tiistai 14. kesäkuuta 2016

Ylihuolehtiva äiti





Nyt, kun perheen pienimmät koululaiset ovat päiväleireillään, oon huomannut jotain kaaseeta itsessäni. Viime kesänähän mä lomailin kesä-heinä-elokuun lasten kanssa ja oltiin aina yhdessä. Nyt, kun lapsilla on omat kesäpuuhat ja mulla työni, en osaa olla.


Olen aika huolissani. En mä sitä lapsille oo sanonut, mutta kauhistuttaa kaikkien tapahtumien mahdolliset vaarat, joissa en ole itse vahtimassa. Ja se on kuulkaa rasittavaa. Pari viikkoa sitten meidän 12-v tuplat lähtivät ilman aikuisia Lintislle. Istuin aika pitkälti kännykkä kädessä, koska olin suhteellisen varma siitä, että vuoristorata jää yläilmoihin jumiin ja tytöt varmaan tippuvat alas. En uskaltanut kertaakaan soittaa perään, koska jos olisivat vahingossa vastanneet just silloin kun viikinkilaivassa pitäisi pitää tiukasti kiinni. Ei siinä mitään, reissu oli mennyt megahyvin bussiseikkailuista huolimatta. En soitellut perään, että oletteko muistaneet syödä ja onhan pitkähihainen päällä. Sen sijaan sain whatsapp-kuvia narunvetovoitoista ja sokerista tahmeat likat kotiin yhdeksältä. Helpotti ja hävetti oma hötkyily.


Viikonloppuna tytöt lähtivät uimahalliin kaksistaan, ilman hengenpelastajaa. Se on normaalia, sanoi järkipuhe päässäni. Suusta tuli kuitenkin : ” älkää menkö syvään päähän ja älkää juosko kaakelilattialla.” No, tämäkin reissu meni hyvin, eikä kukaan ollut lähelläkään hukkumista.


Tällä viikolla pikkuveli on likkojen kanssa leirillä, johon sisältyy maauimalassa uimista sekä Suomenlinnan vierailu. Päässä vilkkuu kuvat muurien päällä hilluvista lapsista sekä Kolera-altaaseen tippuneen lippiksen metsästyksestä.

Mä olen nyt kelannut, että missä vaiheessa sitä pitäisi relata ja uskoa. Huolehtiminenhan on normaalia, kun siihen on syy. Huolissaan on hyvä olla, kun se on produktiivista. Mutta entä jos huolehdin vain omaa kontrollifriikkiyttäni? Viimeinen vaihtoehto osuu kyllä kohdilleen. Ehkä se, että tiedostan napanuoran kiristyvän itsestäni irti saa aikaan näitä fiiliksiä. Lapset pärjäävät ilman äitiä, vaan pärjäänkö minä ilman heitä?



Onko sulla ollut vastaavia hötkyfiiliksiä ja kauhukuvia päässäsi? Miten niistä päääsee?


Ps. Kiitos bannerista besulleni Outille!

20 kommenttia:

  1. Besu Puti kiittää kiitoksista <3
    Mulle Muhis sanoi yhtenä päivänä, että oon ylisuojeleva äiti. Mun mielestä en ole. Mä vain yritän minimoida ruumiinvammat ja kuolemanriskit. Ugg, oon puhunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi mä oon Puti...ihan oikeesti mun pitää alkaa käyttää niitä lukulaseja koko ajan :D

      Poista
    2. Kuulehan Puti. Itsehän en näe mitään. Muhis on sun vauva, aina. Sitä pitääkin varjella.

      Poista
  2. Voi Taru, jaan jo nyt samat huolet kanssasi, vaikka äitiyttä takana vasta vähän yli 5 kk. Joku järki sanoo, että siivet kyllä kantaa, mutta mistä ihmeestä ne kaikki kauhukuvat tulevat? En lue enää iltapäivälehtiäkään, jottei pelko ja huoli vaan saisi lisämyllytystä. Jäänpä seurailemaan keskustelua, josko saisin lisärohkaisua ja pelkoja pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon samasta syystä lopettanut uutisten seuraamisen. Olen miettinyt jopa gps-paikanninta lapsille. Ei vissiin olis vaikeatakaan tänä päivänä.

      Poista
  3. Mä en ole ylihuolehtiva äiti. Huolehdin ja katson kyllä lasten perään ja vähän ehkä liikaakin passaan heitä, laitan kaiken valmiiksi, huolehdin että kaikki on mukana jne. Mutta annan napanuoraa enkä huolehdi perään kun ovat jossain. Mun mies on taas semmoinen ylihuolehtiva, ja mun äiti, ja se on välillä ihan kamalan rasittavaa mulle kun toinen on semmoinen hötky joka pelkää että lapsi tippuu kiikusta. Olen koittanut miettiä miten se/ne pääsis siitä, mut ei se taida mennä niin.. t. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sun mies on hötky, ihanaa! En tunne krtään muuta miestä, joka olis. Yleensähän ne on lauhkeita ja antaa keinuissa kovimmat vauhdit.

      Poista
    2. Joo älä 😄 T. Laura

      Poista
  4. Tunnustan, että huolehdin ehkä joskus liikaakin. Pojat jo 19 ja 16 v. ja tuntuu, että nyt niitä huolehtimisen paikkoja vasta onkin :( Vanhempi on jo paljon omissa menoissaan ja jos ei ilmaannu kotiin puolen yön korvilla, saan itseni äkkiä viittä vaille hysteeriseksi kaikista uhkakuvista... Sitten alkaa Whatsapp laulamaan ja auta armias jos viestiin ei pikapuoliin vastata (puheluun ei ainakaan). Ja kyllä vatsaa vääntää kun nuorempi sanoo lähtevänsä kruisailemaan Jugen kyytiin joka on juuri saanut kortin :o Sanon varmaan miljoona kertaa "ajakaa varovasti" ihan kuin se jotain auttaisi. Eikä nuoret miehet tietenkään ymmärrä äidin huolta, kun "ei siellä satu mitään".

    Mutta päästettävä on ja pidettävä omat kauhukuvat kurissa - eihän noita voi kaapissakaan pitää. On vaan luotettava että kyllä ne pärjää :) En ymmärtänyt ennen omia lapsia oman äitini huolehtimista (joka jatkuu edelleen..), nyt kyllä ymmärrän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mä sen päätin, ettei meidän lapset ainakaan autokouluun mene. Eikä mopokouluun. Huh. Tuskin saan kuitenkaan päättää, joten valvoessa menee mullakin loppuikä.

      Poista
  5. Iiihaaanaaa banneri, ihan sun näköinen. <3 Onkos siellä Ruoholahti, niin tutun näköistä, 4v sielläkin tuli asuttua, tykkäsin muuten kovasti paikasta.

    Juu Taru sä tiedät, ihan samanlainen, vanhemmuus on maailman ihaninta ja kamalinta hommaa ja kun huoli ottaa vallan, voi vaikka yöunet mennä. Olen miettinyt siis aikuisten oikeasti laivamatkalle pelastusliivejä matkalaukkuun mukaan, ihan varulta, mieluiten pelastuspukuja ja todellakin haluaisin laskuvarjot myös lentokoneeseen mukaan. Näen ajoittan myös painajaisia asiasta. Osittain voi johtua vauva-ajan peloista, tai sitten olen muuten vain tälläinen.

    Sielunsisko! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ruohis, ja mitähä ootko säkin asunut siellä ja koska? Mäkin oon! Ton pelastusliiviasian tajuan ihan täysin. Lentomatkat on yhtä tuskaa, jos ei ole koko sakki koneessa.

      Poista
  6. Tälleen jo lapsenlapsiakin saaneena, voi sanoa, että ei se huolehtiminen lakkaa kai koskaan. Aina on joku josta kantaa huolta. Mutta hyvin nuo ovat selvinneet. Aikoinaan ensimmäistä ulkomaanmatkaa aloittaessa, edesmennyt isäni oli junan ovenkahvassa kiinni, kun lähdimme kohti Helsinkiä. Nyt itsellä on mielessä omat lapset lapsineen, jotka lomailevat pohjoisessa. Kuvia tulee 10 kpl päivässä. Yhdessä oli lapsenlapsi tosi lähellä virtaavaa vettä. Mua pelotti, että jos putoaa virran vietäväksi. Huh, huh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurja! En kyllä kestä jos mä alan lapsenlapsistakin huolehtimaan. Alan kuitenkin...

      Poista
  7. Hieno uusi banneri ja onko tämä blogipohjakin uudistunut jotenkin?
    Minä kuule olen aivan samanlainen ja mua ottaa päähän, koska äiti oli myös samanlainen huolehtia. Olen nyt hieman häpeissäni, kun olen saanut siirrettyä sen myös vanhempaan tyttäreen ja en ole innostunut asiasta, että hän stressaa kavereista tai meistä tai pikkusysteristään. Mutta minkäs teet. Arvaa vaan, kun vanhempi on illalla baarissa tai nuorempi kavereiden kanssa "ulkona". Tähän vaiheeseen on hankalampi tottua! Mutta kotiin ovat aina päässeet ja mitään ei ole sattunut, josta pitäisi olla huolissaan. Jotkut meistä vanhemmista vaan on tällasia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoasu on sama,ellen vahingossa muuttanut sitä. Sulla onkin rankat ajat nyt, kun mimmit käy baareissa. Olen vieläkin kiitollinen siitä, ettei somea tai nettiä mun nuoruudessa ollut. Olis äitiparka ollut suunniltaan.

      Poista
  8. Täällä kanssa yksi ylihuolehtiva äiti ja se on siis niin karmeata. Vanhin mullakin asuu jo omillaan (21v) ja silti yhä edelleen joka päivä katson whatsappista mihin aikaan on menty nukkumaan jne. Soitinpa muuten kerran poliisillekin, kun vaari oli pojan kanssa (silloin 4v.) linnanmäellä, eikä mitään kuulunut kello yhdeksältä illalla. Oli varmaan poliiseilla naurussa pitelemistä.
    Ja kaikkein raskaintahan tämä on meille itsellemme. Ihan siis kamalaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori mut lol. Mitä poliisi sano? Kiitti wap-vinkistä, siitä tosissaan näkee!

      Poista
  9. Hih... kuulostaa HYVIN tutulta! Ja täällä on sentään JO 16- ja 19-vuotiaat pojat (vanhempi kotiutui juuri armeijasta) :D
    Terv. Todellinen kanaemo ;)

    VastaaPoista