torstai 31. maaliskuuta 2016

Miksi en halua tulla kotiin ja ei tää näin voi olla

Sitä aina ajatellaan, että suurperheen mammoilla on homma hallussa. Eteisessä nimikoidut hanskalaatikot, itseneulottuja villasukkia kuudelle jalkaparille ja jääkaappi täynnä sadon vihanneksia. Mäkin ajattelin niin, kunnes lapsista tuli isompia ja määrä nelinkertaistui. Ei sillä, musta lapset on ihania ja rakastan ja perussetti. 

Mutta on se nyt jukolauta kumma, ettei aikuinen pääse kotiinsa ilman eteisraivaria. Mähän soitan kotimatkalta jo, että onhan välipalat syöty ja ei kai ne limaiset puurokulhot edelleen siinä pöydällä ole, aamusta asti? Soitan vielä uudemman kerran, että onhan ne reput nyt yläkerrassa tai ainakin portailla ja eihän alakerrassa ole kaikkien kaikki koulukirjat levällään.

Silti, kun eteiseen pääsen, eli ekasta ovesta sisään, näyttää täällä tältä.  Kuva on heilunut, koska kuvaaja oli vähän hermostunut, koska tiesi seuraavan oven takana näyttävän vielä kauheammalta. 


Kun sitten pääsen ruokapöydän kohdalle, johon on liimaantuneena allekirjoitusta odottavat koepaperit ja päivän posti, silleen kivasti että mainoslehtisen muste on imeytynyt korkeakiiltoiseen valkoiseen pöytään, on kiva kuikuilla keittiön suuntaan. Siellä odottaa kaapinovet ammollaan, koska lapset ovat hätäpäissään etsineet terveellistä välipalaa kello 16, viimeisen soittoni jälkeen. 
Koko iltapäivän on ollut aikuiskontakti muistuttamassa syömisestä ja silti asiat unohtuu. 


En tiedä, onko meidän orkesteri huonosti organisoitu, vaiko vaan lahopäistä. Silti tuntuu epikseltä niin aikuisista kuin lapsistakin se, ettei kotona kukaan tee ikinä koskaan ainakaan tänään mitään kotihommia.  Mitään tarrataulukoita meillä ei jo miltei teinien kanssa ole käytössä, koska maalaisjärjen mukaan kaikki samassa huoneistossa asuvat tekevät osuutensa. 

Etenkin nyt, kun olen saanut kaanonina kaksosilta kuulla, etten tee ikinä mitään, mietin tekemättömyyslakkoa. Koska 11- v tyttöstereo huutaa heidän olevan orjiani (reppujen laittamisesta sanottuani), lienen vanhempana kohtuuton pyyntöineni. Ja ei, en todellakaan ala askartelemaan mitään motivoivaa palkintoruudukkoa, paitsi ehkä itselleni joka päiväisestä nalkutuksesta muistuttamaan.

Miten teillä, ovatko isommat lapset laiskiaisia vaiko kiltisti tekevät osuutensa?Kyselee kissankakkoja siivoava supermamma, joka samalla pyyhkii ex-valkoisesta laminaatista teinin kaakaoita.

20 kommenttia:

  1. I feel ya! Teini-ikäinen monesti sairastaa diagnosoimatonta sokeutta omille sotkuilleen. Silmä ei vaan erota limsatahroja tai villakoiria huoneessaan. Ei voi kuin toivoa että paranee sitten kun aikuistuu 😊. Tsemppiä ja hermojen venytystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei se onkin sokeutta! Kyllä ne varmaan sit omaa kotiaan siivoaa tai soittaa mammalle

      Poista
  2. Eiköhän se ole jokaisessa perheessä vallitseva laki, että teinkt näkee, kuulee ja tekee kotona mitä muistavat/tai haluavat. Mä omen onnekas mun tytön kanssa, hän on aina auttanut kotitöissä. Muhis taas saa vaan astiat koneeseen asti, mut esim. vaatteet löytyy aina olkkarin lattialta.
    Ehkä tää joskus helpottaa, tai sitten ei 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä poika on omasta mielestään "pieni"tekemään ja iso on liian busy ja kaksoset välitilassa.

      Poista
  3. Aaaa, säkin oot saanut kuulla olevasti saamaton, niin mäkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja mun kohdallahan toi ei pidä paikkaansa.

      Poista
  4. Kerran vuosia sitten hermostuin jatkuvaan siivoukseen ja siitähän mieheni (nykyisin exäni)sai sitten kuulla.Kina päättyi mieheni sanoihin " Ei tarvi siivota jos ei huvita." No,siitä kolme päivää eteenpäin mies tulee kotiin ja ihmetteli et miten on niin sotkuista,totesin vaan että mua ei oo huvittanut siivota.Siinähän näki että mitä seuraa jos (hänen mukaan ) mä en tee mitään kotona. Eipä oo tarvinnut tämän jälkeen kuulla sanomisia pienestä sekaisuudesta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun lakot kestää kyl. Miehen ei 😆

      Poista
  5. Mä tunnen tällä hetkellä pääseväni taas tosi helpolla... kun on vaan tuo yksi mies vaan tuossa nurkissa pyörimässä... Mä otan niin osaa Taru ;)

    VastaaPoista
  6. Oh dear! Meilläkin on ihan samanlaista ja kilarit tulee viikoitrain. Jabmeilläkin on orjia. Olen miettinyt viikkovastuita eteisessa ja keittiössä niin, että aina koko viikon yksi muksuista vastaa keittiön siisteydestä ja toinen eteisen ja kolmannella on vapaa viikko ja sitten se kiertää...täytyy ehkä alkaa kokeilemaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi orjuus on joku kaksosten juttu. Kiitos viikkovastuuideasta!

      Poista
  7. Ihan kuin omasta elämästä :) Meilläkin orjuutetaan :D Ihan niistä omien tavaroiden korjaamisesta alkaen...sulla aivan ihanan hersyvä ja todellisen elämänmakuinen tyyli kirjoittaa, jään ehdottomasti lukijaksi, olipa kiva löyttää tää blogi!

    Maiccu
    http://mansikoitajavaahtokarkkeja.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, MULLA ON UUSI LUKIJA! Kiva kun tykkäät. Pitäis varmaan laittaa käyntikorttiin asioidenhoitajan lisäksi titteli orjuuttaja.
      Menen vastavierailulle.

      Poista
  8. Oi blaah normimeininki, se on niin rankkaa. Mähän olen täällä kotkottamassa, mutta silloin kun en ole, auta armias. Zemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kotkottaminen on niin raskasta! Musta ei ikinä pitänyt tulla mäkättäjää, mutta kappas vaan

      Poista
  9. Kyllä se siitä. Mulla neljä tyttöä, nyt jo aikuisia. Meilläki eteisessä oli aina kaaos. Omissa huoneissa vaatekasat valtasi tuolit. pyykkiä pestiin siten, että jokainen pyöritti vain omia farkkujaan YKSIN koneessa. Arvaa vaan kun siihen lisättiin suihkussa käymiset, et vesilaskut oli huimat.Mutta nyt, kaikilla kodit siistit vaatekasoja ei näy ja kengät on ojennuksessa. Mutta kaikkien vanhimmat lapset lähestyy murkkuikää. Kiva katsoa jatkuuko perinne heidän kohdallan. Hih....hih

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks meillä ei enää oo mittarilaskutusta. Kun oli, meni veteen monta sataa kuussa. Ihana kuulla, että oppivat. Toisaalta kun ajattelee, oon mäkin suhteellisen siisti näin aikuisena (vaikka tavarat hukassa), vaikka lapsena olin aivan hirvee sotkumuija,

      Poista
  10. Meilläkään nuoriso harvoin tekee mitään pyytämättä.
    Onneksi tekevät kuitenkin pyydetyt hommat vaikkakin joskus hieman viiveellä :D

    VastaaPoista