keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Blogimuijat Tallinnassa

Mä ja mun bestis Outi päätettiin riipasta ja lähteä reissuun. Molemmilla on paljon vastuuta blogimaailman ulkopuolella, joten emme Tallinnaa pidemmälle halunneet. Ai miten meni reissu?



No, jos herätys on sunnuntaiaamuna puoli kuusi ja ulkona sataa kaatamalla, voi aavistaa kuinka sokerikola tuli tarpeeseen. Me ollaan Outin kanssa sellaisia, ettemme tarvitse luksushotelleja ja Dubaita saadaksemme hienostelukokemuksen. Ihan kun Lidlin ruokaa arkena syödään niin merinäköalalla juotu aamukahvi tuntuu erittäin ylelliseltä, vaikkakin puolet siitä olisi tarjottimella.


Lähdettiin Eckerö Linen Finlandialla risteilemään siksikin, että maissa oli aikaa pällistellä turistinähtävyyksiä seitsemän tuntia. Matkassa oli mukana Outin tytär Mariam ja hänen kaksi bestistään, Enni ja Elsa. En oppinut ElsaEnniä toisistaan erottamaan, mutta ihania likkoja kaikki kolme. Laiva oli tarpeeksi iso meidän koville äänille. 

Ensin shoppailtiin, sitten levättiin ja jatkettiin shoppailua. Käytiin välissä vetämässä kunnon duunaripizzat ja sokerikolat tietty. Se on muuten jännä, miten meni taas eniten aikaa lasten tuliaisten löytämiseen. Ittelleni ostin kengät ja tukkajuttuja. Haahuilu on kuitenkin kaikista ihaninta!



Lisää kuvateksti

Maanantaina olin sitten ihan jetlagissä, vai miksi sitä matkaväsymystä nyt sanotaankin.


Ilopilleri jää nyt juhannuksen viettoon ja toivotan teille ihanaa keskikesää! Palaan heinäkuussa, odotattehan?

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kehitysvammainen vauva. Miltä tuntuu odottaa?

Vakilukijat muistavat, kun kerroin kaksosten hurjasta raskausajasta. Tässä vielä linkki, jos olet uusi lukija. Tuota tunteellista juttua tehdessä lupasin kertoa kuopuksen odotusajasta, koska ei sekään mennyt ihan niin kuin haaveissa.

Kolmen tyttären jälkeen päätimme vielä yrittää neljättä vauvaa ja kappas, miltei heti onnisti. Mutta taas oli fiilinki, että jotain hämärää tässäkin raskaudessa on. Oli joulunpyhät oven suussa ja tiputteluvuoto alkoi. Neuvolaan ei ollut asiaa pyhäpäivinä ja alkuraskausviikoilla  tuollainen vuotelu oli hoitajan mukaan tyypillistä. Menihän ne joulunpyhät murehtiessakin, joten uudenvuoden jälkeen pääsimme ekalle neuvolakäynnille. Ei mitään sykkeitä kuunneltu varhaisten viikkojen takia, joten odottelin kutsua varhaisultraan vaippa housuissa.

Muutaman viikon päästä menimme miehen kanssa äitipolille ekaan ultraan, outo fiilis mukana. Sen verran olen tuntemuksistani oppinut, että jos joku  tuntuu oudolta niin se todellakin on sitä. Eipä ehtinyt ultrapuikko pyrstössäni kauaa olla, kun paikalle pyydettiin useampia silmäpareja. Ihan tuttua olla vetonaulana ja ihmettelyn kohteena. Naistenklinikka varmaan aina hihkui ennakkoon, kun nimeni potilaslistoille ilmestyi. "Taas toi muija, jolla on näitä yksi miljoonasta-juttuja." Jep. Kohdussa, vauvan napanuorassa oli sormuksen näköinen rengas. Kätilö siinä heitti huumorivitsiä, että: ” Onkos molemmilla sormukset tallessa” ja mä taulapäänä aloin sormiani tutkimaan.  Lääkäri ja toinenkin siinä sitten oli vaivaantuneena ja mulla oli sormukset tallessa.

Meille haluttiin kertoa, että vauvalla näyttäisi olevan napanuorakysta. Jännissä paikoissa mä joko lamaannun tai alan kertomaan laatujuttuja. Tuolloin kerroin omista poskiontelokystistani ja pukamistani. Selvisi sitten siinä, että taas tulee kutsua sikiöntutkimusyksikköön, koska napanuorakysta on merkkinä kehitysvammasta. Vauva näytti terveeltä muilta osin, mutta tuollainen muutos on tietty varoitusmerkki muiden vammojen ilmaantumisesta myöhemmin.

Eipä siinä sitten muuta, kotiin keitontekoon ja kutsua lisäultriin odottelemaan. Aika meni googletellessa ja vuotoa seuratessa. En ollut yhtään onnellinen. Tuntui epikseltä, että taas jotain. Tän piti olla vika raskaus, jossa kaikki menee täydellisesti hurjan tuplaodotuksen jälkeen. Tuntui nololta ja ahneelta olla huolissaan, olinhan sentään raskaana. Tervettä vauvaa en ollut edes toivonut.

Kutsu sikiöntutkimusyksikköön tuli ja menin rutinoituneena paikalle. Samat kertakäyttökupit juomakoneessa. Sama huoli nahan alla. Tänne mun ei enää pitänyt päätyä. Ultrattiin ja todettiin kystan kasvaneen. Sivuovesta meidät ohjattiin perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle, joka sanoi näin: ” Napanuorakysta sikiöllä viittaa siihen, että vauvallanne on joko trisomia 13 tai trisomia 18. Ehdotan teille istukkabiopsiaa. Tulosten tultua selviää, mikä vamma lapsellanne on ja saatte perheenä päättää, kuinka toimitte. Tiedoksi, että kehitysvammadiagnoosin saatuanne teillä on oikeus abortointiin myöhemmillä raskausviikoilla.”  Lääkäri oli kyllä tosi ihana ja lämmin, oikeasti.

Selvisi, että trisomia 13 tarkoittaa tätä : 
Se aiheuttaa lukuisia oireita, kuten pään epämuodostumia, syvää kehitysvammaisuutta, vaikean sydänvian, kuulovammoja ja useiden elinten poikkeavuuksia ja vaurioita. Lapset ovat yleensä pienikokoisia ja kärsivät aivojen poikkeavuuksista. Pataun oireyhtymän ennuste on huono, ja enemmistö (72 %) potilaista menehtyy jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Riski kuolleena syntymiseen tai välittömästi syntymän jälkeen menehtymiseen on suuri.

Selvisi, että trisomia 18 taasen:
Edwardsin oireyhtymä on kromosomiparissa 18 esiintyvä trisomia. Tämän takia se tunnetaan yleisesti myös nimellä trisomia 18. Tila ilmenee useina elimellisinä vaurioina, kuten sydänvikana, ja syvänä henkisenä kehitysvammaisuutena. Edwardsin oireyhtymä saattaa aiheuttaa kuolleena syntymisen, ja elävänä syntyneistä suurin osa (noin 90 prosenttia) menehtyy ensimmäisen elinvuotensa aikana


Okei. Mentiin kotiin. Istukkabiopsiaa odotellessa oli aikaa miettiä. Onko meidän tehtävämme valita, kuinka vammaisen lapsen olemme valmiita vastaanottamaan? Onko meillä vanhemmilla oikeutta päättää toisen elämästä? Mikä on liian vammainen meille, eihän noin voi ajatella. Joka tapauksessa, molemmissa diagnooseissa lopputulema näytti surulliselta. Päätimme, että menemme biopsiaan ja pidämme ehdottomasti meille tulevan lapsen. Kaikkine ominaisuuksineen, koska tämä lapsi on meille annettu. 

Pienet tytöt (esikoinen silloin vajaa 5, kaksoset vajaa 3) kärsivät varmasti äidin huolesta. Olin etäinen ja kaikki kynteni syönyt. Jouduin taas suunnittelemaan hautajaisia lapselle, kolmannen kerran. Istukkabiopsiasta muistan sen, että se ei sattunut. Tuntui vain siltä, että kohdun läpi työnnettiin sukkapuikko. Liikkua ei saanut. En olisi kyllä uskaltanutkaan liikkua. Huone oli sama hämärä, missä olin kaksosraskaudessakin useasti ollut kädet ristissä. Samaa tein nytkin.

Tuloksia odottelin silleen vaivihkaa. Leikin, ettei tässä mitään kummalista odotella. Kaikki on tosi hyvin ja maha kasvaa. Vauva voi kuolla heti synnytyksessä. Vauva voi elää vuodenkin. Ehditäänkö edes nimeä keksiä? Meille poikkeukselliseen tapaan vauvaa puhuteltiin omalla nimellä jo raskausaikana. Kaikista potkuista iloitsin ja pelkäsin, että onko tämä viimeinen liike? Lihoin 40 kiloa, koska söin suruuni suolamakkaraa ja majoneesia.


Tuli se päivä, jolloin postiljooni toi kirjeen. Soitin miehelle ja avasin kirjeen samalla. Terve poika. Meille on tulossa terve poikavauva. Herranen aika, vauva on poika. Tytöt, teille tulee veikka. Mummu ja pappa, me saadaan terve vauva ja se ei ole tyttö!


Loppuraskaudesta en muista mitään. En kertakaikkiaan mitään. Huojennus on ilmeisesti ollut niin suuri, että ainoana jäi mieleen huoli. Ajatus siitä, että minun pitäisi päättää, kuka on tarpeeksi terve elämään, on vieläkin kohtuuton.


Mutta synnytys jäi vielä kertomatta. Sen kesto oli myös Naistenklinkan historian pisimipiä. Epikriisissä lukee 45 h 15 min. Keskiviikkoyönä meni lapsivedet, mummo hätiin. Samantien kaaseet supistukset ja klinikalle. Mimmin paikat auki 3 cm. Koska yö ja eteneminen hidasta kivuista huolimatta, lähetetään mies kotiin ja minut osastolle. Torstaina kivut yltyivät ja supistukset jatkuivat. Mitään ei tapahtunut. Tuli torstai-ilta ja yö, lääkäreitä kävi ihmettelemässä ja käyriä otettiin. Puhuttiin oksitosiinista, jota en saanut. Vedet olivat menneet yli 24 h sitten ja infektioriski kasvoi. Muija takas sänkyyn lepämään, eli kotiinsoittelemaan. Olin ollut valveilla jo 2 yötä.


Perjantai-aamuna vihdoin pääsin saliin ja sain ilokaasua. Mitään ei tapahtunut. Nukahdin. Mies tuli ja mummo meni meille. Ponnistusvaiheen lähestyessä olin niin poikki, että sain jälkikäteen kuulla salissa olleen harvinaisen (lol) monta kätilöä ja lääkäriä napanuorakystan vuoksi. Joitain erityispihtejä ja kulhoja. Taas puhuttiin sektiosta, koska ” äiti on väsynyt”. Kiroilin ekaa kertaa missään raskaudessa ja sanoin. ” etkös säkin perkele olis jos olisit kaksi yötä valvonut saatanantuskissa.” 


Synnytin pojan jakkaralla. Napanuorassa oli iso kupla. Kuin ilmapallo, joka oli solmittu. Ei olisi tarvittu mitään erityistarvikkeitakaan.

Poika oli valtava. Pää oli valtava. Neljä ja puoli kiloa tervettä vauvaa annettiin syliini. Ruskeasilmäinen poika, joka oli ihan normaali. Sitä mun ei tarvinnut valita, että kuinka paljon rakastan. Joskus liikaa, ihan liikaa.

Syksyllä hän täyttää yhdeksän. 


                




tiistai 14. kesäkuuta 2016

Ylihuolehtiva äiti





Nyt, kun perheen pienimmät koululaiset ovat päiväleireillään, oon huomannut jotain kaaseeta itsessäni. Viime kesänähän mä lomailin kesä-heinä-elokuun lasten kanssa ja oltiin aina yhdessä. Nyt, kun lapsilla on omat kesäpuuhat ja mulla työni, en osaa olla.


Olen aika huolissani. En mä sitä lapsille oo sanonut, mutta kauhistuttaa kaikkien tapahtumien mahdolliset vaarat, joissa en ole itse vahtimassa. Ja se on kuulkaa rasittavaa. Pari viikkoa sitten meidän 12-v tuplat lähtivät ilman aikuisia Lintislle. Istuin aika pitkälti kännykkä kädessä, koska olin suhteellisen varma siitä, että vuoristorata jää yläilmoihin jumiin ja tytöt varmaan tippuvat alas. En uskaltanut kertaakaan soittaa perään, koska jos olisivat vahingossa vastanneet just silloin kun viikinkilaivassa pitäisi pitää tiukasti kiinni. Ei siinä mitään, reissu oli mennyt megahyvin bussiseikkailuista huolimatta. En soitellut perään, että oletteko muistaneet syödä ja onhan pitkähihainen päällä. Sen sijaan sain whatsapp-kuvia narunvetovoitoista ja sokerista tahmeat likat kotiin yhdeksältä. Helpotti ja hävetti oma hötkyily.


Viikonloppuna tytöt lähtivät uimahalliin kaksistaan, ilman hengenpelastajaa. Se on normaalia, sanoi järkipuhe päässäni. Suusta tuli kuitenkin : ” älkää menkö syvään päähän ja älkää juosko kaakelilattialla.” No, tämäkin reissu meni hyvin, eikä kukaan ollut lähelläkään hukkumista.


Tällä viikolla pikkuveli on likkojen kanssa leirillä, johon sisältyy maauimalassa uimista sekä Suomenlinnan vierailu. Päässä vilkkuu kuvat muurien päällä hilluvista lapsista sekä Kolera-altaaseen tippuneen lippiksen metsästyksestä.

Mä olen nyt kelannut, että missä vaiheessa sitä pitäisi relata ja uskoa. Huolehtiminenhan on normaalia, kun siihen on syy. Huolissaan on hyvä olla, kun se on produktiivista. Mutta entä jos huolehdin vain omaa kontrollifriikkiyttäni? Viimeinen vaihtoehto osuu kyllä kohdilleen. Ehkä se, että tiedostan napanuoran kiristyvän itsestäni irti saa aikaan näitä fiiliksiä. Lapset pärjäävät ilman äitiä, vaan pärjäänkö minä ilman heitä?



Onko sulla ollut vastaavia hötkyfiiliksiä ja kauhukuvia päässäsi? Miten niistä päääsee?


Ps. Kiitos bannerista besulleni Outille!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kesäkuun suosikkeja ja tarpeellisia

Mä oon ollut niin jumiutunut vanhoihin vakituotteisiin, että tahtoisin esitellä teille hiljaisuudessa testaamiani uusia tuotteita. Tiedättekö, kun käyttää samaa kasvovoidetta vuositolkulla, eikä osaa siitä erota? No joo, mulle on vähän käynyt niin. Kunnes tutustuin seuraaviin tuotteisiin.




Himalaya Herbals Anti Wrinkle Cream -päivävoide (50 g, sovh 7,70 €) on suunniteltu ikääntyvälle iholle. Itsehän koen olevani ripari-iässä, mutta iho sanoo muuta. Viinirypäleiden AHA-hapot vähentävät  ihon ikääntymisen merkkejä, ryppyjä ja juonteita sekä vaalentavat maksaläiskiä. Tuoksuu hedelmäiseltä ja kepeältä. Ja nuorelta.



Himalaya Herbals Energizing Day Cream -päivävoide (50 g, sovh 7,70 €) kosteuttaa ja suojaa normaalia ja kuivaa ihoa.  Voiteessa vaikuttavat vuoriomena ja vehnänoras. Vuoriomenan flavonoidit ja antioksidantit suojaavat ihoa. Voide sopii hyvin meikin alle. Itse käytän kesällä joko BB-voidetta, tai en mitään. Voide imeytyi hyvin, eikä BB päässyt rullaamaan. Tuoksuu jotenkin kukkaiselta.


Joe Blasco ProTouch Highlight (2,5 g, 33,20 €) -korostuspuuterin sävy Special Yellow. Tätä laitan kasvojen korkeimmille kohdille ja peitän myös tummia silmänalusia.
Käytä kuivana: Korostuspuuterilla voidaan korjailla ja raikastaa meikkiä päivän mittaan. Se sopii myös häivyttämään tummia silmänalusia.


Rimmel #Insta Flawless.(30 ml, 9,90 e) Mullahan on kännykässä kauneuskamera, joka poistaa kaikki kasvojen virheet. Tämä kevyt sävytetty voide lupaa tehdä saman.
Voidaan käyttää sellaisenaan tuomassa kasvoille luonnollista hehkua tai meikkivoiteen alla pidentämässä meikin kestoa.



Joe Blasco Classic Hollywood –irtopuuteri (35 g, mukana puuterivippa, 53,10 €) on väritön ja pitää ihon kiillottomana helteillä. Mikään ei oo kauheampaa, kuin nenänpieliin kasaantunut puuteri tai kiiltävä nenä!


                                  

Hankaako sulla reidet yhteen kesällä? Joudutko käyttämään ukon bokserishortseja sen takia? Jos on sillä lailla päässyt käymään, niin kokeile vauvatalkkia sisäreisiin.

Natusan Care Mild Care powder- vauvatalkkia (lievä vauvantuoksu, 100 gr, n 3e), voi käyttää myös aikuiset. Alkuperäinen kohderyhmä käyttänee tätä vaippaihottumaan.

Natusan Intensive Care Baby Oil (200 ml, n 3 e) sopii kuivan ihon hoitoon tai hierontaöljyksi.Toiset käyttävät tätä tehostamaan auringon vaikutuksia. Itse käytän Amerikka-säärien saamiseksi, eli viimeistelemään kosteutuksen.

Natusan 24 h Moisture Cream (100 ml, kolmisen euroa) vauvantuoksuinen käsivoide. En tiedä onko se merkin nimi, vai omat assosiaatiot, mutta vahva babyfiilis tulee tästä tuoksusta. Kevyt voide, kostetuttaa hyvin.



Jos on käynyt niin kuin mulla, että lähdet vauhtikävelylle uusissa kengissä (joissa on kaiken lisäksi kivi sisällä, jota et ehdi poistamaan vauhdissa), suosittelen Compeedin tuotteita.

Akuuttihoitoon sopii Compeed rakkolaastari (n 7 e koko lajitelmaboxi), joka vähentää välittömästi kipua luonnollisella tavalla ja imee ylimääräisen kosteuden ihosta muodostaen hankaukselta ja paineelta suojaavan geelimäisen tyynyn.

Jos et kuitenkaan virheistäsi opi ja lähdet uudestaankin hiihtämään kengissä, joita ei ole sisäänajettu, kokeile Compeed rakonestopuikkoa (n 9 e). Sivellään kohtaan, mihin epäillään rakon mahdollisesti muodostuvan. 



Aavistan, että lähiaikoina päästään rantsuun lasten kanssa.

Nivealla on uutukaisena KIDS PROTECT & SENSITIVE SUN Spray (200ml, 15 e), suojakerroin 50! Meidän lapsilla on Daddyn punakka pigmentti ja palavat tosi herkästi.

Itselleni laitan rantakassiin Nivean PROTECT & BRONZE TAN ACTIVATING PROTECTING OIL, sk 20. (200 ml, 15 e). Tämä lisää rusketusta ja antaa samalla vähän suojaakin. Mun kintut ruskettuu aina viimeisinä ja ovat tälläkin hetkellä kuin mitkäkin piirakkapulikat. Tätä siis.





Nivea MOISTURISING AFTER SUN SPRAY,(200 ml, noin 8e)
Koska kuitenkin jonkun nahka palaa, kannattaa ottaa messiin after sun. Rauhoittaa ihoa ja kosteuttaa. 


Mitä sulla on kesäkuun suosikeissa tai muuten vaan kesätuotteissa? 



* tuotteet lehdistönäytteitä
*kursiivit lehdistöinfosta







perjantai 10. kesäkuuta 2016

I AM JUICY COUTURE- mun kesätuoksu


Vapaapäivänä ehdin vähän maalailemaankin.
Mä olen tuoksufriikki, aina nuuskuttelemassa uusia tuoksuja ja kaipailemassa myynnistä poistettuja. Tänä kesänä mun suosikkituoksu on vuonna 2015 lanseerattu Juicy Couturen I AM JUICY COUTURE.


 

 Tuoksu on suunnattu naiselle, jonka elämä on silkkaa Juicy Couturea ja joka haluaa aina enemmän (hep). Jo se, että tuoksun kohderyhmänä oleva naislaatu on rohkea, peloton ja vapaa sielu, sai mut kiinnostumaan itse tuoksusta. Tämä energiaa hehkuva nainen ei jää kenenkään varjoon (hep).


Mä en ole ennustettavissa
Tuoksussa on aluksi vadelmaa, pomeloa ja passionhedelmää, hedelmäcocktail syvenee gardenian ja casmeran-myskin liitoksi.

Mä en pyytele anteeksi
Sydäntuoksussa kundeja lakoon pistävät gardenia, heliotrooppi, kartanonruusu sekä tuoksuherne.

Mä en ole perinteinen
Pohjatuoksussa on kyllä kieltämättä vastustamattomuutta: myskiä, puuta ja ambraa. 


                       



Pullon muotoilu on yhtä ihana kuin muutkin Juicyn pullot. Innoitusta on haettu Viva la Juicy-pullon karahvimaisesta muodosta. Huomaathan korkin timantit ja kruunut!

Onko Juicy Couturet sulle tuttuja?





Ovh.  edp 50 ml 67 e

*lehdistönäyte





torstai 9. kesäkuuta 2016

Livbox kesäkuu 2016

itte tein, jos kopsaat niin tuon appukissan punkit sulle kotiin


Taas poljin renkaat soikeina postiin, kun viimeinkin tuli ilmoitus saapuneesta paketista. Meidän lähipostisiwasssa on ihana porukka duunissa ja meikäläisen naama on tullut henkilötunnuksineen tutuksi. Kerran jos toisenkin ovat soittaneet, kun mulle osoitetussa paketissa on ollut väärä numero. Olivat itse selvittäneet mun oikean puhelinnumeron ja sain saatavani. Ihailtavaa ja ihanaa!

Livboxin pariin...
Yli vuoteen en ole Livboxia tilannut ja olen muiden bloggaajien postauksia sisällöistä seurannut. Kiinnostus heräsi, koska mullahan ei ole ikinä tarpeeksi kosmetiikkaa. Kesäkuun boxissa oli mm. Nella Törnroosin suosikkituote. 
Nella ei ole sama asia kuin Janet, vaikka mielestäni ovat ihan identtisiä edelleen. Tämä selvisi nolosti, kun juttelin Nellalle pitkät pätkät Janetille suunnattuja asioita. 

Kesäkuun boxissa oli...


IHANIA kesäjuttuja. ( Jos joku ihmettelee, mun ihananviljelyä, niin teen sitä livenäkin koko ajan. Kysy vaikka keneltä). 

Kävi niin, että mulla oli malleina kaksi puolisyrjäytynyttä eläkeläiskissaa ja huomasin, että Tiiallakin oli ollut suurhauva Samu posettamassa! Samanlaiset mielet....


Batiste:n Blush Kuivashampoo.
 Boxissa 50 ml, käsilaukkukoko
Kukkaistuoksuinen, raikastaa huksia ja tekee niistä kuohkeat. Mulla tämä isona ennestään vakkarikäytössä, koska lättäpää.
OVH 6.90 /200 ml.



VASELINE
 Aloe soothe 
Suihkutettava kosteusvoide.

Boxissa normaalikoko.
Spray sisältää aloe veraa. Imeytyy nopeasti ja rauhoittaa kuivaa ihoa. 
Viime kesänä mulla oli vastaava ruskea käytössä ja tykästyin. Tähän myös. Kuivuu oikeasti tarpeeksi nopeasti mulle ja kosteuttaa mun rutikuivia kinttuja. 
Ovh. 5.95/190 ml



DOVE
Advanced Hair Series
Regenerate Nourishment
Shampoo ja hoitoaine
Vaurioituneille ja käsitellyille (hep!) hiuksille kehitetty sarja ravitsee tosi vaurioituneita hiuksia välittömästi. Sisältää punalevää, palauttaa terveen kiillon ja tunteen.
Boxissa 50 ml/kummatkin.
Noh, mulla on niin käsitelty hius, että kyllähän tämä siloitti. Ihmeitä ei saa aikaan kuin sakset!
Ovh 4.05/ 250 ml



ACO
Soft bronze Päivävoide
Itseruskettava voide, joka antaa samantien ruskettuneen sävyn. Hajusteeton. 
Boxissa normaalikoko. 
Itselleni en ole uskaltanut laittaa, koska olen nyt jo NÄIN ruskea pigmenttiläikkineni. 
Ajattelin laittaa lasten kasvoihin ennen kesäloman loppua, jos istuvat koko kesän sisällä kalpeanaamoineen, Hekoheko.
Ovh 11.30/ 50 ml


ESSENCE
Forbidden Volume ripsiväri
Tuuheuttaa, paksuntaa, ei paakuta. Kuvan heilahdus kissojen riidan syy. 
Boxissa normikoko.

Tämä tuli tarpeeseen. Mä käytän ripsarin parissa viikossa. Hyvältä näyttää.
Ovh. 3.69/12 ml


Bonuksena oli
EAT NATURAL
käsintehty välipalapatukka. Joku söi tämän yön pimeinä tunteina, ei muistikuvaa.
ovh 1,95 e


Mä tykkäsin hurjasti kesäkuun boxista. Mitkä fiilarit sulle jäi, vai tuleeko edes boxia?


* Livbox saatu blogiin








keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kauheita kuvia kännykästä ja miltä näyttää kulissien takana

Muistatteko, kun talvella kehuin ostaneeni järjestelmäkameran? No, mä myin sen pois. En ikinä oppinut käyttämään Olympus Pen E-PL seiskaa, joten se sai uuden kodin. 

Luotan edelleen kännykkäkameraani, vaikka nyt on näyttö palasina. Kävin kuvia läpi ja tällaisia tilanteita meillä on ollut. Bloggaajan arki todellakaan ole sileitä naamoja ja muruttomia lattioita. 




Kaksosten synttäreillä piilossa makuuhuoneessa, koska #nolot ja #pikkuveli. Olin ainoa, joka tilassa keskusteli.



Tyttöjen synttäriaamuna ei ehditty kaikki riviin seisomaan ja laulamaan. Oli nälät.


Juuri ennen kevätjuhliin valmistautumista. Isän ilo on käsikosketeltavaa. Kuulen pikkuveljen ajatukset. #mehua


"Äiti sä et voi laittaa tota huivii ikinä". 



" Lemmikkien ei suositella olevan pöydillä" . " Etenkään ruoanlaittotasoilla".



Se hetki kun tuli mieleen: " Jos lapsellasi on siitepölyallergiaa, ethän kuivaa pyykkejä ulkona".


Huomenna juttua Livboxista, uulalaa!







torstai 2. kesäkuuta 2016

Kun osaa monta asiaa, ei osaa yhtään





Tässä töiden välissä oon alkanut miettimään sitä, että miksi pitää olla yhden asian muija. Länsimaisessa työkulttuurissa on tapana, että sulla on oltava paperit todistamassa osaamistasi. Jos et ole käynyt edes apuammattikorkeakoulua loppuun, olet epäpätevä ja jotenkin varmaan luuseri.
Mitä jos käykin niin, että kyllästyt valitsemaasi alaan, silloin kuin hallitset sen? Silloin susta yleensä ajatellaan, että tuolla tyypillä on varmaan keskittymishäiriö tai sitoutumiskammo vakiduuneja kohtaan.


Mulle selvisi tämän videon myötä klik , että mäkin olen multitalentti. En viallinen, en hermostunut, enkä sitoutumiskammoinen. Mä haluan saada kaiken osaamiseni käyttöön. Mätänen, jos joudun tekemään samaa yksitoikkoista asiaa kuukaudesta toiseen. Oppiminen on mulle helppoa. Mutta miksi osaamista pitää hävetä ja selitellä? Ihan kuin usean asian osaaminen tarkottaisi epäpätevyyttä niissä kaikissa. Monissa työhaastatteluissa olen joutunut selittämään alanvaihdoksiani. Monen alan osaajuutta ei nähdä työmarkkinoilla vahvuutena, vaan edelleen kytee ajatus sähläluonteesta ja siitä, että työntekijä tai työnhakija varmaan tähänkään duuniin jää.


Miksi näin on?
Mä niin toivoisin, että meidän kulttuurissa arvostettaisiin usean alan osaamista. Sen sijaan, että pitäisi päättää mitä tekee elantonsa eteen, voisi keskittyä siihen missä on hyvä. Ja niitä asioita voi olla useita.


Jos mä kehtaisin kirjoittaa totuudenmukaisen työhakemuksen se menisi näin.


Moikka!
Mä olen kohta nelikymppinen monen alan osaaja. Nuorena likkana päädyin ravintola-alalle, josta minulla on ammattitutkinto kokkina, tarjoilijana sekä vastaanottovirkailijana. Tein yli kymmenen vuotta töitä kansainvälisissä hotelleissa ja ahdistuin siitä, kuin yksinäisiä matkailijat olivat. Jäin aina suustani kiinni ja koin, että olemalla kuunteleva ihminen pystyin tarjoamaan parasta huonepalvelua. Matkailijoiden murheet olivat usein kuitenkin suurempia, kuin mihin ammattitaidollani pystyin vastauksiani antamaan. Vein turistien murheita kuolleista vaimoista kotiin ja mietin, miksi.

Vapaa-ajalla maalasin ja piirsin. Maisemia, surullisia kasvoja ja käännettyjä selkiä. Taiteen perusopetuksen olen saanut kuvataidelukiossa, muuten taitoni on tullut veressä. Aloin miettimään, kuinka saisin maalauksissa olevat kasvot hymyyn. Hain opiskelemaan ihmisalalle.

Ensin aloitin helpolla tutkinnolla, koulunkäyntiavustaja taisi olla virallinen nimi. En saanut tutkintoa loppuun, koska innostuin enemmän. Olin saanut perustiedot erityisen tuen tarpeen lapsista ja koin suurta empatiaa autismin kirjon lapsia kohtaan. Hain lähihoitajaopintoihin ja pääsin. Tein tutkintoni oppisopimuksella perheiden parissa, asiakkainani oli niin lastensuojelun asiakkaita kuin varhaista tukea tarvitseviakin perheitä.

Kyllästyin taas, koska osasin jo. Sain hurjasti kiitettävää palautetta vuorovaikutustaidoistani ja siitä, että mun kanssa on lämmin olla. Hain ammattikorkeakouluun syventämään osaamistani. Pääsin vahingossa, koska pääsykokeisiin en ollut valmistautunut. Nyt olen valmistumassa Sosionomiksi (AMK) ja osaan paljon. Vahvuutenani on perheiden kanssa tehtävä työ, olen analyyttinen ja tarkka. Empaattinen herkkyyteni on vuosien myötä pehmentynyt.

Työssäni haluiaisin käyttää taidelähtöisiä menetelmiä, koska koen harrastuspohjalta opitun taidon antavan asiakkaillekin iloa. En voi luvata, että olen teillä töissä eläkeikään saakka. Ne muutamat vuodet, kun olen kanssanne, annan täyden panokseni ja enemmän. Tarvitsen virikkeitä, haasteita ja uudenoppimista.

Harrastuksekseni kirjoitan blogia perheestäni ja kosmetiikasta. Joskus käytän omia taideteoksiani kuvituksena. Kaipaan lisää haasteita tähänkin.

Luonteeltani olen hurjan energinen ja nopea. Työyhteisö, missä aliarvioidaan toisia on minulle myrkkyä. Sen sijaan olen omimmillani tiimien vetämisessä, koska pystyn moneen asiaan samanaikaisesti. Haluan aina tietää miksi mitäkin tehdään. Ilman järkeviä perusteita en opi.

Iloluonteeni on vahvuus, koska sen voimalla pääsen aina eteenpäin. En puhu pahaa työkavereista, enkä siedä minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta.

Vaikka perheasioiden esiintuominen oman osaamisen korostamiseksi on jopa laissa kiellettyä, täytyy minun kertoa suurperheestäni. Neljän lapseni myötä ( pienellä ikäerolla, huippuaikana 3 alle 2-vuotiasta) olen oppinut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Kun pikkukaksoseni aikoinaan hajaantuivat toinen parkkipaikalle ja toinen purolle, täytyi oppia ripeyttä ja riskinhallintaa. Nyt, kun kaikki lapset ovat koululaisia, olen uudelleenoppinut ala-asteen oppimäärän ja käyn seiskaluokan yhtälöitä uudelleen läpi tyttäreni kanssa.


Tähän hakemukseen en kehtaa kertoa sitä, että olen hakenut ja päässyt lentoemäntäkurssille (en mennyt, lentopelko). En myöskään kerro, että olen hakenut suklaatehtaan päälliköksi (koska rakastan makeaa). Viime kesänä hain myös Linnanmäelle, koska värikäs paikka (en päässyt).

Mutta tosissaan: Miten sinä suhtaudut monilahjakkuuksiin, ihmisiin jotka osaavat useita asioita, eivätkä vakiinnu työelämässä?






keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Juhlitaanko teillä tähän tapaan?



Puolikas teini sohvalla

Sankari

Innostunut isä

Ei meidän juhlissa hukuteta lapsia, vaan pyydystetään omenoita

Meidän juhlissa pilataan juhlavieraiden mekot vedellä




Tuplien kaverisynttärillä oli ihan hillitön meno. Meidät aikuiset ja muut sisarukset oli häädetty vihonviimeiseen makkariin kuulemaan ilakointia. Kauaa en arestissa viihtynyt, ihan itteänikin säälitti.  Lapset kun ovat eri kouluissa, on meillä vielä kolmet kevätjuhlat itkettävänä. Ja juu, eihän niihin ole pakko mennä. Mä haluan mennä.


Yhtenä kesänä mulle tuli ihan hirveä kinkunhimo ja vietimme kesäkuussa pikkujouluja. Laitettiin ihan joulukoristeet ja tiptapit soimaan. Kinkkua sain hakea ympäri Stadia, mutta mitä sitä ei himojensa eteen tekisi. Lapset tykkäsivät paistaa torttuja helteellä, vaikka luumuhillona toimikin mansikkahillo.

Mun pääasiallinen henkilökohtainen juhla koskee uutta työtä, jonka aloitan huomenissa. Oon keväällä tehnyt kolmen kuukauden pätkän alalla, joka ei ole mun. Nyt pääsen koulutusta vastaavaan duuniin, vaikkakin vaan kesäksi. Kai se jatkuva pätkähommien tekeminen ja asioiden oppiminen vetää muijan töttörööksi, koska oon ihan kamalan poikki. Mutta kippis mulle ja neljäs kakku tälle viikolle korkattakoon!


Mulla on muutenkin veto ihan veke, varmaan kaikkien vuosien potemattomat kevät- ja syysväsymykset taannehtivasti. Lisäks  on iskenyt joku päiväunikirous, ei siinä mitään. Vaikka olisi kännykät ja muut laitteet äänettömällä, niin silti joku hemmetin postiljooni soittaa ovikelloa, kun oon saanut 11 minsaa levättyä. Jollei ovella ole pakettipoika, piippaa vähintään laulava tiskikoneemme, mikä itsessäänkin on ihan kauhea laite. Tiedättekö mitään syyllistävämpää kuin kodinkone, joka ilosävelin kutsuu itseään tyhjentämään? Laiskan ihmisen kauhukone, suoraan sanonko mistä.

Mitäs teille kuuluu vai eikö mitään?