lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kaksi kauhukokemusta yhdessä viikossa

Töölönlahti, ei liity tekstiin. Ite tein, älä kopsaa

Meillä kaikilla on pelkoja tai fobioita.

Tämä viikko on ollut taas yksi itsensäylittämisviikko. Viikko sitten pääsin nynnykuplasta pois syömällä sushia ja tällä viikolla sanoin ääneen: MULLA ON VIIKSET. Ei naisten viikset, vaan harmaat miesten. Sellaisten telakassa ahertaneiden, jo eläkkeelle jääneiden miesten haperot sänget.

Ei siinä mitään, mä olen aiemmin ajatellut, että jos en sano asiaa ääneen se poistuu. Kuten muutkin elämässä välteltävät asiat. Tuli sitten sininen taivas ja ihana aurinkopäivä ja peilista katsoi ruskeiden silmieni lisäksi tumma ylähuuli. Hävetti ja mietin, että montako vuotta saan niitä pinseteillä nyppiä. Koska olen suhteellisen impulssiherkkä, soitin heti kauneushoitolaan, että viiksivallu moi. Sain ajan puolen tunnin päähän. 



Kuva on kamala, mutta kokemus ihana. Mä olen sellainen, että olen nauttinut juurhoidostakin ja nukahtanut hammaslääkärinpenkkiinkin, koska pelkäsin niin paljon sinne mennä. Helpotti se siellä oleminen ja tuli uni. 
Nyt kävi samoin: sokerointi ei tuottanut kipua, ainoastaan euforiaa. Pidän tätä silti kauhukokemuksena, vaikka kosmetologi ihanasti yrittikin lohduttaa, että kaikilla on viikset. Ei muuten ole. 

Toinen kauhukokemukseni riipaisi syvältä ja enemmän. Silti olen itsestäni ylpeä, tosissaan. 

Mun korkeanpaikankammo on sitä luokkaa, etten ole ikinä ollut Kampin kauppakeskuksen nelosessa, koska se keskellä oleva reikä pelottaa. Se jotenkin vajottaa taloa ja saa olon tuntumaan siltä, että maaginen voima imee. Olen nuorena pökräillyt Eiffeltornin juurelle nähdessäni, miten korkea se on. Itiksen Stokkan lasihissiinkin menen silmät kiinni, koska se varmaan putoaa. 



Eilen aamulla oli ihana pressitilaisuus (josta juttua myöhemmin, tietty), joka oli Hotelli Tornin neljännessätoissa kerroksessa. Mun kamalin painajaisuni on sellainen, että olen hississä ja se matkustaa kauan, näyttämättä kerrosnumeroa. Kun ovi aukeaa, olen yläilmoissa kattojen päällä, enkä pääse hissiin takaisin. (jos tämä on joku fallosymboli unitulkintojen mukaan, ethän kerrro, koska viiksetkin traumatisoivat. Penis tästä vielä puuttuisi) Mä olen hotelliduunarivuosina ollut tässäkin hotellissa töissä, mutta en koskaan näin korkealla. 

No, koska koen edelleenkin olevani etuoikeutetussa asemassa kutsuvieraana, menin tietty paikalle. Ja se hissimatka oli juuri sellainen, että kaupunki aukesi silmien alla. Mutta mä en kuoleentunut paniikkiin ja jatkoin viel kaksi kerrosta portaitakin ylöspäin. Oma rajani meni siinä, että viivyin parvekkeella vain ehkä minuutin ja siirryin sisätiloihin nauttimaan tarjoiluista. 


Ihan hirveen korkeella olin. Jotenkin se jännitys siitä sitten helpotti sisällä, vaikka ikkunoista näin olevani ihan yhtä korkealla. Ajattelin, että olen jo tunnin täällä ollut, eikä kukaan ole pudonnut, joten ai varmaan putoakaan.

 Vuosi sitten en olisi mennyt edes torniin johtavaan hissiin, ajatelkaas sitä!

Olin kyllä niin töttöröö päänsisäisten kamppailuiden vuoksi eilisiltana, mutta aamulla heräsin sekä viiksettömänä, että korkealla olleena!



Mitä pelottavaa sä olet tehnyt? 




24 kommenttia:

  1. Olen hypännyt tandem-laskuvarjohypyn 4000m korkeudesta. Ensimmäinen 1000m oli vapaapudotusta ja se tuntui siltä kun olisi sukeltanut jossain todella syvällä. Putoamisen huomasin vain ilmavirrasta ja siitä, että kuvatulla videolla posket väpättävät. Syvyysnäkö ei noin korkealla enää toimi ja maanpinta näytti kartalta.
    Joku voi pitää tätä pelottavana musta oli äärimmäisen hauskaa. Olen myös lentänyt 2-paikkaiselle Cessnalla Hgin kattojen yllä. Kuumailmapalloon en ole vielä ehtinyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toi Cessna mitään. Kuumailmapallo on mun nightmare 2.

      Poista
  2. Mä olen hypännyt nuorena benji-hypyn. Se oli aivan kamalaa ja vähän kivuliaskin kokemus. Ei ikinä enää mitään niin kamalaa :(
    Sä oot ollut niin rohkee, oon susta hurjan ylpeä ♡♡♡

    VastaaPoista
  3. Olen laskenut 5+ -tason koskia (asteikko 1-6), uinut Rio Granden yli ja takaisin ja ratsastanut hevosilla joilla ei koskaan ole ratsastettu. Nuorena en edes osannut pelätä näitä tilanteita.

    Kammoni silti ovat neulat, mutta vihdoin olen lakannut pyörtymästä neulan lähestyessä. Aiemmin olen pyörtynyt vähintään 10 kertaa, lähestyvä verikoe sain heräilemään öisin ja sydämen tykyttämään. Paha ahtaanpaikan kammo saattaa myös iskeä pitkillä lennoilla, ensi viikolla taas menen "siedätyshoitoon", vaikka lentöytiöllä on pahamaineisen ahtaat penkin välit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä neulakammosta me puhuttiin aiemminkin. Wau noita koskia, itse ehkä tykkäisin!

      Poista
  4. Pelkään myös korkeita paikkoja ja joku Lintsin maailmanpyörä on ihan kamalin kokemus! Nuorena oon etelässä kokeillut parasailingia eli kun vene vetää isoa varjoa ja sä roikut sieltä. Jännitti pirusti, keskityin katselee horisonttiin kun alas katsominen ei tuntunut hyvälle. Lisäksi natisevat valjaat toi oman jännityksen. Kyllä mä silti sanoisin et jotkut korkeet rakennukset jne. on kamalempi kokemus. T. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintsin maailmanpyörä on kaasea. Nuorena menin ja siihen samaan vaunuun tuli japsiryhmä. Ne alkoi veivaa sitä aiellä yläilmoissa ja mä meinasin kuolla hätään.

      Poista
    2. Joo se on ihan kamalaa jos sitä joku alkaa veivata! :O Mä muistaakseni erehdyin sinne joskus miehen ja lasten kanssa ja mies alkoi tahallaan veivata kun näki et mua pelotti ja mä olin varma että kuollaan ja lapset hyppää alas jne.! t. Laura

      Poista
  5. Viiksivallu täs moi! :D :D repesin!

    VastaaPoista
  6. Onnea pelkojesi selättämisestä. Itse yritän välttää pelottavia tilanteita viimeiseen asti. Joitakin vuosia sitten olin kuumailmapallolennolla. Ennen lentoa olin intoa täynnä ja hieno kokemus lento olikin. Jälkeenpäin (ja ehkä taas viisastuneena) olen ajatellut, että ei se kyllä ihan maailman turvallisinta ole lentää jossain korissa kaasun voimalla. T. Parrakas nainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sä! Mä en olis uskaltanut. Ai parrakas, hehhee

      Poista
  7. Tää onkin kiinnostaavaa koska oon itse miettinyt samaa, viiksien sokerointi tai vahaus ois mullekin tarpeen ;) Kuinka usein tuo toimenpide pitääuusia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess! Kuulemma kolmen vkon välein, sitten joskus riittää 6 vkon väli

      Poista
  8. Ihanaa tuo kun joku joskus kertoo ettei pelkää hammaslääkärissä käymistä vaan saa sieltä helpotuksen oloon. T: suuhygienisti...
    Mulla on paljon fobioita, elämänfobia varmaan suurin...

    VastaaPoista
  9. Sä kyl kirjoitat ihan sairaan hyvin!:D Ja maalaatkin!

    VastaaPoista
  10. Hyvä sinä! Mä taas tykkään korkeista paikoista, mitä korkeempi sen parempi ;) Oon kävelly torninosturin puomia pitkin päästä päähän mutta ei se kyllä ollut pelottavaa ja torninosturi torui mua kun mä leikillään kiljaisin. Se sano ettei koskaan saa pelleillä torninosturissa, olin nolona :( Mutta oikeesti oli pelottavaa kun oltiin Italian Dolomiiteilla vaelttamassa helppoa reittiä (mukana poikani ja sen serkku) ja eksyttiin vaativalle mustalle reitille. Ylöspäin sitä menikin jonkin aikaa ennenkuin ihmettelin että onpas jyrkkää. Alastulo oli ihan hirveää kun piti joka askel katsoa mihin astuu ja vielä poikienkin askeleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, en uskaltanut lukea loppuun ku huippasi.

      Poista
  11. Ymmärrän hyvin tuo korkeanpaikankammon, kärsin samasta, mutta hei sä selvisit tuosta :D Ja ei sulla mitään viiksiä ole! Tuohon juurihoitoon nukahtamista ei pysty ymmärtää, se satuu sikana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuten sattunut! Oli yhtä ihanaa kuin se, jos joku raapii sua selästä, minne et itse yllä. Ja on viikset ja ARVAA mitä, maksaläikkiä viiksialueella

      Poista
  12. Ihana oot! En ikinä lue mitään blogeja, mutta jotenkin löysin tieni tänne, enkä malta lopettaa lukemista. :)

    VastaaPoista