torstai 2. kesäkuuta 2016

Kun osaa monta asiaa, ei osaa yhtään





Tässä töiden välissä oon alkanut miettimään sitä, että miksi pitää olla yhden asian muija. Länsimaisessa työkulttuurissa on tapana, että sulla on oltava paperit todistamassa osaamistasi. Jos et ole käynyt edes apuammattikorkeakoulua loppuun, olet epäpätevä ja jotenkin varmaan luuseri.
Mitä jos käykin niin, että kyllästyt valitsemaasi alaan, silloin kuin hallitset sen? Silloin susta yleensä ajatellaan, että tuolla tyypillä on varmaan keskittymishäiriö tai sitoutumiskammo vakiduuneja kohtaan.


Mulle selvisi tämän videon myötä klik , että mäkin olen multitalentti. En viallinen, en hermostunut, enkä sitoutumiskammoinen. Mä haluan saada kaiken osaamiseni käyttöön. Mätänen, jos joudun tekemään samaa yksitoikkoista asiaa kuukaudesta toiseen. Oppiminen on mulle helppoa. Mutta miksi osaamista pitää hävetä ja selitellä? Ihan kuin usean asian osaaminen tarkottaisi epäpätevyyttä niissä kaikissa. Monissa työhaastatteluissa olen joutunut selittämään alanvaihdoksiani. Monen alan osaajuutta ei nähdä työmarkkinoilla vahvuutena, vaan edelleen kytee ajatus sähläluonteesta ja siitä, että työntekijä tai työnhakija varmaan tähänkään duuniin jää.


Miksi näin on?
Mä niin toivoisin, että meidän kulttuurissa arvostettaisiin usean alan osaamista. Sen sijaan, että pitäisi päättää mitä tekee elantonsa eteen, voisi keskittyä siihen missä on hyvä. Ja niitä asioita voi olla useita.


Jos mä kehtaisin kirjoittaa totuudenmukaisen työhakemuksen se menisi näin.


Moikka!
Mä olen kohta nelikymppinen monen alan osaaja. Nuorena likkana päädyin ravintola-alalle, josta minulla on ammattitutkinto kokkina, tarjoilijana sekä vastaanottovirkailijana. Tein yli kymmenen vuotta töitä kansainvälisissä hotelleissa ja ahdistuin siitä, kuin yksinäisiä matkailijat olivat. Jäin aina suustani kiinni ja koin, että olemalla kuunteleva ihminen pystyin tarjoamaan parasta huonepalvelua. Matkailijoiden murheet olivat usein kuitenkin suurempia, kuin mihin ammattitaidollani pystyin vastauksiani antamaan. Vein turistien murheita kuolleista vaimoista kotiin ja mietin, miksi.

Vapaa-ajalla maalasin ja piirsin. Maisemia, surullisia kasvoja ja käännettyjä selkiä. Taiteen perusopetuksen olen saanut kuvataidelukiossa, muuten taitoni on tullut veressä. Aloin miettimään, kuinka saisin maalauksissa olevat kasvot hymyyn. Hain opiskelemaan ihmisalalle.

Ensin aloitin helpolla tutkinnolla, koulunkäyntiavustaja taisi olla virallinen nimi. En saanut tutkintoa loppuun, koska innostuin enemmän. Olin saanut perustiedot erityisen tuen tarpeen lapsista ja koin suurta empatiaa autismin kirjon lapsia kohtaan. Hain lähihoitajaopintoihin ja pääsin. Tein tutkintoni oppisopimuksella perheiden parissa, asiakkainani oli niin lastensuojelun asiakkaita kuin varhaista tukea tarvitseviakin perheitä.

Kyllästyin taas, koska osasin jo. Sain hurjasti kiitettävää palautetta vuorovaikutustaidoistani ja siitä, että mun kanssa on lämmin olla. Hain ammattikorkeakouluun syventämään osaamistani. Pääsin vahingossa, koska pääsykokeisiin en ollut valmistautunut. Nyt olen valmistumassa Sosionomiksi (AMK) ja osaan paljon. Vahvuutenani on perheiden kanssa tehtävä työ, olen analyyttinen ja tarkka. Empaattinen herkkyyteni on vuosien myötä pehmentynyt.

Työssäni haluiaisin käyttää taidelähtöisiä menetelmiä, koska koen harrastuspohjalta opitun taidon antavan asiakkaillekin iloa. En voi luvata, että olen teillä töissä eläkeikään saakka. Ne muutamat vuodet, kun olen kanssanne, annan täyden panokseni ja enemmän. Tarvitsen virikkeitä, haasteita ja uudenoppimista.

Harrastuksekseni kirjoitan blogia perheestäni ja kosmetiikasta. Joskus käytän omia taideteoksiani kuvituksena. Kaipaan lisää haasteita tähänkin.

Luonteeltani olen hurjan energinen ja nopea. Työyhteisö, missä aliarvioidaan toisia on minulle myrkkyä. Sen sijaan olen omimmillani tiimien vetämisessä, koska pystyn moneen asiaan samanaikaisesti. Haluan aina tietää miksi mitäkin tehdään. Ilman järkeviä perusteita en opi.

Iloluonteeni on vahvuus, koska sen voimalla pääsen aina eteenpäin. En puhu pahaa työkavereista, enkä siedä minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta.

Vaikka perheasioiden esiintuominen oman osaamisen korostamiseksi on jopa laissa kiellettyä, täytyy minun kertoa suurperheestäni. Neljän lapseni myötä ( pienellä ikäerolla, huippuaikana 3 alle 2-vuotiasta) olen oppinut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Kun pikkukaksoseni aikoinaan hajaantuivat toinen parkkipaikalle ja toinen purolle, täytyi oppia ripeyttä ja riskinhallintaa. Nyt, kun kaikki lapset ovat koululaisia, olen uudelleenoppinut ala-asteen oppimäärän ja käyn seiskaluokan yhtälöitä uudelleen läpi tyttäreni kanssa.


Tähän hakemukseen en kehtaa kertoa sitä, että olen hakenut ja päässyt lentoemäntäkurssille (en mennyt, lentopelko). En myöskään kerro, että olen hakenut suklaatehtaan päälliköksi (koska rakastan makeaa). Viime kesänä hain myös Linnanmäelle, koska värikäs paikka (en päässyt).

Mutta tosissaan: Miten sinä suhtaudut monilahjakkuuksiin, ihmisiin jotka osaavat useita asioita, eivätkä vakiinnu työelämässä?






19 kommenttia:

  1. Mä tunnistan itseni tästä, vaikka olenkin vakiinnuttanut työsuhteeni yrittäjänä. Tykkää oppia uutta ja opiskelen työn ohella koko ajan. Jos en ohjatusti niin itsenäisesti, mikä kulloinkin sattuu kiinnostamaan. Se on jännä, että välillä hävettää sanoa, että osaa jotain tai opiskelee taas. Koen, että siihen liitetään helposti joku yli-ihmisen leima. Että ton kaiken päälle vielä opiskelee. Vaikka mä taas koen, että oppiminen on mulle henkireikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvasin, että oot samaa maata. Ootko kohdannut sitä, että opiskelevan ajatellaan välttelevän "kunnon töitä"?

      Poista
  2. Minusta jokaisen kuuluu tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Sinä thknäät vaihtelusta ja se sopii sulle. Mä viihdyn työssäni (vaikka eo ihan haaveammatti olekaan), ja tässä pysyn ainakin niin kauan kun tytär opiskelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiiän. Mutta olen mä esim saman miehen kanssa ollut TOOOSI kauan jo :)

      Poista
  3. Luovuus on muuten Taru älykkyyttä. Ole ylpeä itsestäsi. Ihastelen aina töitäsi. Kai pätkätyöt ovat tätä päivää ja se, että moneen ammattiin joutuu kouluttautumaan. Ja epäilen, että moni aikuisella iällä pohtii sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä. Muutokseen hypätään helpommin kuin ennen, valitettavasti myös irtisanomisten kautta. Tämä oli hyvä postaus. Aurinkoa päivääsi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Mua ei ole onneks ikinä irtisanottu. Mun pääalalla on tosi paljon pätkää, mikä on kyllä asiakkaidenkin kannalta kurjaa.

      Poista
  4. Tiedätkö mitä, parempaa työhakemusta en ole ikinä kuullut ja lukenut <3
    Saat olla ylpeä itsestäsi ja tuo on muuten kummallista Suomessa, että nimenomaan monilahjakkuuksia ei osata havaita. Ihanaa loppu viikkoa sinulle Taru!

    VastaaPoista
  5. Voi että! Ihan kuin olisi omasta kynästä, tosin alat ovat erit. Minä olen kanssa kokenut, että usein monialaisuutta pidetään jotenkin taakkana enemmän kuin rikkautena. Minä olen ehtinyt 37 ikävuoteen mennessä opiskelemaan useita aloja ja olemaan vielä useammassa erilaisessa työssä. Lähinnä sillä periaatteella, että mitä tulee eteen, siihen tartutaan. Minä kun en jaksa olla yleensä kovin pitkiä jaksoja työttömänäkään tänä pätkätöiden aikakautena. Kiitos hyvästä jutusta ja tsemppiä meille monialaisille! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin,sitä tehdään mitä on tarjolla. Meilläkin on suita ruokittavana, joten aina en voi itteeni kuunnella. Kuten keväällä :) Ihanaa viikkoa!

      Poista
  6. Olen joskus työssäni lukenut paljon työhakemuksia, valkkasin aina haastatteluun ne, joilla ei ollut valmiista muotista väännetyt hienot hakemukset, sun totuudenmukainen hakemus olisi kiinnittänyt mun huomion. :D Tiedän monet ei toimi näin, mutta toivoisin, että toimisi. Löysin aina niin ne huipputyypit töihin. Mulle vakituinen työ ei ole mikään ihmisarvon mittari, se ei oikeastaan merkkaa mulle mitään, en ajattele sen kautta ihmisiä koskaan, mulle merkkaa ihan muut jutut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu Jonna! Nythän mulla on hyvä tilanne, tykkään IHAN SIKANA mun uudesta työstä.

      Poista
  7. Ihana sinä, mä palkkaisin sut heti ;D Ymmärrän kyllä täysin, itsekin ajautunut alalta toiseen tylsistymisen vuoksi ja vapaa-ajalla sitten touhunnut kaikkea luovempaa ettei työ ala ihan tappamaan. Monialaisuus on ehdottomasti rikkaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiccu! Mulla on nyt loppukesään asti hommia. Hiphei!

      Poista
  8. Olipa hyvä hakemus! Olen aikoinani haastatellut ja rekrytoinut monia työntekijöitä. Ja jo työhakemus oli se, jolle annoin ison arvon. Minulle on jopa jäänyt mieleeni monet erikoiset ja erilaiset työhakemukset. Ja tuo moniosaaminen. Rekrytoin kerran erään nuoren miehen, melkein valmiin papin, joka oli myös nuoriso-ohjaaja. Hän harrasti tietotekniikkaa ja oli suorittanut siitä joitakin kursseja. Hänen ei olisi uskonut papiksi opiskelevan, hänellä oli musta pitkä tukka ja hän pukeutui mustiin. Hänellä oli kaunis ääni ja miellyttävä tapa puhua. Hänestä tuli loistava tekijä tiimissämme (operaattori-alalla). Hänelle alkoi kerääntyä ne vaikeat asiakascaset, joissa esim. toimitus oli myöhässä tai jokin oli muuten mennyt toimituksessa pieleen: Tämä nuori pappiskokelas rauhallisella äänellä osasi selittää asiat selvästi ja sai hienosti asiakkaan rauhoittumaan. Hän piti haasteista.
    Toivon Taru sinulle, että löytäisit työpaikan jostain isosta talosta / firmasta. Sellaisessa talossa, jossa pystyy liikkumaan erilaisiin työtehtäviin. Sellaisissa paikoissa moniosaajuus on arvossaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua niin liikutti tuo pappismies.Mitähän hänelle kuuluu?
      Nyt mulla on kiva duuni, onnea täynnä!

      Poista
  9. Hmm, suhtaudun varmaan vähän niin että jokaisella on se oma juttunsa. Jotkut ei vakiinnu ikinä ja jotkut (itseni mukaan lukien) pakertaa yhdessä ja samassa paikassa hamaan loppuun, koska teen työtä vaan työn ja rahan takia. No ei vaiskaan ihan niin, vakityöstä ei uskalla lähteä koska vakityö ja koska kivat työkaverit ja kiva työpaikka. Eri asia varmaan ois jos kaikki mättäis. Kyllä sitä välillä on miettinyt et pitäiskö tehdä jotain muuta.. Itsellä se joku muu ei kyllä sit ois oman alan muu duuni, eikä kiinnosta opiskelu enkä haluais aloittaa uudelleen alusta ns. perusduunarina. Se ois sit jotain yrittäjyyttä, mut siinä on taas omat juttunsa ja riskinsä ja stressinsä, olenhan lapsesta asti elänyt yrittäjien kanssa. Mun unelma ois varmaan matkustella ja nähdä maailmaa, jos se ois mahd. t. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä siinä mitään, mun mies on yhden alan mies ja onnellinen. Ajattele, sun pitää alkaa matkabloggaajaks!

      Poista
    2. Vähänkö ois ihanaa! 😎 Mut tarviis lottovoiton ja sit kun on lapset. T. Laura

      Poista