lauantai 23. huhtikuuta 2016

Liian tavallista elämää

Outi ehdotti mulle viikolla, että kirjoittaisin leffareissusta lasteni kanssa. Mä sanoin, että en missään nimessä. Aihe oli mielestäni liian tavallinen, eikä se ketään kiinnostaisi. Leffaanmeno lasten kanssa on tavallista tiistaita, yhtä lailla  yleisöä kiinnostavaa kuin ruokakauppareissut. 

Sitten mä aloinkin miettimään, että mitä ihmettä? Sitähän mun elämä on. Blogiin päätyy paljon ihania pressitilaisuuksia ja tuoteuutuuksia, mutta niiden välissä todellakin pilaan perheen illalliset polttamalla makaroonit ja unohdan ostaa kaupasta kaiken paitsi tukkageelin.  

Blogimaailman sisällöntuottajana on tietyt paineet, ehkä itseasetetutkin, asioista joista haluan puhua. Koska en kuitenkaan ole pelkkä kosmetiikkamuija, joka elää puuterihelmiä syömällä, saatta kuulla miten tavallinen viikko minulla ja perheellä on ollut. Poissulkien kaikki pressitapahtumat ja bloggaajan arkeen kuuluvat luksusasiat.



Näissä maisemissa olen kävellyt lasten kanssa. Etsimme Appukissaa ja törmäsimme valehtelematta metripituiseen rusakkoon. Kuvan rauniot ovat osa 1. maailmansodan aikaisia linnoitusketjuja, ihan meidän lähellä. Täältä ne punkit varmaan tulevat, hyi.





Olin leffassa katsomassa lasten kanssa Kung Fu Panda 3. Ihan hirveen hauska leffa ja tällä kertaa en saanut palautetta liian kovaäänisestä naurustani. Meinasin tukehtua popkorniin ja kastuimme kaikki, koska meidän perheellä ei ole yhtään ehjää sateenvarjoa. Katsottiin leffa enkuks ja tajusin, miten ihanaa on tämä kaksikielisyys. Ei tarvinnut suomentaa tai lukea tekstejä neljälle.



Oltiin lisäksi tapaamassa kummitätiä, eli siskoani Stadissa. Tytöt tahtoivat Starbucksiin ja taas kertaalleen harmittelin sitä, kuinka vaikea on löytää kuuden hengen pöytää tuolta. Jakaannuimme kahteen ryhmään, enkä kuullut kenenkään kuulumisia. Vakoilin turisteja ikkunasta ja mietin, miten ihanaa olisi asua keskustassa taas. Mutta ei, emme kuulemma enää muuta.



Näiden lisäksi olen oppinut esikoiselta toiseen asteen yhtälöitä ja saanut hikoilukohtauksen vitosluokkalaisten murtolukuasioissa. Poika toi Kevätpörriäisiä myyntiin ja olen kikattanut eilisillasta asti vitsille:

Mitä Batman tekee käsityötunnilla?
- Viittaa.





17 kommenttia:

  1. Ei ollut yhtään tylsä postaus. Arjen sanoittaminen on vaikeampaa kuin puuterista kertominen. Harmittaa vieläkin tuo leffajuttu ja alkoi tekemään mieli vanilla lattea ♡
    Kivaa viikonloppua muru ♡♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille on varmasti tulossa lähiaikoina lattekeikka!

      Poista
  2. Jioo, kyllähän blogeissa korostuu ne kohokohdat, mutta arkeahsn tässä pääsääntöisesti eletään. Vaikka olen parin viikon sisään maistellu muutaman kerta Michelin-kokkien annoksia ja kokeillut uutuuskosmetiikkaa, on tavallinen arki jotain ihan muuta; 11h työpäiviä, kaupassakäyntiä, arkiruokaa, pyykinpesua. Päivä kansaani-postaukset olisivat aika tylsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä voisit muuten kanssa tehdä sellaisen jutun! Kiinnostais.

      Poista
  3. Minusta on ihana lukea myös ihan tälläisia tavallisen arkielämän postauksia. Bloggaajan "luksus"elämä on kuitenkin vain pieni osa sitä elämää mitä elämme. Outin "tylsä"postaus oli myös niin sydäntä lämmittävä <3 Tulen näistä tylsistä postauksista todella onnelliseksi, koska aina ei edes itse tajua kuinka ne arjen hetket ovat kuitenkinkin niitä kaikkein parhaita <3 Ihanaa viikonloppua muru :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Palaneet makkarat ja kissankakat eteisessä, sitä elämä on.

      Poista
  4. Ihana postaus ja jetsulleen kiinnostaa, etenkin kun on taito hyppysissä kirjoittaa, kuten sinulla on. Aivan ihanaa, että sanotaan stadissa, eikä Hesassa ja isolle kirkolle, no stadilaiselle sydämeltään ja syntyjään ei aukene. Hienoa tuo kaksikielisyys, isot lapset saivat moisen taidon käydessään Latviassa kansaivälistä koulua ja päiväkotia, kurjaa kun typyillä taasen on enkku hieman hakusessa. Jenkkeihin vuodeksi, over my dead body. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei IKINÄ lapsia vuodeks mihinkään, tulee liian tyhjä pesä. Mitens olis joku kielikurssi kuitenkin, pari viikkoa?

      Poista
  5. Ihana postaus ja niin sen pitääkin olla, että kirjoitetaan myös ihan tavallisista asioista. Arjen pienistä hetkistä syntyy elämän helminauha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helminauha, kauniisti sanottu. Olet ihana!

      Poista
  6. Tottahan se on, että paljon on sellaisia blogipostauksia, joissa korostuvat vain ne huippukohdat elämästä vaikka paljon muutakin tapahtuu. Työpäivät venyvät, koira oksentaa juuri pesulasta tuodulle matolle, pyykkivuori kotona kasvaa ja villakoirat pitävät kenneliä lattioilla kun ei vain aina ehdi/viitsi/jaksa tehdä kaikkea. Lisäpisteet annan minäkin Stadista :) lämmittää pääkaupunkiseutulaisen sydäntä kuten Tiia tuolla totesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stadi on stadi, eikä muu. Mutta tiesitkö että Itä on Itis! Mä opin teiniltä.

      Poista
  7. Mukava postaus, muakin kiinnostaa tällaiset arkiset(kin) jutut.

    VastaaPoista
  8. Sama täällå, arkiset postaukset ovat kivoja! Niissä on paljon enemmän persoonaakin mukana kuin pressitilaisuuksista kirjoittamisessa. Hyvää alkavaa viikkoa teille!

    VastaaPoista
  9. Arki on elämisen parhautta - bloggaajallakin!

    VastaaPoista
  10. Ihana postaus. Nuo arjen hetket ovat mielestäni tärkeimpiä, ja kertomisen arvoisia. Elämä voi välillä olla luksusta ja hienoja kokemuksia, mutta etenkin lapsiperheessä arki kantaa. Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista