tiistai 9. elokuuta 2016

Mä oon niin outo.

Hei jee, sain Outilta OUTOUSHAASTEEN. Homman pani alulle Tiia, Minäkö keski-ikäinen-blogista.
Alla lueteltuna mun arkiset outoudet. 

Oma paikka julkisessa liikennevälineessä

Mä istun aina bussissa oikealla etupenkillä ikkunan vieressä. On mennyt muutamasti pasmat aivan sekaisin, kun sunnuntain aamulähdöllä muuten tyhjässä dösässä joku on vienyt mun paikan. Koska oon perimmiltäni nynny, en oo kehdannut sanoa mitään istujalle. Seisoin matkan.  Maisema tuntuu tutummalta vakipaikasta. En myöskään voi istua takaperin, eli selkä menosuuntaan, koska maisema tulee väärinpäin.




Ruoan asettelu lautaselle
                            
 Ensinnäkin lautasen pitää olla pyöreä. Salaatti tai vihannes oikeaan yläkulmaan, peruna tai muu lisuke vasemmalle ylos, pääraaka-aine alaoikealle. Olen joutunut hämmennyksiin, jos esimerkiksi ravintolassa lautanen on neliskanttinen ja ruoat ovat väärinpäin. Joudun vaihtamaan niiden paikkaa keskenään, ennen kun voin syödä kunnolla. Himassa meillä ei ole muita kuin pyöreitä lautasia ruokakäytössä, muut ovat päätyneet koriste-esineiden alusiksi.




Värien näkeminen ihmisissä

Postaukseni aiheesta täällä Eräästäkin vaaleansinisestä ihmisestä tiesin, että vauva on tulossa (ennen kuin ihminen itse tiesi).  Väriin liittyvä tarinan kuulen ikäänkuin kuiskauksena. Kauheaa oli nähdä eräässä sisällä kytevä sairaus mudanruskeana värinä, enkä tiennyt pitikö minun siitä ihmiselle sanoa. 





Yllätystensieto

Joo, yllärijuhlat on kivoja.
Arjessa en kestä aikataulujen muutoksia, koska suurperheen pakka on etukäteen hyvin organisoitu. On hirveetä, jos juuri ennen lähtöä jonnekin, tapahtuu yllärilykkäys. Esimerkkinä:
Ollaan koko sakki menossa paikkaan xx kello 12. Olemme lähtövalmiina kello 11, jolloin selviää pesukonerikko. En kestä yhtään seurata sitä korjaamisyritystä, enkä kestä yhtään perua sovittua menoakaan. Joku jää sitä korjaamaan, että pääsen pitämään sovitusta kiinni. Kaiken lisäksi olemme paikalla jo varttia vaille.
Sama asia tapaturmain sattuessa. Mulle tulee päälle jonkinlainen transsitila, kun käsikipuista lasta lähden sairaalaan viemään. Myöhemmin ahdistaa asioiden ennakoimattomuus.


kuva täältä 



Nukkumisrituaalit

Oli työvuoro mikä tahansa, olen sängyssä kello 22. Appukissalle oma fleece ja hehkulamppu, itselläni kaksi tyynyä ja pehmolelu pään alla. Telkkari päälle. Jos en saa unta, menen jääkaapille syömään suklaata. Usein syön sitä jo ennakoiden. Herään aamuisin kello 6, vuorosta riippumatta. Tämä jäänteenä The Voicen Herättäjien kuuntelusta. Ja varpaat pitää olla peiton sisällä, koska sängynalushirviö.


Kulkeminen

Menen aina samaa reittiä, samalla puolella katua. Kuljen saman tolpan tietyltä puolelta. Tämäkin on ärsyttävää, jos on joku tiekone tai joku. Kerran pyysin rakennusmiestä siirtämään traktoria vai mikä se oli, koska mun piti päästä menemään. Siirsi.


Ketään en haasta, mutta ottakaa tämä ihmeessä! 

Oonko mä outo muka?
     

   

11 kommenttia:

  1. Mä niin oon jo tottunut noihin sun outouksiin, joten mun silmissä oot täydellinen besu <3

    VastaaPoista
  2. Tätä oli kiva lukea! Mun on varmaan kans pakko toteuttaa tämä, koska hei, olenhan mäkin outo ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toteuta ihmeessä, näitä on kiva lukea

      Poista
  3. Tuo värien näkeminen ihmisessä, on kiehtovaa <3 Tämä on kiva haaste, ihana lukea näitä <3 Kivaa viikkoa Taru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiehtovaa ja ehkä vähän spooky, etenkin kun en tajua siitä mitään.

      Poista
  4. Mäkin kävin heti lukemassa tuon värijutun. Olisi mahtavaa omata sellainen kyky ja osata käyttää sitä. Wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mä haluaisin sellaiseen kouluun, missä sanottaisiin mitä mun pitää asialle tehdä :D

      Poista
  5. No etsä mitään outo oo vaan superwoman. Ja ehkä kaikki ollaan outoja. Sängynalushirviö on kamala ja peiton alle luikerteleva käärme ja paholainen myös, joka asuu sängyn alla.

    Bussissa selkä menosuuntaan, niin paha olohan siinä jo tulee.

    Olet ainutlaatuinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olishan näitä ollut vielä lisääkin listattavaksi, mutta ens kerralla.

      Poista
  6. Mä oon taas vähän semmoinen OCD, tosin olen oppinut relaa siitä iän/vuosien/lasten myötä mut en vieläkään voi sietää tietynlaisia epäjärjestelmällisyyksiä (kauhee sana). Töissä sama juttu ja ehkä enemmänkin ilmenee siellä. Sängynalushirviö asuu meilläkin. t. Laura

    VastaaPoista