattakin.



Olin perjantaisen auratulkinnan jäljiltä (postaus tulee tällä viikolla, odota) niin iloa täynnä, että menin ittelleni kostoks vesitornille kohtaamaan kauhuni. Pikkaisen oli painava jalka. 

En ehtinyt ees  juoksemaan karkuun, kun olin jo juurella. Ylös kun katoin, tuli uusi viidenkympin enkka tehtyä pikakävelyssä. Paikkana kaunis ja avaruushenkinen ja edelleen pelottava. Ei oo ihmistä tarkoitettu valtavien betonisienien alle seisomaan. 


Onko teillä tapana haastaa itseänne tekemään vastaavia juttuja? Kerro mullekin, koska tästä en oppinut mitään.


14 kommenttia:

  1. Mä olen hypännyt benji-hypyn, yritin sen avulla päästä korkeanpaikankammostani. Voin kertoa, että ei auttanut yhtään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun korkeanpaikankammo ei myöskään poistu

      Poista
  2. Ihana pelkotila, jonka selätit! Asumme vesitornin viereisellä tontilla, eikä ole tullut ikinä mieleenkään pelätä kyseistä 50-luvulta peräisin olevaa tornia, vaikka kerran sieltä jotain laastinpaloja meinasi päälle tippuakin. Päivittäin tulee kissan kanssa pyörittyä kyseisen tornin lähistöllä, joten hyvin tottunut olen korkean tornin vieressä heilumaan. Minulla on sen sijaan kammottava luolapelko. Jos minua haluaisi kiduttaa, kannattaisi viedä luolaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä olisin saanu slaakin noista laasteista! Mikähän niissä luolissa pelottaa?

      Poista
  3. Välillä olen kiduttanut itseäni korkeissa paikoissa mut ei se mun pelkoa poista, en usko se tunne häviää ikinä.. T. Laura ps. Hämähäkkiä en menis ikinä koskee, en IKINÄ.

    VastaaPoista
  4. Mä pelkään mennä veneeseen.(laivalla olen ollut,pelko kuristi kurkkua)Olen 13v meinannu hukkua. Siitä se varmaan johtuu. Olis varmaan pitäny hoitaa tuo pelko pois,mutta ei siihen aikaan puhuttu sellaisista hoidoista. Kuitenkin rakastan merta ja rannalla istumista, mutta uimaan en mene. Enkä kai osaiskaan enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurja! Kauhea kokemus enkä ihmettele!

      Poista
  5. Mulla oli joskus ihan sietämätön hammaslääkäripelko, ainoa asia mitä olen koskaan pelännyt, sen selätin, kiitos mahtavan hammaslääkärin. :)

    VastaaPoista
  6. On ja ymmärrän, tosin luolasukellukseen en lähtisi ikinä, ahtaanpaikan kammo on klaustrofobista!

    Mutta juu olin lähdössä Las Vegasiin painottomalle lennolle, hehee totta joka sana. Voitin meinaan Warner Brosin koko Pohjoismaiden kirjoituskilpailussa, mutta yritys joutui himskatti soikoon vaikeuksiin ja Las Vegas muuttui viikoksi Friscossa ym.kivaa. Mutta olisin innosta ja kauhusta jäykkänä lähtenyt ja miettinyt miltää laatta näyttää painottomassa tilassa, uijui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän TOLLAISIA voittoja oo! Upeeta! En ois muuten uskaltanut ees lähteä, liian pitkä lentomatka. Mutta FRISCOON!WAU.

      Poista
  7. Olen kerran ahtaanpaikankammoisena joutunut pakon edessä ryömimään kesämökin alle remonttihommissa, kun mies ei sinne mahtunut... Ei poistunut kammo ei, välillä piti rauhoitella itseään ihan topakasti siellä hirsipalkkien ali mönkiessä, meinasi tulla totaalinen hepuli, hyi kun puistattaa vieläkin :( Toiste en lähde!

    VastaaPoista
  8. Paljastan salaisuuden... Mua pelottaa astua kaivonkannen päälle. Mulle tulee sellainen tunne, että se pettää. Sydän hakkaa aina kun astun sellaisen päälle.

    VastaaPoista