torstai 31. maaliskuuta 2016

Miksi en halua tulla kotiin ja ei tää näin voi olla

Sitä aina ajatellaan, että suurperheen mammoilla on homma hallussa. Eteisessä nimikoidut hanskalaatikot, itseneulottuja villasukkia kuudelle jalkaparille ja jääkaappi täynnä sadon vihanneksia. Mäkin ajattelin niin, kunnes lapsista tuli isompia ja määrä nelinkertaistui. Ei sillä, musta lapset on ihania ja rakastan ja perussetti. 

Mutta on se nyt jukolauta kumma, ettei aikuinen pääse kotiinsa ilman eteisraivaria. Mähän soitan kotimatkalta jo, että onhan välipalat syöty ja ei kai ne limaiset puurokulhot edelleen siinä pöydällä ole, aamusta asti? Soitan vielä uudemman kerran, että onhan ne reput nyt yläkerrassa tai ainakin portailla ja eihän alakerrassa ole kaikkien kaikki koulukirjat levällään.

Silti, kun eteiseen pääsen, eli ekasta ovesta sisään, näyttää täällä tältä.  Kuva on heilunut, koska kuvaaja oli vähän hermostunut, koska tiesi seuraavan oven takana näyttävän vielä kauheammalta. 


Kun sitten pääsen ruokapöydän kohdalle, johon on liimaantuneena allekirjoitusta odottavat koepaperit ja päivän posti, silleen kivasti että mainoslehtisen muste on imeytynyt korkeakiiltoiseen valkoiseen pöytään, on kiva kuikuilla keittiön suuntaan. Siellä odottaa kaapinovet ammollaan, koska lapset ovat hätäpäissään etsineet terveellistä välipalaa kello 16, viimeisen soittoni jälkeen. 
Koko iltapäivän on ollut aikuiskontakti muistuttamassa syömisestä ja silti asiat unohtuu. 


En tiedä, onko meidän orkesteri huonosti organisoitu, vaiko vaan lahopäistä. Silti tuntuu epikseltä niin aikuisista kuin lapsistakin se, ettei kotona kukaan tee ikinä koskaan ainakaan tänään mitään kotihommia.  Mitään tarrataulukoita meillä ei jo miltei teinien kanssa ole käytössä, koska maalaisjärjen mukaan kaikki samassa huoneistossa asuvat tekevät osuutensa. 

Etenkin nyt, kun olen saanut kaanonina kaksosilta kuulla, etten tee ikinä mitään, mietin tekemättömyyslakkoa. Koska 11- v tyttöstereo huutaa heidän olevan orjiani (reppujen laittamisesta sanottuani), lienen vanhempana kohtuuton pyyntöineni. Ja ei, en todellakaan ala askartelemaan mitään motivoivaa palkintoruudukkoa, paitsi ehkä itselleni joka päiväisestä nalkutuksesta muistuttamaan.

Miten teillä, ovatko isommat lapset laiskiaisia vaiko kiltisti tekevät osuutensa?Kyselee kissankakkoja siivoava supermamma, joka samalla pyyhkii ex-valkoisesta laminaatista teinin kaakaoita.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kansainvälinen huomio hivelee ja nolottaa

Eilen meinasin tikahtua kolmanteen rahkasatsiini, kun Instagramista tuli viestiä. 

Helmikuun alussa olin etuoikeutetun aikuisen asemassa, kun pääsin Lierac Premium-tuotteiden lanseeraukseen. Viime viikolla aloin vasta maalaamaan kuvia juttuuni ja otin pikakuvan instaan Lierac Premium-puteleista, jotka olivat työn alla. Pääsiäishässäkän alla unohdin kaikki maalaushommat ja menin syömään suklaata sohvalle, kunnes tapahtui seuraavaa. 


Lieracilla on patentti vetämässä Premium Cellular- yhdisteestä, joka jäljittelee FOXO-proteiinin toimintaa, hyaluronihapon kanssa se häivyttää ikääntymisen merkkejä. FOXO-proteiini taas kontrolloi soluytimestä käsin kantasoluja ja starttaa ihokudosten uusitumisprosessin. No, näissä Premium tuotteissa on yllämainittujen lisäksi mustien kukkien uutteita ja  antioksidantteja. (Teksti lehdistöinfo)


Mutta mitä eilen tapahtui, veti kyllä duunarin hiljaiseksi. Se mun postaama, raakilekuva sairastuvalta oli päätynyt Ranskaan asti Lieracin päämajaan ja siellä sitten oltiin vierailla kielillä supistu, että wau. 



Piti ihan tulkkausapua pyytää kanssabloggaajilta, kun unohtui äidinkielikin hämmennyksessä. 
Tämä alla oleva päätyi siis LieracParisin instagramiin ja olen vieläkin ihan punaposkinen noloudesta. Kuvatekstissä lukee suomennettuna (kiitos Tiia) kiitokset kauniista maalauksesta!

Mikä siinä on, että omat tekeleet aina nolottavat ja niiden saama huomio saa muijan menemään kaappiin häpeämään? Onko se tämä kissanhännännostotauti vai pelko naamanmenetyksestä?

Joka tapauksessa, laminoin ittelleni tun repostauksen jollain koneella ja ripustan meikkihuoneen oveen, että muistan huippuhetkeni somemaailmassa. Miten sitä oppisikin olemaan leuka pystyssä tällaisen huomion suhteen? Kerro. 



Ps. Lieracin Premium tuotteet ovat erittäin ekslusiivisia ja arvokkaan tuoksuisia sekä tuntuisia. 
Premium Elixir öljyseerumi 30 ml. ovh 125 e
Premium Voluptious Hoitovoide  50 ml ovh. 125 e 
Premium Supreme Mask 75ml ovh. 76 e
*Tuotteet saatu blogiin, jippii!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Elämäni aakkoset, jotka kannattaa lukea

Pohdintaviikon päätteeksi avaan teille elämäni kirjaimia, tärkeitä asioita kunkin aakkosen kohdalla. Joissakin voi olla useampia, jos tuli ylitsepääsemätön pakkovalita-tilanne.

A= Appukissa. Miltei 16-vuotias kunkku, fleecepeiton alla ja päällä nukkuva raitatakkinen poika. Naukuu hanhenomaisesti, lempiruoka porsaansydän. Yksi hammas puuttuu, kun vauvana hyppäsi nelosesta ampiasen perässä.



B= Bloggaaminen, blogimaailma ja oheisilmiöt. Harrastus, joka antaa ihan sikana ja vie yhtälailla aikaa. Voisin sanoa toiseksi työksi, jos kehtaisin. Postauksen teko on enemmän kuin kirjoittamista. On kuvaamista tai maalaamista ja tuotteiden testailua. Kaikki ihania juttuja ja teen tätä sielullani. Päivätyöstä luopuisin anytime, jos bloggaamisella ruokkisi 6-henkisen perheen.

C= Clarins. Mun naamalle parhaat meikkituotteet löytyy tältä merkiltä. Arvioitani löydät tästä ja tästä. Edelleen suosittelen silmäpussillisille aikuisille Clarinin Instant Concealeria, mulla jo vissiin viides tuubi menossa, kun on kasseilla kokoakin.



D: DIAK. Kohta loppuu tämäkin hupi, eli opiskelu. Valmistuminen siirtyy jouluun, kun puuttuva 5 op kurssi alkaa vasta syksyllä. Sitten olen valmis sossulantäti, sosionomi AMK. Koulutukseni on aiemmin ollut niitä yksityiselämän asioita, joista en ole kertonut, mutta uups. 


E= Energia. Mulla on valtavasti sitä. Paikallaan ollessa pitää vähintään renkuttaa  kynää tai taputtaa jalalla. Energian takia saan normaalisti hyvin paljon         aikaiseksi, hyvin nopeasti.

F= Frendit. Harva ja valittu päätyy sydänystäväkseni, vielä harvempi blogiin. Ihmissuhteissa arvostan tasapuolisuutta ja huumoria. Kuvissa itseni lisäksi Outi ja Suski. 


G: Grease,  nuoruuteni lempileffa. John Travolta oli niiin ihana silloin. Enää ei, koska kuminaama.

H: Hiukset. Hyvin hankala, hyvin laiha ja hyvin hoidettu. Juurikasvua saa olla koko ajan tuunaamassa, koska oikeasti olen ruskeapää.


I= Isi. <3

J= Justin Bieber. No nyt tulen kaapista ja tunnustan olevani himofani. Viimeksi Justinin vieraillessa olin Kämpissä notkumassa ja nyt menen taass. Ja juu, teinini häpeävät, minä en. Soittoäänenäni on tämä biisi.


K= Kaksoset. Meidän tytöt ovat monoamniaaliset ja monokoriaaliset. Jos munasolun jakautuminen tapahtuu yli 8 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä, syntyy monokoriaalinen-monoamniaalinen tilanne (MCMA), jolloin sikiöillä on yhteinen vesi- ja suonikalvo. Näitä tapauksia on vain pari prosenttia kaksosraskauksista. 
Vuonna 2004 taisi tapauksia olla 4 kappaletta koko Suomessa. Tytöt syntyivät viikolla 32. Itsekin olen kaksonen, en identtinen tosin.


L= Lapseni, kaikki 4. Vanhin täyttää jo 14, pienin syksyllä 9 ja kaksosetkin kohta 12. 


M= Mieheni. Tänä vuonna ollaan jo oltu 16 vuotta naimisissa. Ihanan rakkaustarinan pääset lukemaan tästä, ihan itteänikin liikutti.



N= Nelkytplus-blogiyhteisö. Heli on kasannut upean daamijoukon (miehiä mukana kanssa, tietty) , johon mullakin on kunnia kuulua. Tästä sakista olen löytänyt sielunsiskoni Tiian sekä läheisen ystäväni Outin.

O= Optimismi. Mulla on vahva usko siihen, että asiat aina järjestyvät ja niin on tapahtunutkin. Olen lapsenmielinen murheineni, enkä vello kauaa alhoissa. 

P= Poseeraaminen. Tätä teen päivittäin kuvia varten, rumanaamapäivinä en. 

Q= The Queen. Että kun keitti, kun Freddie kuoli. Kuoleman lisäksi se, että niin moni oli mukafani ja diggasi uusinta hittibiisiä.  Itse olen kasvanut Queenin musiikin tahtiin, osa perheestä oli 80-luvulla keikallakin Ruotsissa. Paras biisi on tämä


R= Ruoka. Itse en tee hyvää, mies tekee paljon parempaa. Rakastan nakkeja ja tortillaa. Sekä sokerikolaa.

S= Siskoni. Paras kaksonen, minua 8 minuuttia vanhempi.

T= Taide. Monen vuoden jälkeen teki mieli alkaa maalamaan, enkä ole katunut. Toivon, että tällekin duunille olisi lisäaikaa ja enemmän valoa.


U= Uskallus. Olen rohkea sanomaan, mitä olen mieltä. Etenkin jos olen eri mieltä. Äänitorvena toimiminen johtaa usein vastuunkantoon. Tämä joskus väärinymmärretään riidanhaastamiseksi. 

V= Veli. Isoveljeni Iiro, jolta olen oppinut Queenfanituksen lisäksi hvyin monta elämässä tarvittavaa asiaa. Keskeisimpinä  oikeudenmukaisuus ja muiden puolustaminen, sekä oman luovuuden käyttö.

X= Asento, jossa nukun. 

Y= Ylpeys. Ei nenä pystyssä olemista vaan oman arvon tuntemista. Tätä olen muillekin opettanut.

Ä= Äiti, tietysti. Soittelemme usein ja vieläkin kysyn äidiltä neuvoa asioihin. 

Ö= Öykkäröinti, eli maailman asioista meuhkaaminen. Ei kotisohvalla, vaan niiden puheeksiotto paikoissa (oli se sitten toisten väärinkohteluun puuttumista tai opettajan ammattitaidon kyseenalaistamista). Tämäkin yhdistetään riidanhaastamiseen. Moni tulee jälkikäteen kiittämään sanomisistani, mutta tilanteet hoidan pääasiassa yksin.

Onko sulla jostain kirjaimesta kysyttävää? Musta tuntuu, että jäi niin paljon kirjoittamatta.














sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

UTELIAISUUSOPAS

Mun vankan kokemuksen mukaan on kahdensorttisia ihmisiä. Niitä, jotka elävät skandaalihakuisesti muiden asioita udellen ja niitä, joilla ei ole tarvetta sellaiseen. Itse kuulun jälkimmäiseen. Toki mediassa olevat megaluokan asiat kiinnostavat, mutta muiden kanssabloggaajien tai työtovereiden bisnesten penkominen ei mielestäni ole aikuismaista käytöstä.

Nyt kun mulla on selvästi syvällisyysviikonloppu ennen pms-raivoja, mietin mistä uteliaisuus johtuu ja päätin koostaa muutamia ohjeita uteliaille.









                      KUINKA SELÄTTÄÄ UTELIAISUUS 

1. Jos sinua mietityttää, mitä joku ihminen puuhailee kannattaa, kysyä ihmiseltä itseltään. 

2. Hui, en mä nyt siltä kehtaa kysyä. Miksi pitäis?
Koska toisen käden tieto on toisen ihmisen suusta. Kaiken lisäksi on reilua, että jos sinua niin kovin kiinnostaa toisen ihmisen asiat, kerrot sen myös asianosaiselle suoraan. 

3.  Juorujen hakemisesta kiinnijääminen on noloa sinulle, ei minulle. 

4. Miten mä sitten kysyn?

Kysy vaikka, että onko sulla joku ihanaa meneillään? Ethän kuitenkaan oleta, että blogimaailmassa suunnitteilla olevia kuvioita paljastetaan neuvotteluvaiheessa. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.

5. VAPAAEHTOINEN(Voit myös kysyä, mitä kuuluu, mikäli haluat tietää mitä kuuluu. Jos et halua tietää mitä kuuluu, en ymmärrä uteliaisuuttasi alunperinkään).

6. Mieti miksi kysyt?
Oletko miettinyt, miksi muiden asioilla on suuri merkitys juuri sinun elämässäsi?
- Saatko muiden ansaitsemilla suhteilla itsellesi meriittiä?
- Oletko valmis jakamaan omia asioitasi vastavuoroisesti? Jos et, niin ei kannata kysellä muidenkaan. Yksisuuntainen tie johtaa vain pois.


                                                   



       JOS HALUAT JATKAA UTELIAALLA LINJALLA, TEE NÄIN

1. Kysy aina monelta eri ihmiseltä, mitä sille yhdelle kuuluu. Älä IKINÄ kysy siltä yhdeltä kuitenkaan.

2. Kysy aina monelta eri ihmiseltä, mitä mahtavaa heille kuuluu. Juorua tästä muille. Se, että he puhuvat keskenään taisi unohtua tässä kohtaa

3. Kysy aina monelta eri ihmiseltä, ovatko he saaneet jonkin tavaran/asian/viestin/kutsun. Muista kertoa, että itse olet saanut. Miksi? Siksi, koska silloin sinä olet tärkeä. 
4. Älä koskaan jaa niitä tietoja, joita olet saanut muilta. Miksi? Koska tavallaan olet ne itse ansainnut uteliasuudellasi. Vai miten se nyt meni?
5. Unohda se, että taas ihmiset puhuvat keskenään ja yhteistyökumppaneillekin.



Kumpaan kastiin sinä kuulut? Itselle ne rakkaimmat blogiystävät ovat sydämellisiä ja pyyteettömiä, aitoja ihmisiä. Kovanahkainen, yksinkertainen röyhkeys ajaa herkän Ilopillerin kauas.





lauantai 19. maaliskuuta 2016

Pääsiäispuuhat tyttären kuvaamana.

Lasten leluksi päätyi meikäläisen uusi kamera. Alaikäisiä ei jännitä sen käyttö, itse olen vieläkin hikisorminen ja tuskastunut. Toinen kaksosista kuvasti virpomisoksien tekemistä Olympus E-PL7:lla. Kuvissa on tähtenä sylivauva Pennikissa, joka itkee tyttöjen perään, jos häviävät näköpiiristä. Hän on pentutehtaalta pelastettu sisarensa tavoin, liian nuorena vieroitettu äidistä ja sen kyllä huomaa.

Toi villalanka on niin mulle

Oon satavarma, että toi keppi liikkui.

Eiks ookin upee takamus? 

Kuuletsä kuinka mä hyrrään?

Ai mitä sanoit?

Kestääks tää vielä kauan?

Kiitti.

Virpomissunnuntai on meidän pienimmille iso juttu, aavistan kyllä tämän olevan niitä viimeisiä kertoja, kun ilkeevät lähteä. Itse ootan aina aamunkoista asti korin kanssa oven suussa ja toivon runsasta osallistujamäärää, ettei mene kaikki omiin suihin. Viime vuonna meillä ei tainut käydä kuin pari lasta ja omat saivatkin sitte ihan kamalasti munia.

Saako teille tulla virpojia? Miten olet valmistautunu?

Osaanko?

Suomalaisen supernaisen, Minna Canthin päivänä aloin pohtimaan omaa vaikuttavuuttani maailmaan. En ole aikani suurenmoinen lehtinainen, enkä toitota poliittisia mielipiteitäni ainakaan blogissani. Sen sijaan olen äiti, vaimo ja oikeudenmukainen kansalainen.

Viikon mittaan olen kurkkinut meikkipurkkien taakse ja päätynyt miettimään tätä kaikkea: Onko minulla, tavallisella duunarilla, oikeus olla epävarma osaamattomuudestani? Ajan trendi on, että asiat otetaan haltuun saman tien ja kysyvä todellakin eksyy tieltä. Neuvoja kysyessä tulee alaston ja kömpelö olo, etenkin jos asia on selviö muille. Miksi näin on? Siksi, koska tietämättömyys tai asioiden kyseenalaistaminen meinaa vielä tänä päivänäkin samanlaista kapinaa, kuin Minna Canthin aikoina. 



Nyt kun Suomi on ainakin näennäisesti tasa-arvoinen yhteiskunta, ajatellaan lähtökohtaisesti kaikkien olevan samalla viivalla. Henkisen kapasiteetin tulisi olla standardimitoitettu, fyysisen suorituskyvyt ovat vakiot ja oikeus mielipiteiden julkituomiseen ei aiheuta julkirovioita. Vaan onko niin? 

Onko meillä äityleillä, vaimoilla ja sisarilla oikeus olla vähän vajaita ilman alisuoritumista? Ajattelin, että kukapa muu sitä omaa suoritustasoa mittaa, kuin sinä itse. Vaadimmeko siis itseltämme liikoja, tai siis vaadinko minä minulta?



En tiedä teistä lukijat, että onko teilläkin tapana analysoida omaa olemistanne suhteessa muihin. Minulle on tosi luontaista ajatella tilanteita subjektiivisesti, mutta kuitenkin asetun alitajuisesti heikompien kenkiin. Asioiden kyseenalaistaminen on tietty kuluttavaa, mutta myös antoisaa. Parhaimmillaan saa turhien sääntöjen tueksi jonkin teorian, johon voi asioita nojata. 


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Toppatakissa tropiikissa

Jokin aika sitten pääsin liukastelemaan Kaisaniemen jäätiköillä, kun olin taas ensimmäisen ovenrivassa roikkumassa L´Oréalin Garnier Respons-uutuuksien lanseerauksessa. Myöhästyminen aiheuttaa mulle kiireentuntua loppupäiväksi, enkä ikinä muista kuinka nopeasti kävelen ja olen yleensä etuajassa. Mutta silti, mistä oli tilaisuudessa kyse?

    

Naistenpäivänä lanseerattiin LÓréalin Garnier Respons-sarjaan uusia vartalonhoitotuotteita uusilla tuoksuilla. Shampoot ja hoitsikat ovat meidän likkojen (teinitrio, jos et tiennyt) hittituotteita ja kun kuulivat mamman menevän tähän tilaisuuteen, yrittivät saada feikkikuumeen aikaiseksi ja aveckutsua äidiltä kaikin keinoin kiristettyä.

                             

Koska olin ekana mestoilla, ehdittiin mulle näytellä paikkoja ennen muiden aikuisten tuloa. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa olen lasten kanssa aiemmin ollut, mutta ikinä siellä ei ole musiikki niin kauniisti soinut, kuin nyt. Nautimme muiden nelkytplusnaisten kanssa aamiaista palmujen katveessa ja lähdimme kukin harhailemaan omille voitelukierroksillemme, kaktusten kohdalla aina törmättiin. 

                         

Tuotteiden uusi iso juttu on Mythic Olive- hiustehoitosarja tuhoontuomituille, eli rutikuiville ja käsitellyille hiuksille. Oma hiukseni on kuin lasivillaa, joten näillä olen sitä hellävaraisesti hoidellut. 

                                


Vartalotuotteista Argan&Camelia oil tuoksuu aivan parhaalta, vaikka kyllä Honey Treasures tekee mun talvikuivalle kropalle ihmeitä. 

                             

Kaurakermaa ja mantelimaitoa (eiks oo luksus toi mantelimaito) sisältävä vartalovoide on jotenkin lauantainen, sellainen että sen tuoksuisena on ihana mennä nukkumaan saunan jälkeen.



Kävi mulle taas nolostikin. Pitkään juttelin erään tutun blogaajan kanssa ja ihmettelin, kun en saa vastakaikua. Selvisi sitten, että Nella Törnroos ei olekaan sama asia kuin Janet, joksi häntä luulin.  Kun viime viikonloppuna taas törmättiin molempien kanssa, piti  taas varmistaa, että oletko sinä nyt itsesi vai se toinen. Luoja mun kanssa. 





Aamupäivä oli ihana. Kiitos kutsusta ja hyvin järjestetystä tilaisuudesta!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Se tuli kotiin! JEE

Nyt on monen viikon piinaviikot päättyneet. Ei tarvitse enää enää notkua kirjastoissa lainakoneilla, ei tarvitse änkeä kirjoituskylään viikonloppuisin eikä ennen kaikkea tartte tihrustaa kännykän näytöltä. Kuvien liittäminen mobiilisti blogiin on jotain aivan vaikeaa, etenkin jos niiden paikkoja mielii tekstissä muuttaa. 






Läppärini on saapunut kotiin. Ei suinkaan se alkuperäinen särkimennyt, jota ei kukaan enää osannut ehjätä. Minulla on upouusi kone, jota olen nyt koko illan parhaan pinnani mukaan viritellyt itseni näköiseksi.  Kuvassa näkee syvän onnentranssin. 



Niinhän se on, että jonkin asian merkityksen tajuaa vasta kun sitä ei ole. Kouluhommat ovat kasaantuneet kiitettävästi, kun en niitä mitenkään työn ohella saati työkoneella ole ehtinyt tehdä. Blogijuttuja on hurjasti jonossa ja siitä pahoittelut kaikille, joiden asiaa en ole vielä voinut kertoa. Nyt alkaa Ilopillerin arki palautumaan raiteilleen ja siitä olen superonnellinen!


                           

Lukijoille suuret kiitokset, että olette jaksaneet odotella visuaalisesti asiallisia päivityksiä! Oon ollut oikeasti tosi ahdistunut ja pulassa ilman konetta. 

Nyt jatketaan! PUSS!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Clarins INSTANT GLOW kevätkokoelma 2016

Oi, mä oon ihan pastellihurmiossa täällä lähiössä. Aiemmin postasin Clarinsin kevätpunista ja nyt olen valmis esittelemään loput. Eka kuvat ja sitten höpinää. 


Maalauksissa on käytetty meikkejä värinä. Kuningasidea ja ihan oma.

OMBRE ORIDESCENTE luomivärit ovat swatchattuina suoraan maalauksen purkkeihin neljässä sävyssä: 
 Silver Ivory 04, Silver pink 05, Silver green 06, Silver plum 07.
Ovh 24.50 e.

Luomiväripaletin 5-COLOUR EYE PALETTE sävyt näkyvät tarkemmin maalauksessa, luonnollisia ja hohtavia sävyjä. Oli hieman haastavaa saada sävyjä tarttumaan paperiin, mutta idea oli vietävä loppuun.
Ovh 48 e.

INSTANT LIGHT NATURAL LIP PERFECTOR
Kaksi sävyä:
 Toffee pink shimmer (mulla huulilla kuvassa)
 ja Plum shimmer . Ovh 19.50

MULTI-BLUSH voidemainen poskipuna, pysyvästi valikoimaan jäävä sävy 04 rose sopii kyllä mun kasvoille. Levityksen kanssa meinas käydä pellehermannit, kun oon tottunut puuterimaiseen.
 Ovh. 28,70 

Ihania luksusmeikkejä  ovat kyllä duunarille! Näillä kehtaa lähteä stadiin rimpsalle.

Mitä teille kuuluu? Ootteko vielä mun matkassa, vaikka on ollut kosmetiikkapainotteista tällä viikolla?

×tuotteet saatu blogiiin
×kännykkäpostaus ja hermot meni




keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Tammer-Tukun keväthommia

Muutama viikko sitten olin blogibestikseni Outin kanssa hillumassa Vantaalla ja tutustumassa Tammer-Tukun tarjontaan. Me tykätään käydä tapahtumissa yhdessä ja ollaan aina noloina koputtelemassa oville ennen tilaisuuksien alkua. Me mammat ollaan kai totuttu ottamaan varoaikaa menemisiiin, kun joskus vuosia sitten on pitänyt varautua pikkulasten kanssa liikkuessa vaikka mihin.  




Siellä me daamit taas oltiin ekana notkumassa Akseli Herlevin kokkausten äärellä ja pyrittiin parhaamme mukaan vain maistelemaan. Kävi niinkuin aina, ruoka oli liian hyvää ja meni kunnon ruokailuksi. Tarjolla oli ainakin Spicyä kanaa, kalatacoja ja papu-broccolisalaattia. Akseli oli ihan itte vääntänyt yötä myöten mehuja ja niillä me sitten ilta startattiin. 



Nyt meilläkin on oma piha, jonne mä voin miehen kauhuksi laitella puutarhatonttuja. Edellistä edeltävässä kodissa mulla oli pihalla kummittelemassa Lumikki kääpiöineen ja ne menivät sitten muka vahingossa rikki. Nykyinen koti on sisustukseltaan valkoharmaa ja Tammer-Tukulla oli kyllä kaikkea meille sopivaa. 


Paikalla oli myös kosmetologiopiskelijoita tekemässä meille käsihoitoja  uusilla Rento-tuotteilla.  Mulla oli kamala tilanne, kun mun vihkisormukset olivat kutistuneet sormen ympärille, eivätkä ne melkein irronneet! Nyttemmin sormukset ovat suurennettavana, jottei ahdista hentoa sormea. 

Tammer-Tukun tilaisuudet ovat aina niin kivoja, hyvässä seurassa ja kumpparihousuissa! 

Kiitokset taas SuccessStoryn Sadulle ja Tammer-Tukulle!