maanantai 2. toukokuuta 2016

Kaikki kuulumiset eli miks olen ollut hiljaa? Ja pihajuttujakin

Mä lankesin siihen lankaan, että menin tiirailemaan tilastoja. Ahdistuin kun huomasin teidän pitävän eniten arkijutuista. Huolestuin, kun tajuisin kirjoittavani niitä liian vähän. Otin kuitenkin paineita itsetehdyistä maalauksista jokaiseen postaukseen ja tajusin, että ei mun aika riitä. Kunnianhimoon voi kaatuakin hei.


                                         
Juttelin just Outi-besun kanssa puhelimessa aiheesta ja sanoin, että mulla olis sata tarinaa tästä perheestä. Voisin kertoa viikon jokaisena päivänä siitä, miltä tuntuu aamuneljän herätyksen jälkeen tulla kotiin löytääkseen käsilläseisovat cheerkaksoset, kissanyrjöille sokeina. Tai miltä tuntuu, kun kasivee on pelannut 4 tuntia salaa k-18 asepeliä. Tai millaista se on ekakertalaisena olla teinin äiti. Nolo ja liian äänekäs, ainoastaan lompakoksi kelpaava. Näitä juttuja te tunnutte rakastavan. 

                                

Meidän uuden kodin pihalle on rakennettu terassi. Mies teki sen omin käsin kaatosateessa, niin että tuplat vuoronperään pitivät sateenvarjoa. Samaa vikaa meissä molemmissa, asiat tehdään heti eikä joskus. Viimeistelypäivänä paistoikin jo aurinko ja pieninkin, jota ei saa enää vauvatella, pääsi sahaamaan. Mulla ei muuten ole enää ketään vauvatettavaa ja se on kauheaa.



Mä aktivoiduin vapun kunniaksi keittiössäkin. Mun ruokahommat on yleensä fiaskoja, vaikka luulin uuden keraamisen lieden auttavan. Päästä se on kiinni ja laiskuudesta. En mä mitään reseptejä täällä ala kertoa, mutta sitä Vihamielisen kokin keittokirjaa olen visioinut mustine perunoineni.





Koska terassi oli valmis ja ruoka lihotti minua ainakin kiloja, menin istutuspuuhiin. Edellisessä muutossa kerrostaloon luovuttiin kaikista piha-asioista ja istutuslapion virkaa teki iso ruokalusikka. Mulla mitään puutarhahanskoja ollut saati tajua siitä, miten päin gladiolus menee maahan. Ja onko sillä väliäkään? Orvokit laitoin ruukkuun, kun aavistin miten niille voi käydä.






Ulkokissat on aivan kissanminttuisia eli höyrypäisiä ruohosta ja siitä, että pääsee ulos. Appu itse tuli auttamaan mua sipuleiden laitossa. Kun olin saanut kaikki 70 maahan laitettua niin piti kissan käydä hautomaan niitä. Ja mä vielä ihmettelen, mistä punkkeja tulee.

 









 *mullat saatu


20 kommenttia:

  1. Sun perheen touhut on koukuttavia ja sä oot vaan niin ihana. Tykkään susta niin että halkeen 🎶

    VastaaPoista
  2. Repeilin täällä tälle postaukselle. Ihanaa huumoria jaksat kylvää, vaikka välillä arjessa kaikki asiat ei nauratakaan. Mahtavaa viikkoa 😊

    VastaaPoista
  3. Parasta settiä Taru ja hei kaikki nuo tunteet niin tuttuja. <3

    VastaaPoista
  4. Perhejutut on parhaita. :) Voi mäkin haluaisin oman pienen pihan ja siihen terassin jne. En oo kovin viherpeukalo mut ehkä handlaisin just ja just pienen pihan. t. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä handlaa pientäkään. Tai ehkä...

      Poista
  5. Ihanaa huumoria. Kiitos tästä, tulin hyvälle tuulelle. Kai se niin on, että arjen tarinat on niitä parhaita. :) Ihanaa päivää sinulle <3.

    VastaaPoista
  6. Kirjoitat Taru just niin kuin parhaalta tuntuu: arjesta tai juhlasta <3.

    VastaaPoista
  7. Arki on parasta aikaa. Mä olen kerran laittanu niitä Gladioluksia (kirjotinko oikein) Tuli laihoja ja vähäkukkasia tankoja. En enää ole laittanu. Kurpitsan taimet oottavat maahanpääsyä. Ovat jo liiankin pitkiä. Niistä pitäis lastenlapsille saada kurpitsasosetta piirakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei idä vielä mikään. Kattellaan.

      Poista